Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Kenties välineet ja tietoisuus työskentelystä on parantunut noista ajoista. Tosin abietiksen löytämä kommentti viittaa siihen, että ihan jokaista kehitys ei ole tavoittanut. Kovin tervehenkisestä toiminnata ei ole kyse, jos tavoitteena on haban ja sixpackin kasvattaminen. Parempi olisi puhua suorituskyvystä ja siinä ei yksinkertaisesta asiasta tarvitse tehdä monimutkaista:
http://www.suomen
streetworkout.com/Ei yksittäisen metsänomistajan tarvitsekaan teollisuuden puuhuoltoa ajatella. Kyse onkin yleisestä mielipiteestä, mutta se muodostuu yksilöiden mielipiteiden summasta. Jos tuo muuttuu teollisuuden kannalta tarpeeksi hankalaksi, asialla alkaa olla merkitystä. Onneksi se ei kuitenkaan ole ajankohtainen asia, kiitos vallitsevien hakkuutapojen. Oikeastihan tilanne on meillä melko hyvä, kun hoitorästikohteistakin on varaa puuta kerätä, vaikka kovin etäisesti tällainen toiminta liittyy terveellä pohjalla toimivaan metsätalouteen. Mikään ei silti ole itsestäänselvää. Ei edes Suomen 3-0 johdon pitävyys pelin viimeisessä erässä.
RR: ”Gla epäilemättä ymmärtää Valkosen kommentin koivikosta ja lepikosta. Heitossa ei ole mitään kummallista. Neljän prosentin lainarahaa ei kannata riskisijoittaa kahden prosentin korolla, ei metsään eikä mihinkään muuallekaan. Tällaiseen tarrautumisella vain osoittaa asenteellisuutensa (etten sanoisi typeryytensä) asiaa kohtaan.”
Laskelman teki kylläkin Pukkala, yksi rahaston taustavoimista. Valkonen ottaa mielestäni Pukkalaa paremmin huomioon kasvatuksen onnistumiseen liittyvät riskit. Tämä käsitykseni perustuu Valkosen jatkuvaa kasvatusta käsittelevän kirjan lukemiseen.
Pukkalan laskelman, joka löytyy metsätieteen aikakauskirjasta, tarkoitus on hyvä eli osoittaa vaihtoehtoja vallitsevalle kasvatustavalle. Kun kuitenkin osoitetaan kasvatusmallit kilpailukykyisiksi vaihtoehdoiksi epärealistisilla lähtötiedoille, pitää hälytyskellojen soida jo ennen kuin aletaan verrata lainarahan korkoa metsän tuottoon.
Mielipide on helppo muodostaa, kun katselee maisemaa tuoreen aukon laidalla vanhaa metsää muistellen. Jos kuitenkin antaa mielipiteeseen vaikuttaa sellaisetkin asiat kuin talous, puukaupan edellytykset, sen kerrannaisvaikutukset teollisuuden toimintaan ja tärkeimmän kotimaisen, uusiutuvan raaka-aineen käyttöön sekä uusiutumattomien, ulkomailta tuotavien raaka-aineiden käytön vähentämiseen, kauppataseeseen ja moneen muuhun vastaavan mittakaavan asiaan, saattaa mielipide muuttua. Myös metsää omistamattomalla. Vain cityvihreät rakentaa puutaloja, joiden materiaalit on peräisin rautakaupasta.
”Metsien vuotuista 100 milj,m3 kasvua ei kyllä realistisesti mahdollista täysin hyödyntää.”
Siksi puhutaankin kestävästä hakkuumahdollisuudesta, joka on selvästi alle vuotuisen kasvun. Sen sijaan vuotuisessa (arvo)kasvussa ja kestävässä hakkuumahdollisuudessa on vielä reilusti parantamisen varaa. Siihen ja sen hyödyntämiseen Suomen tuleekin pyrkiä. Ammatti Raivooja on valitettavan oikeassa siinä, että käytännön toimet tässä suhteessa puuttuu. Toivottavasti molemmat uudet isot investoinnit käynnistyvät ja osaltaan edesauttavat tilanteen kehittymistä.
Reima Ranta: ”Noin kärkäs toisten menetelmien arvostelu vain kummastuttaa. Varsinkin, jos se ei ole millään tavalla etujesi vastaista.”
Vertailen mielelläni erilaisia menetelmiä, koska juuri niin metsätaloudessa kuuluu tehdä, eikö vain? Ja nimenomaan paperilla tehtyjen laskelmien realistisuus arvioiden. Mutta kenen menetelmistä nyt puhut? Tämän ketjun alussa nimenomaan mainitsin, etten tiedä, kuin Nordic Forest Fund metsiään hoitaa. Sen sijaan tartuin löysiin lupauksiin. Olemme varmaan samaa mieltä rahaston markkinoinnista?
Sinä olet erityisen kärkkäästi kritisoinut vallitsevia menetelmiä, joten miksi minua tästä syytät? Koska tämä on keskustelupalsta, mielestäni mielipiteiden kertominen asiasta on sallittua muillekin kuin sinulle, jopa suotavaa.
Onko mielestäsi Pukkalan laskelma istuttamisesta, luontaisen hieskoivun kasvattamisesta 30 vuoden kiertoajalla ja luontaisen lepän kasvattamisesta 15 vuoden kiertoajalla lähtökohdiltaan sellainen, että laskelman perusteella voisi käytännössä päättää kuvion uudistamisesta?
