Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
En ole ollenkaan varma, että työnjohtokorvaukset olisivat ongelma. Mhy teettää kerralla alueen kaikki työmaat, jolloin siirtokustannukset jää todennäköisesti alemmas kuin kauempaa tuotavalla yksityisen koneella.
Millä yhteistoiminnalla? Sillä, että puuntuottajat raivaa ja metsästäjät metsästää ilman, että kantaa alennetaan? Hienoa on se, että raivaus hirvituhojen vähentämiskeinona alkaa jäädä unoholaan. Samoin kuten puuntuottajatkaan ei neuvo motokuskia kannattavuusongelmansa keskellä teroittamaan ketjuja ja tankkaamaan kone päivittäin, vaikka se parantaa huomattavasti työn tuottavuutta verrattuna tilanteeseen, jossa em. toimenpiteitä ei suoriteta.
Eikö muuta vaihtoehtoa ole kuin ampua hirvet nolliin, säilyttää nykyinen taso tai jopa hiukan kasvattaa kantaa, kuten tällä hetkellä paikoin on tavoitteena? Onko joku edes vaatinut tai toivonut nolliin ampumista?
Hirviä on tosiaan ollut täällä kauan, mutta niin on ihminenkin. Hirvikanta tosin on ollut huomattavasti nykyistä alempi niiden satojen vuosien aikana, jolta kannan suuruutta on kyetty arvioimaan. Tässä tilanteessa ei pidä vetäistä taimikkokorttia esiin. Nykyään ruokaa on metsissä enemmän kuin joskus ennen ja varmaan petojakin vähemmän. Mutta nykyään hirvikantaa säädellään kaatoluvilla, ei ravinnon ja petojen määrällä. Petojen vaikutus huomioidaan kaatoluvissa vain siten, että petokannan ollessa runsas, kaatolupia vähennetään. Ruokaa hirville on tarjolla aiempaa enemmän ihmisen toiminnasta johtuen, mutta ei sitä hirville ole tarkoitettu. Sen puolesta hirvikanta voidaan pudottaa 20000 suuruusluokkaan, jossa on on pääsääntöisesti ollut ilman, että geeniperimä on satojen vuosien aikana rapistunut.
Tietysti jos tarkastellaan joitain yksittäisiä alueita, hirvikanta on hirvimiehen määritelmän mukaan eli parhaista ajoista pudonnut kolmasosaan tai jopa alle. Valtakunnallisesti tilanne on kuitenkin se, että talvikanta oli huipussaan n. 140 000 yksilöä ja nyt se on n. 70 000 yksilöä. Minä olen lukenut vain lyhyen matematiikan ja senkin vain keskinkertaisella arvosanalla, mutta minusta tuo on puolet, ei kolmasosa. Fiksummat korjatkoon, jos laskin väärin.
Jos jossain on näitä metsästäjien korostamia hirvityhiöitä, muualla täytyy olla tihentymiä ja ne vaativat myös tasaveroisen huomion.
Muuten olen suorittavan kanssa samaa mieltä edellisessä kommentissa esitetyistä asioista, mutta taimikon hoito ei mielestäni ole hirvituhojen ehkäisyssä käyttökelpoinen menetelmä.
Mehän puhumme talousmetsistä. Niissä taimikon hoito on itsestäänselvä, normaaliin kiertoon kuuluva asia, eikä mikään ylimääräinen hirvituhojen ehkäisyyn tähtäävä toimenpide. Näinollen tavanomaisella puuntuottajalla ei taida olla hirvikarkotteen ruiskuttamisen ja aitaamisen lisäksi muita keinoja hirvituhojen vähentämiseksi? Kuusen istutusta männyn tai koivun sijaan en kelpuuta tähän listaan.
Vai onko suorittavalla, harrastelijalla, Metsuri motokuskilla ja muilla hirvimiehillä jotain lisättävää tähän?
Metsuri motokuski, miten uskomasi asiantuntijat ovat päätyneet tulokseen, jonka mukaan oikea kannan koko olisi 3-4 hirveä/1000 ha? Mitkä tekijät ovat olleet mukana, kun ”oikeaa” on määritelty? Millä painoarvolla on huomioitu vahingot liikenteelle, maa- ja metsätaloudelle, metsäekosysteemin monimuotoisuudelle?
