Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Hoitamattomasta kuuselle istutetusta alasta muodostuu pääsääntöisesti sekametsä. Se on monimuotoisuuden kannalta hyvä asia, mutta toisaalta esim. suorittava porras jaksaa meitä valistaa sen vaikutuksista metsätalouden kannattavuuteen. Kun tällainen tilanne syntyy metsätaloudessa laiminlyöntien seurauksena, pitäisi päättää, onko se hyvä vai huono asia. Samalla kannattaa miettiä, mikä on metsätaloudessa hyvä tapa ylläpitää metsien monimuotoisuutta ja terveyttä.
Mhy ei ole ainoa tapa, mutta se on eräs tapa. Tämän kyseenalaistaminen tilanteessa, jossa jäsenyys tulee vapaaehtoiseksi ja markkinat avautuvat kuulostaa vähintään omituiselta.
Mhy:n etuna on se, että se voi niputtaa metsurille toimeksiannoista työt ilman, että metsurin täytyy olla sopimassa niistä useiden eri asiakkaiden kanssa.
MM: ”Mitä jos tämä puolueeton asiantuntijaraati toteaakin että nykyisen kokoinen hirvikanta ei aiheuta kokonaisuudessaan liian suurta vahinkoa puustolle jos otetaan huomioon kaikki puuston kasvuun vaikuttavat osatekijä ?”
Mitä tarkoitat kaikilla puuston kasvuun vaikuttavila osatekijöillä, jotka vähentäisivät hirvien haittoja? Sitäkö, että koivu, haapa ja mänty voidaan korvata kuusella ja taas saadaan metsät kasvamaan kuutioita?
Jatketaan tuon spekuloimista, kun vastaat noihin kysymyksiin.
MM:” Jos raati toteaakin että jokun tasoinen kasvutappio on hyväksyttävissä kun huomioidaan että kyseinen eläin kuuluu Suomen alkuperäislajistoon.”
Jonkun tasoinen kasvutappio pitääkin hyväksyä. Mutta ei nykyisen suuruista, eikä varsinkaan lahon määrän lisääntymistä, ekosysteemin yksipuolistumista ja tulevien vuosien metsikköjen häiriöalttiuden lisääntymistä.
Mehänpoika: ”Jo tällekin syksylle olisi pitänyt anoa huomattavasti enemmän pyyntilupia hirvikantojen saamiseksi pienemmiksi ja vähemmän tuottaviksi. Kuitenkaan tällainen menettely ei ole mahdollista nykykäytännön vallitessa.”
Minusta anottujen lupien määrä ei ole seikka, jota kannattaa tuijottaa ja sen takia metsästäjiä syyttää. Olennaista on se, että hirvikannalle on asetettu tavoitteellinen koko, kanta on tällä hetkellä jotakuinkin tavoitteessa ja lupien määrä vastaa sitä, jolla kanta pysyy ennallaan.
Jos kantaa halutaan alentaa, pitää tavoitetta laskea. Vasta sen jälkeen pitää saada seurojen kaatoluvat tilanteen mukaiseksi. SIksi huomio kannattaa keskittää siihen, millaiseksi tavoitteellinen kanta määritellään.
Kasvaahan tukkipuita tienvarsilla muutenkin, joten ei nämä joutoalueet niistä millään tavalla poikkea. Liittymissä vaan tarvitaan näkemän takia hiukan enemmän tilaa, joten riski on aika pieni. Ja jos puusto alkaa vanhentua liikaa, siihenkin on keinot olemassa. Eihän tarkoitus ole pitää maisemaa jatkuvasti peitteisenä.
Tulihan sieltä myös näkemys, jonka mukaan puun käyttöä ei pitäisi lisätä, vaan käyttää puuta järkevämmin.
Täytyy kuunnella lähetys toiseenkin kertaan, josko kokonaisuus avautuisi minullekin. Vielä en ole ymmärtänyt sitä, miten ilman puun käytön lisäämistä pääsemme kohti kestävää yhteiskuntamallia. Eihän meillä juurikaan ole muita uusiutuvia raaka-aineita kuin puu.
Muistatteko, kun uutisoitiin Annukka Valkeapään tutkimuksesta, jonka mukaan kansasta 69% vastustaa avohakkuita?
Kyseinen tutkija on nykyään WWF:n metsäasiantuntija.
Enää ei yllätä se, miksi samassa tutkimuksessa todettu kansan tyytyväisyys metsien käsittelyyn ei ylittänyt uutiskynnystä.
http://areena.yle.fi/
radio/1257511En tiedä, millaista kalustoa sinulla on käytettävissä. Itse en kuitenkaan näe mitään järkeä siinä, että hankintana aletaan tehdä pienikokoisesta puusta energiaa. Työpalkka on olematon. Mielumin maahan kaataen, koska tällöin työ on nopeata. Toki jos leimikon saa kaupaksi ilman, että työstä tarvitsee maksaa, aina parempi.
Reiman ymmärrys tuottaa tällaisen menetelmän: Jos sitävastoin panostetaan todella metsänhoitoon, niin järkevä tavoite on vain ja ainoastaan tukkipuu. Syykin on tietysti selvä – moninkertainen hinta.
Edellä perustelin, miksi tuossa on mielestäni vain osatotuus.
Tane: ”Tulevan hakkuun kokonaiskuutiomäärillä ei ole niin väliä.”
Totta, eurot ratkaisee. Ne taas kertyy tukin ja kuidun määrien suummasta, ei prosenteista.
RR: ”H-valta voi tietysti jättää ensiharvennuksessa kaikki lengot ja kaksihaaraiset, niin ei tule tukkipuuta, jos sinun matemaattinen ymmärryksesi niin osoittaa.”
Että oikein kaikki lengot ja kaksihaaraiset jätettäisiin, tuskinpa sentään edes Harjavallassa, vaikka moni asia siellä poikkeaakin yhtä paljon muusta Suomesta kuin etelä pohjoisesta.
Minä ainakin jätän kuitupuuksi kelpaavat, jos tukkia ei vieressä kasva. Määrä ratkaisee, ei tukkiprosentti. Toki se suhteellista arvokasvua hiukan heikentää, mutta yleensä merkitys mihinkään on kovin vähäinen. Teoreetikko tietysti joutuu teettämään päätehakkuun 4 kk aikaisemmin, mutta asiansa osaava laskija ymmärtää kaksi muutakin asiaa. Toinen on se, että laskutoimituksen tulos ei voi olla tarkempi kuin lähtöarvot ja toinen on Faustmannin kaavan käytäntöön soveltamisen rajoitteet.
