Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Metsälehti kysyy, ovatko hirvituhot vähentyneet.
En tiedä, mitä tuohon vastaisi. Mikä on tarkasteltava ajanjakso?
Kolareiden määrä ei aivan viimeisinä vuosina ole vähentynyt, vaikka 2000-luvun alkuun verrattuna parannusta onkin tapahtunut. Paljonko kolareista kumuloituu pysyviä haittoja ihmisille, sitä ei minun tiedossani ole.
Taimikkovahinkojen korvaussumma on ollut laskussa 2000-luvulla, mutta se on täysin väärä mittari hirvivahinkojen määrän arvioimiseen. Metsistä ei hirven vioittamien puiden määrä ole vähentynyt. Määrä taitaa pikemminkin kasvaa vuosittain, koska korkean hirvikannan aikana kasvaneita puita ei vielä päätehakkuuseen juurikaan ole päätynyt ja harvennushakkuut paikkaavat tilannetta vain osittain. Lisäksi ensiharvennuksia tehdään huomattavasti tarvetta vähemmän.
Tilatasolla vaihtelua hirven vioittamien puiden määrässä voi olla, koska esim. itselläni raivattiin maahan hirven syömä koivikko. Uudet taimet ovat vielä niin pieniä, ettei ne hirveä kiinnosta. Toki yhden kuvion osuus kokonaisuudesta on varsin pieni ja hirvituhojen merkkejä näkyy varttuneemmissakin koivikoissa.
Melko raskas prosessi hirvituhojen vähentäminen omistajan näkökulmasta on, kun siihen tarvitaan metsäkeskuksen ja riistanhoitoyhdistyksen toimihenkilöitä, kaivinkonetta, metsuria glyfosaattia, hirvikarkotetta ja ahkeraa heinikon ja vesakontorjuntaa sekä karkotteen levitystä seuraavina vuosina.
Noin voi tietysti ajatella, kun hakee rakentamisen yksityiskohdista ääripäitä. Itse ymmärän rakentamisella tässä yhteydessä kuitenkin suurempaa kokonaisuutta. Kun alueita rakennetaan, alue ensin kaavoitetaan ja sitten sen ympärille rakennetaan infra. Vasta sitten aletaan tehdä rakennuksia. Toki monet 60-luvun elementtitalot alkavat olla purkukunnossa, mutta kadut ja muu rakennettu ympäristö niiden ympärillä säilyy, vaikka talot vaihtuisivatkin. Rannikolla infran kuuluu myös satamat yms. rakenteet. Vaikka erään suomalaisen kirkonkylän satama jokin aika sitten siirrettiinkin asuntojen tieltä hiukan keskustastasta itään, pääsääntöisesti rakennetut ympäristöt ovat hyvin pitkäikäisiä. Eiköhän Vuosaaren satamakin saa olla paikallaan vähintään seuraavat 150 vuotta.
Naapuri kävi raivaamassa keväällä parikymppisestä männiköstä koivut ja haavat. Nyt on pahimmillaan liki metrin korkuista vesakkoa lähes jokaisen kannon kohdalla. Itselläni on talvella 2012 ensiharvennetussa koivikossa sama tilanne, joten ei kuivuus tai latvuksen sulkeutuminen ainakaan näillä kuvioilla ole raivaustarvetta mihinkään hävittänyt. Kuusikko on tietysti kiitollisempi tässä suhteessa.
Oletko Jees käynyt katsomassa, miten paljon keskustelua herättäneet energialeimikkosi jakselee ja paljonko vesaa pukkaa?
Otsikon aiheesta sivuun vielä hiukan, mutta A. Jalkasen kysymykseen löytyi tällainen vastaus:
”Suuntavalojen hätävilkkukytkentää, jolloin kaikki suuntavalot vilkkuvat samanaikaisesti tai vuorotellen edessä ja takana, saa käyttää vain, jos ajoneuvo on onnettomuuden, vaurion tai muun pakottavan syyn johdosta jouduttu pysäyttämään sellaiseen paikkaan, jossa se voi aiheuttaa erityistä vaaraa muulle liikenteelle.”
http://www.finlex.fi/fi/
laki/ajantasa/1981/
19810267#L2P34Samaa mieltä Puun takaan ja Pitkäparran kanssa konevalinnasta.
Epäilemättä pienelläkin koneella mielikuvituksen ja sitkeyden avulla selviää. Tässä yhteydessä jutun pointti jäi epäselväksi. Miksi metsässä pitäisi töitä tehdä pienellä koneella? Miksi palstan perälle pitäisi raahata jotain lavoja koneen perässä.
Itse pyrin teettämään koneella aina useita eri töitä, kuten ojien perkaus, rumpujen teko, muokkaus, tien parannus jne, joten kaikki pitää hoitua kerralla ja kivuttomasti. Viimeksi esimerkiksi kaivettiin iso, vanhan koivun kanto pois, jolla liittymää saatiin väljennnettyä. Noin 15 t kone muutaman minuutin teki töitä, jonka päätteeksi nosti kannon sopivaan paikkaan. Pikkukoneella olisi tuokin jäänyt tekemättä. Puhumattakaan siitä, että ojien perkaus kannattaisi tehdä puolittain ja tulla taas 5-10 vuoden kuluttua uudestaan niitä availemaan.
Taloudellisuuden ratkaisee tässä tapauksessa teho, ei tuntihinta. Pikkukoneen käyttö ei myöskään ole ympäristölle vähemmän haitallista kuin ison koneen käyttö. Johan lavojen siirtelyssä kuluu turhaan aikaa ja varmaan siinä ojan reunan puitakin tulee kolhittua.
Lieneekö Ruotsin tavoitteelssa puuston määrän kasvattamisesta olla taustalla tämän kaltaiset ilmiöt? Hyvä tavoite joka tapauksessa. Talousmetsissä riittää kapasitettia kotimaisen, uudistuvan raaka-aineen tuotantoon myös siinä vaiheessa, kun siirrytään biotalouden kauteen. Tuo aika ei ole kaukana, seuraavan kvartaalin aikana tapahtuu iso muutos. Silti suojeluun ja puuhasteluunkin on varaa osoittaa hehtaareja.
Linkki toimii, kun ottaa välilyönnin pois.
Suomen ja Ruotsin historia poikkeaa melkoisesti. Meillä sodan takia jouduttiin asuttamaan kansaa uudestaan, jolloin tiloja pilkottiin. Ruotsissa tätä ei ole tapahtunut, joten lähtökohdat ovat aivan erilaiset.
Suomessa kehitys kulkee niin, että isojen tilakokonaisuuksien määrä kasvaa samalla kuin pieniäkin tiloja tulee lisää pilkkomisen seurauksena, joten tilanne tuskin kovin huolestuttava meillä on. Taas kerran haluan muistuttaa, että Matti Kärkkäinenkin aloitti n. 14 hehtaarilla.
