Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Asiat voi nähdä monella tavalla.
A. Jalkanen: ”Jos jk metsää harvennetaan usein ja puusto on keskimäärin harvempi, tuuli pääsee puuston sisään…”
Jees: ”Samalla alakerta myös suojaa tuulen vapaalta voimalta metsän sisällä.”
Ville piti lupauksensa ja saa kirjata uuden saavutuksen meriittilistaansa. Suomi maksaa sakkoa hiilinielusta ja saa hyvityksenä päästöoikeuksia. Nyt onkin sopiva hetki leikata tukea kotimaiselta bioenergialta, kun uusiutumattoman tuontienergian käytön edellytykset paranevat.
Näin meillä harjoitetaan vihreää ympäristöpolitiikkaa. Muistammehan tämänkin tulevissa vaaleissa.
Minä en ole nähnyt väitteitä, joiden mukaan kehitysluokkajakauma parantaisi kannattavuutta. Perusteluksi olen nähnyt hakkuutulojen jatkuvuuden ja hoidon ajoituksen. Jokainen saa itse päättää, mitä merkitystä tuolla on oman metsätalouden harjoitamiselle. Neuvontaorganisaatiota ei mielestäni ole aiheellista moittia täysin oikeasta toteamuksesta, jos lukija sen ymmärtää väärin.
Kannattavuuteen etenkin pienemmillä tiloilla kehitysluokkajakaumalla voi olla vaikutusta silloin, kun se auttaa leimikoiden niputtamisessa kohtuullisiksi kokonaisuuksiksi. Ja tietysti myös hoidon järjestämisessä. Jos esimerkiksi rahkeet ei riitä suurten taimikkoalojen hoitoon, ei sellaisia kannata itselleen järjestää. Päätehakkuuta voi yleensä viivästyttää jokusen vuoden, jolloin aiemmat taimikot kasvaa ulos välittömän hoidon tarpeesta.
A. Jalkanen: ”Jos jk metsää harvennetaan usein ja puusto on keskimäärin harvempi, tuuli pääsee puuston sisään, puiden juuristot ovat valmentautuneet tuuleen, eikä harvennus välttämättä aiheuta tuulituhoriskiin samanlaista muutaman vuoden piikkiä kuin jaksollinen kasvatus.”
Tämä esimerkki osoittaakin jälleen kerran jk:n ja jaksollisen vertaamisen vaikeuden. Millaisen käsittelyhistorian omaavat kuviot voidaan laittaa rinnatusten, jotta asetelma olisi oikeudenmukainen?
Tiheäksi päässyt ja juuri harvennettu kuusikko on varmasti herkkä tuulille ja hoidettu jk-metsä kestää tuulta jonkin verran. Mutta hoidettua jk-metsää pitää verrata hoidettuun jaksollisesti kasvatettuun. Entä puuston määrä? Kuusikon herkkyys tuulille kasvaa puuston varttuessa ja varttuneessa jaksollisessa metsikössä kasvaa lähes poikkeuksetta määrällisesti enemmän puuta kuin jk-metsikössä. Ja kun puuta kaatuu, verrataanko kaatunutta kuutiomäärää vai kaatuneen puun osuutta kokonaispuustosta?
Ehkä pitäisi verrata jaksollisen metsikön kiertoajalla kaatuvaa puun määrää eli n. 60-80 vuoden ajanjaksoa. Paljonko tällöin kaatuu eri tavoin käsitellyistä metsiköistä puuta?
Ei taida löytyä vastausta keneltäkään.
Ennen mot oli puhtaasti sensaatiohakuinen ohjelma, mutta jos toimittajan vaihtuminen on korjannut asiaa, ma 17.3 klo 20.00 TV1 saattaa tarjota kiinnostavaa ohjelmaa:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/
2014/03/13/ilmastopolitiikan
-uusi-linja-paastot-nousuunTare: ”Olen ennakkoluulottomasti lukenut myös noi jatkuvan kasvatuksen opukset, ja täytyy myöntää että paljon viisaita ajatuksia niissäkin on, joten suhtaudun kriittisesti kaikkeen fundamenttaaliseen suhtautumiseen puolesta tai vastaan.”
Minäkin olen lukenut muutaman jk-kirjan ja vaikutelmaksi on jäänyt kyllä se, että nimenomaan niissä lähestymistapa on kovin yksipuolinen.
Täytyy seurata, millaisia sopimuksia ympäristöministeriön edustajat allekirjoittavat jatkossakin. Jos kehittyvien maiden täytyy saada kasvattaa päästöjänsä kehittyäkseen samalle tasolle kuin kehittyneet maat, Suomen metsäpinta-alan pieneneminen ei ole johdonmukainen linjaus.
Onneksi tilanne ei ole ihan niin lohduton kuin Puun takaan laittamasta jutusta voi päätellä.
