Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Turhaa tai ei, mitään merkitystä asialla ei ole. Talousmetsän taimivaiheessa kannattaa pitää huoli siitä, että vähintään tuon verran taimia löytyy.
Kuusessa ollaan: ”Älkää nyt liiaksi olko huolissanne Suomen muuttumisesta pelkäksi kuusikoksi. Tosiasiassa lehtipuuta ja mäntyä syntyy aina niin paljon sekaan, että niitäkin riittää tulevaisuudessa. Etekin kun hoitamattomia metsiä on tulevaisuudessa ja niissä on lehtipuu valtapuuna.”
Huoli ei johdu siitä, että metsät muuttuisivat kuusikoiksi. Huoli johtuu siitä, että kuusta istutetaan vääriin paikkoihin. Lahon kuusikon tilalle istutetusta kuusikosta kasvaa laho kuusikko, vaikka hoitorästien takia sekaan kasvaisi muutakin puuta. Metsikkö ei kuitenkaan tuota tukkia, vaan hoitorästien takia kalliisti korjattavaa kuitua. Lisäksi seuraavan uudistamisen yhteydessä tilanne on entistäkin pahempi ja vaihtoehtoja entistäkin vähemmän.
Toisaalta liian karullekin paikalle istutetusta taimikosta kehittyy hoitorästien myötä sekametsä, mutta sekään ei ole hyvä menetelmä. Tuloksena on heikosti tuottava, arvokasvun turhan aikaisin lopettava metsä, joka on altis stressitekijöille. Huoli ei ole yksin kyseisen metsän omistavan, vaan myös naapurin, jonne tuhot herkästi leviävät.
Yhteenvetona täytyy siis ymmärtää, että tilastoista luettavat kuutiomäärät ja puulajisuhteet ovat vain pieni osatotuus metsien tilasta.
Raivurin kommentista olen samaa mieltä. Ajourista puhuttaessa täytyy ottaa huomioon sekin, että ensiharvennus ei leimikkona ole erityisen kiinnostava. Kun niissä merkittävä osa puuta kertyy ajourilta, puumäärän väheneminen ei kaupantekoa helpota. Siksi ajourat voi vetää myös tiheimpien paikkojen läpi, kunhan kasvamaan jääviin paikkoihin ei jää liian harvoja kohtia. Luontainen hieskoivikko voi ajourien paikalla kasvaa hyvin, mutta vaihtelu on luontaisessa koivun uudistamisessa osoittautunut suureksi.
Jos tilanne on se, että perinteistä ensiharvennusta ei tehdä, kuten edeltävien kommenttien mukaisessa harvassa istutuksessa tapahtuu, tilanne tietysti muuttuu. Tällöin kuitenkin otetaan riski siitä, että laatuperusteista valintaa ei voi tehdä ja sillä on oma vaikutuksensa tukkiprosenttiin. Toisaalta, ajourilta ei silloin myöskään hakata pienikokoista kuitua, joten teoreettinen säästö voikin osoittautua konkreettiseksi tappioksi. Ja jos lisää muuttujia haetaan, mahdollisesti pehmeässä maastossa oleva harvaksi jäänyt kohta voi muodostua ongelmaksi korjuussa, jos kunnollista risumattoa ei saa ajouralle tehtyä.
Pihkatappi: ”Tutkimuksissa on todettu että OMT:llä pääsee parhaaseen taloudelliseen tulokseen mätästyksellä ja kuusen istutuksella 1300 taimea / ha.”
Missä tutkimuksissa tuollaiseen tulokseen on päädytty, millaista korkoa niissä on käytetty ja millaisella hoitoketjulla kasvatus on toteutettu?
UM: ”Muiden puulajien alle syntyy kuusentaimikko sen sijaan varsin nopeasti. mitä harvempi metsä, sitä nopeammin taimikko syntyy.”