Minulle uudistamiskulut ja lisämetsän osto eivät ole vaihtoehtoja. Kun teen päätehakkuun, siihen kokonaisuuteen kuuluu metsän uudistaminen. Kun ostan metsää, tarkastelen sitä erillisenä investointina. Kyse on aivan eri asioista. Metsässä ei aina toteuttaa teoriaa rahojen sijoittamisesta vaihtoehtoiseen kohteeseen, koska uudistamiskuluilla ei metsätilaa osteta. Tilanne on erilainen arvopaperikaupassa, jossa summat voi olla kuinka pieniä tahansa.
Sen verran olen kuitenkin tilojen hintoja seurannut, että tällä suunnalla tiloja ostamalla ei välttämättä säästöä synny, kun otetaan huomioon puuston laatu. Lisäksi arvostan enemmän itse uudistamaani kuviota kuin edellisen omistajan uudistamaa. Tällöin tiedän, mitä on odotettavissa. Etenkin kuusivaltaisen kuvion ostossa on juurikäävän takia suuri riski siitä, että investointi on tappiollinen. Papereista ei näitä voi päätellä.
Reima Ranta: ”Minä puolestani väitän, että ainakin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä metsän ostaminen markkinoilta on nykyhinnoinkin kannatavampaa kuin kallis uudistamisinvestointi.”
Tilanne voi olla Lapissa erilainen kuin etelässä. Ja ainahan tilan hinnan voi laskea miten haluaa. Taimikoille 0 €, varttuneemmile kuviolle vähän enemmän. Summa ratkaisee ja täällä kaupat toteutuu 2-2,5% koron mukaan laskettuna.
Reima Ranta: ”En mielestäni keskustellut hehtaareista, vaan metsien hinnoista, joita olet pitänyt liian kalliina – vai olenko ymmärtänyt väärin?”
Mielestäni perinteinen tapa ilmoittaa metsän hinta on €/ha. Jos minulla olisi tavoitteena hankkia 5 ha lisää maata, olisi lähes samantekevää, mitä metsä maksasi.
Reima Ranta: ”Metsät ovat sinusta liian kalliita, mutta mittava investointi paljaaseen maahan sitävastoin poikkeuksetta tavattoman kannattavaa.”
Olen pitänyt metsien hintaa kovana, mutta en ole pitänyt investointia paljaaseen maahan poikkeuksetta tavattoman kannattavana. Saat pienillä muutoksilla asiat näyttämään aivan erilaisilta kuin ne oikeasti ovat. Olet varmaan kuullut termistä ”rikkinäinen puhelin”.
Olen samasta asiasta muutamaan otteeseen kirjoittanut. Kyselyn tuloksissa on valtavia ristiriitoja, mutta tutkimuksen johtopäätöksissä niitä ei käsitellä millään tavalla. Sen sijaan tutkimuksen valmistumisen yhteydessä lähti lehdistötiedotteet siitä, kuinka valtaosa kansasta vastustaa avohakkuita. Syy siihen vaikuttaa ilmeiseltä eli tutkijan henkilökohtainen ideologia. Tutkimuksen tekijä, Annukka Valkeapää on nykyään WWF:n metsäasiantuntija.
Aiheesta on liikkeellä paljon mutua, mutta vähän faktaa. Suurin kramppeja koskeva tutkimus on tehty triathlon-kisan yhtydessä, mutta sekään ei suoraan anna vastausta palautumiseen. Aihetta se sivuaa sikäli, että tutkimuksen mukaan nestevajaus tai veren elektrolyyttitasojen muutokset eivät korreloineen kramppien kanssa. Ainoat selittävät tekijät olivat suorituksen nopeus ja aiemmat krampit viimeaikaisten kisojen yhteydessä.
Metsätöiden yhteydessä päätelmien teko mutkistuu, koska huippu-urheilusta saadut tiedot eivät ole yleistettävissä sellaisenaan kuntotason, suorituksen oikeellisuuden, lihashuollon ja monen muun muuttujan suhteen varsin kirjavaan joukkoon metsänhoitajia.
En ole löytänyt olutta, enkä aio edes kokeilla. Vesi, kivennäisvesi ja mehu ovat toimineet tähän saakka riittävän hyvin niin metsätöissä kuin varsinaisessa kestävyysurheilussakin. Urheilujuomia en ole suosinut kuin joidenkin kisojen juomapisteissä. Taustalla on kokemusta kelloa vastaan tehdyistä suorituksista mm. maratonista (n. 4 h), suunnistuksesta (n. 2,5 h) ja pyöräilystä (n. 3 h). Keskimääräiset syketasot maratonia lukuunottamatta korkeimmillaan noissa suorituksissa on ollut 85-89% maksimista eli suuri osa ajasta on todennäköisesti menty anaerobisella puolella. Todennäköisesti siksi, etten ole selvittänyt omia kynnyksiäni. Tilanteet, joissa kramppeja on urheilusuorituksissa (kilpailutilanne) tullut, on liittynyt väärään harjoitteluun kisaa edeltävinä aikoina. Kilpailun ulkopuolella tai metsätöissä ei ongelmaa ole minulla ollut.
