Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Mustavalkoisia nämä asiat tosiaan ei ole. Liikenneturvallisuudesta voidaan huolehtia monin eri tavoin. Ajonopeuksia voidaan alentaa, jolloin hirvikolarin riski alenee. 70 km/h voisi olla sopiva nopeus. Näin ei tarvitsisi ottaa huomioon vaikutuksia liikenneturvallisuuteen, kun päätetään hirvikannasta. Palvelisiko se elinkeinoelämää, muuta kansalaisten liikkumistarvetta ja jaksaisiko arto sekä muut kuljettajat noudattaa tätä, sitäkin voi ihan rehellisesti itsensä kanssa miettiä. Eihän unohdeta sitäkään, että valtioneuvoston päätöksessä 6.3.2006 liikenneturvallisuudesta asetettiin tavoitteeksi, että kukaan ei kuole tai loukkaannu vakavasti liikenteessä. Tällä hetkellä tavoitteen aikataulusta ollaan jäljessä. Koska lakia noudattaen kolareita ei pitäisi tapahtua, miksi liikenneturvallisuustyötä tehdään? Tätäkin kannattaa miettiä. Jos ei muuten, niin ainakin se auttaa säilyttämään otteen reaalimaailmasta.
Liikenneturvallisuusasioita pohtiessaan kannattaa muistaa eräs asia. Vaikka ajaisi useita vuosia 27 500 km/vuosi ilman havaintoa hirvestä, läheltä piti-tilannetta tai kolaria, ei siitä voi päätellä mitään hirvivaarasta. Suomen maantieden vuotuinen liikennesuorite on 55 Mrd km. Tavallisen kuskin osuus on tässä 1 per 2 miljoonaa. Loput 1 999 999 kuskia saa kyllä aikaan tilastomerkintöjä, vaikka itselle ei lottovoittoa kohdalle osuisikaan.
Ihan varma en ole, mitä harrastelija laski, mutta kokeillaan toista kautta.
Jos kuidun hankintalisä on 15 €, tienvarsikaupan korjuukulujen kannattavuusraja näyttää olevan 15/0,7 = 21,43 €/m3. Korjuukulu on täysimääräisesti vähennyskelpoinen, joten verovähennysten jälkeen todellinen kustannus on 15 €/m3. Kuitenkin puun myyntitulon verotus vaikuttaa vielä lopulliseen tulokseen, koska pystykaupassa kertyy vähemmän verotettavaa tuloa. Rajatapauksissa metsävähennyksen kynnys voi jäädä ylittymättä pystykaupassa ja sillähän on oma vaikutuksensa asiaan. Luvut kannattaa laittaa ruutupaperille tai nykyään vaikka exceliin, jolloin lopullinen tulos selviää. Yleispätevää vastausta ei ole.
Esimerkki: 5 ha harvennusta, poistuma 50 m3/ha.
Pystykaupalla 14 €/m3 * 50 m3/ha * 5 ha = 3500 €. Verojen jälkeen käteen jää 2450 €.Tienvarsikaupalla 29 €/m3 * 50 m3/ha * 5 ha = 7250 €. Verojen jälkeen tuosta jää itselle 5075 €. Korjuukulut 21,43 €/m3 * 50 m3/ha * 5 ha = 5357,5 €. Summa menee kokonaan verovähennyksiin, joten todellinen kustannus on 3750 €. Myyntitulojen ja korjuukulujen erotus on siis 1325 €. Pystykauppa (jos tällaisen leimikon saa kaupaksi ko. hinnoilla) on kannattavampi.
Metsävähennys vaikuttaa vielä asiaan. Tässä esimerkissä pystykaupasta 60% eli 2100 € menee verottomasti ja 1400 eurosta maksetaan veroa 30% eli 420 €, joten käteen jää 3080 €.
Tienvarsikaupassa 7250 eurosta 4350 € on verovapaata ja 2900 eurosta maksetaan veroa 30% eli 870 €, joten itselle jää 6380 €. Korjuukulut verohyöty huomioiden oli 3750 €, joten viivan alle jää 2630 €. Metsävähennyksen myötä tienvarsikauppa muodostuu kannattavammaksi.
Laskinko oikein? Suosiolla jätän laskuista tapauksen, jossa tila myydään lähitulevaisuudessa ja käytetty metsävähennys tulee maksettavaksi myyntivoiton verotuksessa…
Jos metsänhoidolta joutaa, eikä muuta tekemistä keksi, tässä on yksi vaihtoehto:
http://pelitjavehkeet.fi/
ilmamoottorisahaus.phpMetsälehti kysyy, ovatko hirvituhot vähentyneet.
En tiedä, mitä tuohon vastaisi. Mikä on tarkasteltava ajanjakso?
Kolareiden määrä ei aivan viimeisinä vuosina ole vähentynyt, vaikka 2000-luvun alkuun verrattuna parannusta onkin tapahtunut. Paljonko kolareista kumuloituu pysyviä haittoja ihmisille, sitä ei minun tiedossani ole.
