Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Uudehko mo: ”Metsätilan koon sekä kuvikoon vaikutus hakkuun todellisiin kustannuksiin lienee varsin helppoa selvittää. Tosin kaikkiin tutkimuksiin liittyy aina olesuhteita.Tälläisiä tutkimuksia on varmasti tehtykin paljon. Niiden tulosten saattaminen yleiseen tietoisuuteen kuuluisi mielestäni Metsälehden velvollisuuksiin.”
Kirjallisuudesta löytyy näitä tuloksia, joten ne ovat kaikkien saatavilla.
U mo: ”Ihmettelen sitä ettei voimakkaammin pyritä itse myynti- ja hakkuutapahtuman samanaikaisuuteen naapurien kesken. Tällöinhän tilakoon suuruuden tuomat edut saattaisivat toteutua myös pienmetsälöissä.
Jokainen omistaisi ja hoitaisi itse tilansa, mutta puut myytäisiin yhteiskaupalla.
Mielestäni MTK ja MHY olisivat omiaan levittämään tietoa suunnitelluista kaupoista.”Totta, mutta vastuuta voi ottaa itsekin asiasta ja tiedustella mhy:ltä alueen tilannetta sekä kertomalla lähivuosien aikeista. Tai sitten olla itse yhteydessä suoraan naapureihin.
Korjuupalvelun ja muokkauskoneen liikkeet mhy suunnittelee jo nyt siten, että siirtoja tulee mahdollisimman vähän ja matkat ovat lyhyitä. Samoin ostaja saa noutaa puupinot samalta seudulta, parhaassa tapauksessa saman tien varresta, jolloin vajailla kuormilla ajelu jää lyhyeksi.
Metsävähennyksestä vielä turhan kommenttiin liittyen. Miksi investointikulut ei pitäisi olla vähennyskelpoinen erä? Yrittäjämäisyyden peräänkin kovasti huudetaan.
Vähennyksen voi hyödyntää välittömästi, kun hakattavaa löytyy. Hakkuun jälkeen puustopääoma laskee, jolloin myös tilan arvo alenee. Mahdollinen myyntivoitto siis pienenee luonnostaan vähennyksen käytön myötä. Toisaalta jos metsävähennyksen käyttää mahdollisimman nopeasti, mutta myy tilan vasta myöhemmin, inflaatio syö metsävähennyksestä koituvaa rasitetta. Vastaavasti inflaatio syö vähennyspohjaa vailla hakkuumahdollisuuksia olevilla tiloilla. Jos jotain periaatteellista muutosta pitäisi suunnitella, vähennyksen hyödyntämismahdollisuuksia taimikkovaltaisille tiloille voisi kehittää esim. kemerana jaettavan rahan sijaan.
”Elinkeinoelämän Keskusliiton selvityksen mukaan Suomessa makaa 3,6 miljardin euron arvosta investointeja sen takia, että ne ovat juuttuneet vuosiksi ympäristölupabyrokratian rattaisiin.”
Tuo on helppo uskoa, koska itse olen ollut mukana juuri tällaisessa hankkeessa. Eri puolille Suomea toteutettiin kaksi identtistä kohdetta, joista toisen lupakäsittelyssä ei ollut ongelmia, mutta toinen viivästyi kolmella vuodella. Ympäristöviranomaiset kieltäytyvät tekemästä alueellista yhteistyötä ja käyttämästä vastaavaa, jo hyväksyttyä kohdetta ennakkotapauksena.
Jees: ”Nyt jo tuppaa ylituotantoa joka puolella ja silti suorastaan hurmoksessa kuusta turpeeseen vaan lisää.”
VMI 6:n mukaan (1971-1976) kuusen osuus puuston tilavuudesta oli 37%, männyn 45%, koivun 15% ja muut lehtipuut 3%. Tällä hetkellä (VMI 11) luvut ovat 30%, 50%, 17% ja 4%
VMI 6:n mukaan kokonaispuusto oli 1520 milj.m3 ja VMI 11 mukaan 2332 milj.m3.
