Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Tästä voi yrittää päätellä suuntaa tulevaisuuden kehitykselle ja sille, millaisia kapuloita omiin rattaisiin kannattaa yrittää laittaa:
http://yle.fi/uutiset/kiinan
_maaperasta_lahes_
viidennes_saastunut/
7197710Voimakkaimman kuusivastaisuutesi aikoihin jokunen kuukausi sitten kerroit meille tutkijoiden arvioista ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Niiden mukaanhan kuivat kaudet lisääntyvät ja kuusi on vaarassa kärsiä tuhoista. Riskiä tutkijat perustelevat sillä, että kuusen kiertoaika on koivua pitempi, joten todennäköisyys kuivan kauden osumisesta nimenomaan kohdalle kasvaa. Puuttumatta tuon ajatusmallin logiikkaan, nyt kuitenkin suosit kuusta kasvupaikoilla, jossa riski on suurimmillaan. Miksi?
Lukijoiden kuvissa on esimerkkejä siitä, kuinka istutustaimilla saadaan koivut kasvamaan suorina. Ja näkyyhän noita muuallakin kuin nettipalstan kuvissa. Siksi minusta ei kannata vertailla tilastomenetelmin istutustaimia ja luontaisia taimia. Laadun ratkaisee valitun menetelmän toteutus, ei menetelmä sinänsä.
Noihan se teoriassa menee, kuten AJ sanoo. Jos pienaukkoja ei lasketa mukaan, mänty ja koivu ei alikasvoksena viihdy. Luonto on sen niin päättänyt. Jäljelle jää kuusi, joten lähtökohdasta riippuen viimeistään parin harvennuskerran jälkeen valtaosa taimista joutuisi kituuttamaan kuusivaltaisessa metsässä. Tuloksena on epätasainen ja harva puusto, joka tuottaa kuutioita varsin vaatimattomaan tahtiin.
Suorittava porras: ”Tukimuksissa on todettu , että jatkuvan kasvatuksen metsissä kuusentaimi saavuttaa 1,30m:n pituuden 60 vuodessa (MTL Eerikäinen ,Saksa Valkonen) , eli samassa ajassa , kun istutettu taimi varttuu tukkipuuksi !”
Pieni tarkennus. Nuo tulokset saatiin kuusivaltaisissa metsissä. Tutkimus vahvistaa käsityksen, jonka jokainen voi metsässä tehdä eli kuusikossa yleensä ei juurikaan uudistumista tapahdu ja tämähän kuuluu ihan normaaliin luonnon kiertokulkuun. Sinänsä onkin vitsikästä, että jk:ta markkinoidaan luonnollisena menetelmänä.
Kiinnostavaksi vaihtoehdoksi edelleen jää koivikon alle kasvatettavat kuuset, mikä kuuluu normaaliin luonnon kiertokulkuun. Siinä kasvunopeuskin on ihan toista luokkaa kuin Valkosen mittauksissa todetut. Ongelmia siinäkin riittää, mutta potentiaali on ihan eri luokkaa kuin kuusikon luontaisessa uudistamisessa. Mutta jatkuvaa kasvatusta se ei ole, koska hoitoketju päättyy avohakkuuseen.
Saman suuntaisia ovat Olli Mannisen ajatukset kuin Pinsiön vaarin mainitseman kaverin. Vaikka tilastomatematiikka ei pääaineena olisi koulussa ollutkaan, logiikka olisi syytä pitää pohjalla, kun merkittävän palkinnonkin työstään on saanut.
http://www.sll.fi/ajankohtaista/
tiedotteet/2012/suomalaiselle
-metsaaktivistille-pohjoismaiden
-neuvoston-luonto-ja-
ymparistopalkintoTaitaa olla tuo neuvosto sukua arkkitehdeille, jotka keskenään kehuvat toisiaan, mutta unohtavat kysyä homman rahoittajien mielipidettä työn tuloksesta.
Entisaikojen tilanne ei ole sovellettavissa nykyisiin olosuhteisiin. Toki kun kasvu on nykyään kaksinkertaista sotia edeltävään aikaan verrattuna, on myös hakkuumahdollisuudet kasvaneet reilusti ja puuta myös hakataan enemmän kuin ennen ja moton työn tuloksen kohtaaminen metsässä on entisiä aikoja yleisempää. Huikeinta logiikkaa noissa ajatuksissa mielestäni edustaa se, että tilanne yhteiskunnassamme oletetaan itsestäänselvyydeksi. Aivan kuin leikkaamalla tuotannosta puolet mikään muu kuin luonnon monimuotoisuus ei muuttuisi.
Ukrainan tilanne on perua sille, että 90-luvun alun jälkeen kehitys on polkenut paikallaan tai ollut taantuvaa. Suojelu on tärkeä asia, mutta toiminnan vaikutukset eri asioihin pitäisi ymmärtää.
Yle Puheen politiikkaradiossa esitetään huikeita ajatuksia. Esimerkiksi Metsähallituksen pitäisi lopettaa hakkuut ja suojella valtion maat. Se, että näin jäisi saamatta 120 miljoonan vuotuiset puunmyyntitulot, on pikku juttu. Lisäksi tasarakenteinen metsänkasvatus on tuonut metsiimme sairauksia, kuten juurikääpää. Ratkaisuna tähän on, yllätys yllätys, jatkuva kasvatus.