Taimikkovahinkojen korvaussumma on ollut laskussa 2000-luvulla, mutta se on täysin väärä mittari hirvivahinkojen määrän arvioimiseen. Metsistä ei hirven vioittamien puiden määrä ole vähentynyt. Määrä taitaa pikemminkin kasvaa vuosittain, koska korkean hirvikannan aikana kasvaneita puita ei vielä päätehakkuuseen juurikaan ole päätynyt ja harvennushakkuut paikkaavat tilannetta vain osittain. Lisäksi ensiharvennuksia tehdään huomattavasti tarvetta vähemmän.
Tilatasolla vaihtelua hirven vioittamien puiden määrässä voi olla, koska esim. itselläni raivattiin maahan hirven syömä koivikko. Uudet taimet ovat vielä niin pieniä, ettei ne hirveä kiinnosta. Toki yhden kuvion osuus kokonaisuudesta on varsin pieni ja hirvituhojen merkkejä näkyy varttuneemmissakin koivikoissa.
Melko raskas prosessi hirvituhojen vähentäminen omistajan näkökulmasta on, kun siihen tarvitaan metsäkeskuksen ja riistanhoitoyhdistyksen toimihenkilöitä, kaivinkonetta, metsuria glyfosaattia, hirvikarkotetta ja ahkeraa heinikon ja vesakontorjuntaa sekä karkotteen levitystä seuraavina vuosina.
Noin voi tietysti ajatella, kun hakee rakentamisen yksityiskohdista ääripäitä. Itse ymmärän rakentamisella tässä yhteydessä kuitenkin suurempaa kokonaisuutta. Kun alueita rakennetaan, alue ensin kaavoitetaan ja sitten sen ympärille rakennetaan infra. Vasta sitten aletaan tehdä rakennuksia. Toki monet 60-luvun elementtitalot alkavat olla purkukunnossa, mutta kadut ja muu rakennettu ympäristö niiden ympärillä säilyy, vaikka talot vaihtuisivatkin. Rannikolla infran kuuluu myös satamat yms. rakenteet. Vaikka erään suomalaisen kirkonkylän satama jokin aika sitten siirrettiinkin asuntojen tieltä hiukan keskustastasta itään, pääsääntöisesti rakennetut ympäristöt ovat hyvin pitkäikäisiä. Eiköhän Vuosaaren satamakin saa olla paikallaan vähintään seuraavat 150 vuotta.
Naapuri kävi raivaamassa keväällä parikymppisestä männiköstä koivut ja haavat. Nyt on pahimmillaan liki metrin korkuista vesakkoa lähes jokaisen kannon kohdalla. Itselläni on talvella 2012 ensiharvennetussa koivikossa sama tilanne, joten ei kuivuus tai latvuksen sulkeutuminen ainakaan näillä kuvioilla ole raivaustarvetta mihinkään hävittänyt. Kuusikko on tietysti kiitollisempi tässä suhteessa.
Oletko Jees käynyt katsomassa, miten paljon keskustelua herättäneet energialeimikkosi jakselee ja paljonko vesaa pukkaa?
Otsikon aiheesta sivuun vielä hiukan, mutta A. Jalkasen kysymykseen löytyi tällainen vastaus:
”Suuntavalojen hätävilkkukytkentää, jolloin kaikki suuntavalot vilkkuvat samanaikaisesti tai vuorotellen edessä ja takana, saa käyttää vain, jos ajoneuvo on onnettomuuden, vaurion tai muun pakottavan syyn johdosta jouduttu pysäyttämään sellaiseen paikkaan, jossa se voi aiheuttaa erityistä vaaraa muulle liikenteelle.”
http://www.finlex.fi/fi/
laki/ajantasa/1981/
19810267#L2P34Samaa mieltä Puun takaan ja Pitkäparran kanssa konevalinnasta.
Epäilemättä pienelläkin koneella mielikuvituksen ja sitkeyden avulla selviää. Tässä yhteydessä jutun pointti jäi epäselväksi. Miksi metsässä pitäisi töitä tehdä pienellä koneella? Miksi palstan perälle pitäisi raahata jotain lavoja koneen perässä.
Itse pyrin teettämään koneella aina useita eri töitä, kuten ojien perkaus, rumpujen teko, muokkaus, tien parannus jne, joten kaikki pitää hoitua kerralla ja kivuttomasti. Viimeksi esimerkiksi kaivettiin iso, vanhan koivun kanto pois, jolla liittymää saatiin väljennnettyä. Noin 15 t kone muutaman minuutin teki töitä, jonka päätteeksi nosti kannon sopivaan paikkaan. Pikkukoneella olisi tuokin jäänyt tekemättä. Puhumattakaan siitä, että ojien perkaus kannattaisi tehdä puolittain ja tulla taas 5-10 vuoden kuluttua uudestaan niitä availemaan.
Taloudellisuuden ratkaisee tässä tapauksessa teho, ei tuntihinta. Pikkukoneen käyttö ei myöskään ole ympäristölle vähemmän haitallista kuin ison koneen käyttö. Johan lavojen siirtelyssä kuluu turhaan aikaa ja varmaan siinä ojan reunan puitakin tulee kolhittua.