Jos kuusesta on nyt ylituotantoa, mitä asialle pitäisi tehdä? Kuusta on nyt 1,24-kertainen määrä 70-luvun tilanteeseen verrattuna, mäntyä 1,69-kertainen, koivua 1,75-kertainen ja muuta lehtipuuta 1,95-kertainen määrä. Ennenkin olen kysynyt, mutta kysyn taas: Mikä olisi oikea jakauma puulajien suhteen? Miksi?
Pariin viikkoon ei seurantatietoja ole päivitetty. Mahtaako tämä vähäluminen kesä kurittaa kirjanpainajia vai jatkaako ennen kylmän jakson alkua runsastumaan päässyt kanta tuhotöiden tekemistä? Ennusteen mukaan ainakin seuraava viikko on viileätä, mutta vähitellen lämpenee. Pitkän ajan ennusteen mukaan kuitenkaan kuumaa kesästä ei enää tule.
Tämä keskustelu tuli mieleeni, kun tein varhaisperkausta kuusitaimikkoon juhannuksena. Hirvimiehet mielellään kertovat, kuinka hirvi auttaa perkuussa, mutta tässä kohteessa apua ei hirviltä tippunut. Osittain pensastunut pihlaja rehotti, mutta edelleen kilpaili kuusen kanssa. Koivua oli tarkoitus jättää sekapuustoksi, mutta eipä ehjiä taimia juurikaan ollut ja harvat luontaiset männytkin oli syöty. Puhdas monokuusikko tuosta siis aikanaan kasvaa.
Miksi ympäristöihmiset näkevät ainoastaan harsinnnan ratkaisuna monimuotoisuuteen?
Juttelin purkamisesta hakettajan kanssa ja tämä totesi, ettei rakennusten purku kiinnosta, koska rakennuksessa on liian vähän tavaraa. Purkamisen kuluja ei siis saa energiapuun hinnalla kuitattua.
En tiedä, paljonko omistajat olisivat valmiita maksamaan purkamisesta, mutta yhteiskunta on ainakin osaltaan varmistanut, että laillinen tapa on kallis. Purkuluvan ehtona on asianmukainen jätteenkäsittely eli käytännössä rakennuksen kärrääminen kaatopaikalle. Polttaminen onnistuu vain, jos kohde soveltuu palokunnan harjoitukseen.
Jees: ”Tätä koko aiheen ketjua miettiessäni olen aika kummissani kuinka innokasta ollaan ainakin olevinaan työstämään lähes kaikki vapaa-aika raivauksella ja kuinka innokkaasti ollaan torjumassa sen mahdollista helpotusta jopa kaupallispohjaisesti.”
Syy on varsin yksinkertainen. Kukaan ei halua turhaan raivata ja paras keino tässä on toteuttaa uudistaminen mahdollisimman tehokkaasti ja hoitaa raivaukset ajoissa. Käväisin juuri tarkistamassa yhden taimikon tilanteen, jossa osa on luontaista ja osa mätätetty + istutettu. Luontaiset taimet perkasin esiin viime syksynä, mutta taas ne on jäänyt vattujen ja muun ryönän ympäröimäksi. Tuossa ei voi edes glyfosaattia ainakaan vielä käyttää, koska taimia epätasaisesti, joten suojaaminen on mahdotonta.
Mätästetyllä alalla taimet olivat esillä ja muuta rojua ylempänä. Kun varhaisperkuu tulee ajankohtaiseksi, ei taimien etsiminen ole yhtä työlästä kuin luontaisella alalla. Olisi pitänyt surutta muokata koko ala, mutta kokemuksesta oppii.
Jees: ”Kun vain tästä järkeistämisestä ja raivuun minimoinnista olen yrittänyt paasata. Ja kun totuus metsissä kuitenkin on aivan toista.”
Totuus on se, että perkaamasi leimikon hakkuu jäi kesken ja jäljelle jääneet koivut ovat sinun kertomasi mukaan pääosin hiestä. Kannattaa muuten ensi kesänä käydä katsomassa, millainen vesakko koivikossa kasvaa. Vielä ei näy kun pieniä alkuja.