Me puhumme riittävän suuresta kannasta geeniperimän suhteen, emme metsästäjien korostaman hirvikannan tuottokyvyn maksimoimisesta. Tuire Nygrenillä lienee suomalaisista asiantuntijoista kenties paras tietämys aiheesta. Väitöskirjassa todetaan useisiin tutkimuksiin perustuen, että geeniperimän kapeus voi muodostua ongelmaksi silloin, kun laji on uhanalainen. Ongelmia voi aiheutua myös, jos pyynti on voimaperäistä ja valikoivaa.
Yhteiskuntamme ei tarvitse hyväksyä suuren hivikannan muodossa sitä, että metsästäjille turvataan mahdollisuus harjoittaa valikoivaa pyyntiä.
Metsuri motokuski, tarkoitatko numeroa 3?
http://www.lehtiluukku.fi
/lehti/metsastaja/_read/
3-2014/49396.htmlSivujen 40-42 artikkelissa ei käsitelty geenipohjaa. Siinä käsiteltiin hirvikannan tuottavuutta muista kuin geenipohjan näkökulmista.
Artikkeli oli kiihkoton, mutta silti vahvasti asenteellinen ja pyrkii ohjailemaan lukijan ajatuksia vaaralliseen suuntaan:
”Korkeat hirvieläintiheydet saattavat johtaa lisääntyviin ongelmiin. Mitä useampia hirvieläimiä liikkuu tietyllä alueella, sitä suurempi riski on että osa eläimistä joutuu hirvieläinkolarin uhriksi. Miten suuriksi liikenneongelmat käytännössä kasvavat riippuu muun muassa siitä, miten suuriksi liikennetiheydet kasvavat ja miten hyvin teiden ylläpito vesaraivauksella ja riista-aidoilla hoidetaan.
Suurempi lukumäärä eläimiä tarvitsee myös suuremman määrän ravintoa. Tämä saattaa lisätä ongelmariskiä maa- ja metsätaloudessa. Hoitamalla metsätaloutta siten, että hirvieläimille on olemassa paljon sopivaa kasvillisuutta, esimerkiksi lehtivesakon muodossa, voidaan vähentää metsätaloudellisesti arvokkaisiin taimiin kohdistuvaa laidunpainetta.”
Viimeistään tuon artikkelin lukemisen jälkeen metsästäjienkin on syytä havahtua todellisuteen. Vaikka halu oman edun ajamiseen olisikin kova, ihan kaikkea ei kannata uskoa, eikä yrittää syöttää muille totena.
Mm: ”Kiistaton tosia-asia on se että hirvikannnat ovat nousseet metsien iän nuorentumisen sekä ruokamaiden parantumisen johdosta. Se että kuka on syyllinen tai syytön on aivan turha pohtia.”
Syyllisyyskysymyshän on aivan ensiarvoisen tärkeä asia.
Hirvikannnan suuruutta hallitaan kaatolupajärjestelmällä, ei taimikoiden määrien tai metsän ikäjakauman avulla. Kaatoluvat ja tavoitteelliset hirvikannat päättää tässä maassa yksi taho, joten vastuullinen eli syyllinen hirvikannan kokoon on paremmin kuin hyvin kaikkien tiedossa.
Mm: ”Nyt on vain kyse siitä kuinka hirvituhoja vähennetään ja hirvikantaa ylläpidetään hallitusti hirvikannan geenipohjan ja perimän siitä kärsimättä. Joten hirvikannan laskeminen tasolle 1,5 hirveä /1000 ha ei ole ratkaisu.”
Onko Lapissa hirvien perimä jollain tavalla vaarassa? Minun tietääkseni ei ole.
Onko hirvien perimä 1900-luvun alusta 1970-luvun loppuun mennessä jollain tavalla vaarantunut, kun tuolloin hirvikanta oli vain murto-osa siitä, mikä sinun mielestä on geeniperimän turvaamisen edellytys. Ja ilmeisesti kanta on ollut samaa suuruusluokka satoja vuosia tuota ennenkin. Miksi 1980-luvun alusta alkaen vaatimukset perimän suhteen on noussut esittämällesi tasolle? Vaikuttaako siihen jollain tavalla hirviporukoiden intressit?
