Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Hassua tosiaan verrata japanilaisia autoja eurooppalaisiin. Toinen on valtio, toinen on maanosa. Japanilaisia on totuttu pitämään luotettavina, mutta kyllä tämä tarkastelu kannattaa tehdä mallikohtaisesti. Monessa tilastossa oli saksalainen merkki kärkipäässä usealla mallilla ja naapurimaan tuote häntäpäässä. Myös saksalaisia malleja löytyy tilaston hänniltä. Tuskin siis automerkin kotimaa tai maanosa on luotettava pohja tarkastelulle.
Omat kokemukset kahdesta viimeisestä japanilaisesta ovat hyviä ja huonoja. Toinen on ollut ongelmaton 254 tkm, toista on korjattu kalliistikin 224 tkm:n aikana. Pääosa vioista on ollut selkeitä tyyppivikoja, joten maanantaikappaleesta ei voi puhua. Aiemmat kokemukset japanilaisista ovat kaikki hyviä, mutta silloin puhutaan 21-34 vuotta sitten valmistetuista tuotteista. Ai niin, 39 vuotta sitten valmistetussa autossa oli ongelmaa kannen kanssa. Nuo vaivat ovat tuttuja monille Pajerokuskeille vielä vuosikymmeniä myöhemminkin, vaikka ainoa yhtäläisyys on auton merkki.
Osaako Taneli kertoa, miksi Forester oli yhdessä ikäluokassa katsastustilastojen häntäpäässä?
Mitä on kokemus ja mitä merkitystä sillä on?
Katainen on varsin kokenut poliitikko ja ministeri, samoin Stubb. Molemmilla on varsin näyttävä ansioluettelo opintojen osalta. Kummallakaan ei silti ole merkittävää työkokemusta elinkeinoelämästä.
Vapaavuori on samanlainen broileri kuin Stubb ja Katainenkin. Korkeakoulututkinto löytyy, mutta työura on käytännössä pelkkää politiikkaa. Olemus vakuuttaa huomattavasti useamman kokoomuksen äänestäjän, mutta todellisuudessa hän on vain kolme vuotta Stubbia vanhempi ja kuusi vuotta Kataista vanhempi.
Reima Ranta: ”Siitäkään ilmeisesti ole suurta erimielisyyttä, etteikö voimaperäinen jaksollinen kasvatus tuota enemmän puuta.”
Kyllä Lähteen kirjan mukaan hoidettu jk-metsä tuottaa kuutioita enemmän kuin jaksollinen kasvatus. Tiedot perustuvat koealoilla tehtyihin mittauksiin. Näiden tulosten varassa on tehty sormiharjoituksia, joiden perusteella sinäkin olet mielipiteitäsi metsätaloudesta muodostanut, jopa suitsuttanut kyseisille tahoille kunniaa.
Reima Ranta: ”Ei kai kuitenkaan vakavasti otettava metsäasiantuntija enää sellaista väitä, että puuntuotoksen määrä olisi taloudellisuutta arvioitaessa koko totuus.”
En tiedä, kenet sinä lasket vakavasti otettavien pariin. Olen kuitenkin samaa mieltä, ettei puuntuotoksen perusteella kannattavuutta arvioida, siksi ihmettelenkin tarvettasi korostaa kustannuksista piittaamatonta puuntuotannon määrän maksimoimista, koska sellaista ongelmaa ei meillä ole.
Reima Ranta: ”Minun on vaikea edes keksimällä keksiä syitä, jonka vuoksi metsänomistajan olisi syytä vastustaa jatkuvaa kasvatusta.”
Puun takaa se jo oikeastaan sanoi eli kyse onkin niistä lupauksista, joita menetelmästä annetaan. Kyse ei ole jatkuvan kasvatuksen vastustamisesta. Jessen esimerkin tavoin lähes jokaisella on tilanteita, joissa tarkoituksen mukainen puuston käsittely voidaan katsoa olevan jatkuvan kasvatuksen menetelmiin kuuluvaa. Tällöin kuitenkin suora kannattavuus saa rinnalleen muita arvoja. Tähän saakka sinäkin olet puhunut puhtaasti rahasta luonto- tai maisemallisista arvoista välittämättä. Aikanaan en saanut mitään ymmärrystä sinulta, kun sanoin uudistamisvelvollisuuden olevan perusteltu jo ympäristöarvojenkin takia.
Jk-hakkuiden en usko vähentävän totaalisuojelun tarvetta. Luontoarvot ovat aivan eri tasolla käsittelemättömässä metsässä kuin käsitellyissä. Ajattelen mielummin niin, että mitä tehokkaammin puuta talousmetsissä tuotetaan, sitä enemmän pinta-alaa voidaan jättää suojeluun. Toki talousmetsissäkin luontoarvot pitää ottaa huomioon, mutta vallitsevan käsityksen mukaan ne ei merkittävästi heikennä metsätalouden tulosta.
Kerrotko Reima vielä, mihin laskuesimerkilläsi pyrit? Saatko itse 0,2 ha aukon jollain perusteltavissa olevalla korolla uudistettua kannattavasti? Se, että keskityn toteamaan menetelmän kannattamattomuuden ilman sen tarkempia laskelmia ei tarkoita sitä, että käyttäisin nollakorkoa tai että mitään ristiriitaa olisi metsätalouden ja -tieteen välilä.