Tuo ei pidä paikkaansa. Joskus alikasvosta ilmaantuu, joskus ei. Minä en osaa sanoa, mistä vaihtelu johtuu. Itselläni on koivikoissa paikoin runsaasti kuusta, paikoin on aivan tyhjää. Koivikot ovat n. 10-20 vuotiaita ja maaperä näyttää kullakin kuviolla varsin tasalaatuiselta.
UM: ”Normaalissa metsäsässä tälläisiä aukkoja on harvassa.”
Ihmisen tekemistäkin 0,1-0,5 ha aukoista huomaa, että taimettuminen on varsin satunnaista. Joskus taimettuu, joskus ei. Tuskin löytyy henkilöä, joka tuon vaihtelun osaa ennustaa niin hyvin, että voidaan puhua suunnitelmallisesta tai hallitusta metsätaloudesta.
UM: ”Miten koetaan JK metsän taimettumisen avustaminen keinotekoisella maaperän rikkomisella? Puhutaanko silloin JK-metsästä? Entä taimien istuttaminen JK-metsän aukkopaikkoihin? Vieläkö puhutaan JK-metsästä?”
Taimettumisen avustaminen eri tavoin on noissa tilanteissa tarpeen. Minulle on yhdentekevää, kutsutaanko sitä jatkuvaksi, jaksolliseksi vai joksikin muuksi kasvatustavaksi. Ainoa merkittävä asia on se, millä tavalla toteutettuna metsän kasvatus on taloudellisesti kannattavaa. Täydennysistutus ei perinteisesti ole ollut tässä suhtessa tavoiteltavien asioiden kärkipäässä.
UM: ”On esitetty, että JK-metsä onnistuu ehkä yhden kasvukierron ajan, mutta sitten se pitää uudistaa keinotekoisesti. Puhutaanko tällöin JK-metsästä?”
Sama päte tähänkin. Jos koivikkoon kasvaa riittävästi alikasvoskuusta, koivujen päätehakkuun yhteydessä voi kuusten kasvatusta jatkaa hetken ja sitten tehdä lopullinen päätehakkuu. Se on oleellista, ei kasvatustavan nimi.
Vaikka Taneli teoriassa onkin oikeassa, käytännössä tuolla systeemillä homma menee varmuudella metsään ja tässä tapauksessa vahinkojen korjaaminen voi olla mahdotonta. Siksi tämä keskustelu on mielestäni täysin turhaa. Meistä lähes jokainen tietää, millaiseen kuntoon leimikko kannattaa kauppaa tehtäessä laittaa.
Ylen tuore uutinen: ”Uusiutuva energia nousi Saksassa ykköseksi”
Kuulostaa erikoiselta ja selitys löytyy lukemalla muutakin kuin otsikon.
”Uusiutuvilla energianlähteillä, eli vesi-, aurinko- tuuli- sekä biokaasuvoimaloilla on tuotettu Saksassa tänä vuonna 25,8 prosenttia sähköstä.
…
Tästä huolimatta toiseksi eniten sähköä tuotettiin runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavalla ruskohiilellä, 25,6 prosenttia.”Tässä siis niputetaan vesi-, aurinko- tuuli- sekä biokaasuvoima yhteen ja niiden summa kilpailee jokaista eri fossiilista energialähdettä vastaan. Huteraa on siis aiheen uutsisointikin.
http://yle.fi/uutiset/uusiutuva
_energia_nousi_saksassa_
ykkoseksi/7709316Ympäristökeskuksen sivuilla ilmoitetaan yhdyskuntien fosforipäästöiksi 4,9% ja haja-asutuksen 12,7%. Typen osalta luvut ovat 16,8% ja 4,2%. Kun tarkastellaan kokonaiskuormitusta, minä en ainakaan osaa typpeä ja fosforia summata yhteismitalliseksi. Lisäksi jätevedessä on muitakin vesistöjä kuormittavia tekijöitä kuin P ja N.
http://www.ymparisto.fi/fi
-FI/Kartat_ja_tilastot/
Vesistojen_ravinnekuormitu
s_ja_luonnon_huuhtoumaEn myöskään tiedä, onko aiheesta olemassa toinenkin totuus ympäristökeskuksen totuuden lisäksi.