Tunnustan Reima, että vastaukseni oli puutteellinen. En ymmärtänyt vastata kysymykseesi siitä, kumpi menetelmistä on vähemmän tappiollinen. Siksi en riittävän selvästi korostanut sitä, että edes muokkaamalla ja istuttamalla 0,2 ha aukkoa ei saa uudistettua kannattavasti. Vastasinkin oikeastaan vain siihen, millä edellytyksillä tuollainen aukko olisi kannattavaa uudistaa luontaisesti, vaikka kysyit vertailua luontainen vs keinollinen uudistaminen.
Kuitenkin se, että noin pienessä aukossa on kyse merkityksettömän pienistä rahoista, on väärä lähtökohta laskelmille, ellei kyse ole tietoisesta kokeilusta. Jk-oppien mukaan esim. lahoon kuusikkoon saadaan lehtipuusekoitusta pienaukkojen avulla. Tällöin 0,2 aukkoja voi olla vaikka 100 kpl 50 ha leimikossa. Enää kyse on tuskin sinullekaan merkityksettömästä asiasta.
Väärä lähtökohta on myös se, että 0,2 ha aukon hoito olisi ainoa työ, mikä sillä kertaa tehtäisiin. Tietenkin muokkaukoneen tai metsurin ajattaminen palstalle 0,2 ha kuvion takia olisi huikean kallista, siksi itse en edes sormiharjoituksissa osaa ottaa tällaista lähtökohtaa laskelmille. Yksikköhintojen tulee olla jokseenkin normaaleja ellei erityistä syytä poikkeuksiin ole.
Sen kuitenkin myönnän, että määrällisiä tavoitteita minulla on. Tämä siksi, että ilman määrää ei tule eurojakaan ja täkäläisessä tuotannossa pienellä puumäärällä toimintaa ei saa kannattavaksi. Investoinnit maksaa ainakin rehevillä mailla aina, joko kertarysäyksenä järeän uudistamisen muodossa tai sitten taimikon hoidon muodossa. Sinun johtopäätöksesi taloudestani menee siksi pahasti metsään.
Jos ollaan etelän moreenisella mt-kankaalla, jossa periaatteessa voi kasvattaa niin kuusta, mäntyä kuin rauduskoivuakin, luontaisesti pitäisi saada aikaan n. 1500 suunnilleen saman ikäistä runkoa tasaisesti jakautuneena koko alalle niin, että ensiharvennusvaiheessa niistä saisi poistumaltaan hakkuukelpoisen leimikon ja harvennuksen jälkeen saadaan laadultaan tyydyttävä puusto. Vaatimus ns. ilmaista luontaista uudistamista kohtaan on näinkin kova siksi, että kokemukseni mukaan taimikkovaiheessa tarvitaan istutukseen verrattuna huomattavasti enemmän taimikon hoitoa, joten kustannukset nousevat lähelle istutustaimikon kustannuksia. Näin siksi, että hitaan kasvun takia varhaisvaiheen hoidon määrä on suurempi ja homma työläämpää, kun taimia pelastetaan selkeästi erottuvien mättäiden sijaan sekalaisesta heinikosta. Jäljelle jää kuitenkin selkeä ero puuston kasvunopeudessa ja laadussa luontaisen menetelmän tappioksi.
Jos tuollaisen aukon ympärillä on varttunut metsä, joka toimii siemenpuustona, 5-10 m levyinen vyöhyke kasvaa todella heikosti. Tämän takia käytännössä nollakasvuisen reunametsän osuus on aukon alasta n. puolet. Kannattavuutta ei siis pelasta edes keskiosalle syntynyt mallikas taimikko. Toki jos jollain sivulla on aukko, taimikko, pelto, tie tms. vapaata tilaa, edellytykset hiukan paranevat, mutta siltikään en tällaista menetelmää näe onnistumisen todennäköisyydeltään riittävän suurena. Käytännössä luontainen taimikko on aukkoinen eli taimikonharvennuksen jälkeen runkoluku jää vaatimattomaksi ja aikanaan tukkiprosentti surkeaksi. Edes sen varaan en tuollaista laske, että päälle kasvaa ensiharvennusvaiheessa poistettava sekalainen lehtipuuvaltainen puusto ja sen poiston jälkeen alla on kuusitaimikko. Lähes joka viikko joku voittaa lotossa, mutta itse koitan toteuttaa hallitumpia ratkaisuja.
RR: ”Metsissä se tarkoittaa:
a) Kasvutekijöiden ymmärtämistä ja mittaamista.”
Tässäpä vaikeus piileekin. Menetelmien suhteen ei intohimoja tarvita, ymmärrys onnistumisen mahdollisuuksista ja menetelmällä saavutettavasta kasvusta tietyn hoitoketjun eli kustannusten seurauksena riittää. Ja siitähän tässä keskustelussa on kyse, ei talouden teoriasta. Pitääkö jk-menetelmää tukevassa kirjallisuudessa esitetyt arviot paikkaansa vai johtaako kasvatus taantuvaan puustoon ja heinittymiseen.
Harrastelijan viittaus kalastukseen on hyvä, vaikka meneekin otsikon aiheesta ohitse. Saaristomerellä on todettu kalastuksen seurauksena tapahtunut perimän muutos. Saaliiksi halutaan suuria kaloja ja niitä myös pyydystetään. Tämä on täysin päinvastainen ilmiö luontaisen ravintoverkon toimintaan verrattuna, jossa heikoimmat yksilöt joutuvat petojen suuhun.
