Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Alueellista vaihtelua on, kuten Metlan kasvuseurannastakin huomataan.
Tuulivoiman jarruttamisesta ei kuitenkaan vihreitä tai ympäristöhallintoa voi syyttää. Päinvastoin, ympäristöministeriö, jonka vastuulle mm. rakentaminen kuuluu, vihreän aatteen sokaisemana antaa tuulivoiman jyrätä taajamien ulkopuolella olevien oikeuden rauhallisen asuinympäristön säilyttämiseen. Puuperäisen tai turpeen kohdalla suhtautuminen ei olekaan yhtä johdonmukaista eli selkeä linjavalinta on tuotantomuotojen suhteen tehty.
Kun ulkomainen yritys rakentaa Suomeen tuulimyllyjä ja saavat suomalaisilta veronmaksajilta runsaat tukiaiset, voidaanko puhua energiaomavaraisuuden nostosta?
”Euroopan harvaan asutuimmassa maassa vastustetaan tuulimyllyjä,
kun samaan aikaan muihin maihin niitä on rakennettu kiihtyvällä vauhdilla jo kymmenet vuodet.”Täällä tosiaan vastustetaan tuulimyllyjä, mutta vihreät niitä kannattaa. Meilläkin myllyjä rakennetaan kiihtyvään tahtiin. Tämä on seurausta meidän energiapolitiikan linjauksista.
Itse vastustan myllyjen rakentamista niin lähelle asutusta, että ääni haittaa asukkaiden elämää. Myllyjen tuottamaa sähköä myös tuetaan liikaa. Jos ilman tällaista tukea tuulivoima ei ole kannattavaa, sillä ei pidä sähköä tuottaa.
Tällä hetkellä rakennettavat myllyt ovat kooltaan aiempaa suurempia, mutta etäisyys asutukseen on puolet siitä, mitä sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet sallivat puolet pienemmille myllyille. Tuulivoimavastaisuudesta ei suomalaista energiapolitiikkaa voi syyttää.
Ilmeisesti rajan toisella puolella oli asutusta liian lähellä myllyjä, mutta toisella puolella ei ollut? Vai oliko niin, että naapurikunnassa ei annettu arvoa asukkaiden mielipiteelle tuulimyllyjen aiheuttamista haitoista?
Mitä asialle mahtaa kuulua, kun edelleen vk 23 on viimeisin ajankohta, jolloin kannasta on raportoitu?
Luontaisessa tilanteessahan kuusi kasvaa pioneerilajien jälkeen alikasvoksena, joten evoluution ei ole tarvinnut kehittää kuuselle hyvää hallansietokykyä.
Uudehko mo: ”Metsätilan koon sekä kuvikoon vaikutus hakkuun todellisiin kustannuksiin lienee varsin helppoa selvittää. Tosin kaikkiin tutkimuksiin liittyy aina olesuhteita.Tälläisiä tutkimuksia on varmasti tehtykin paljon. Niiden tulosten saattaminen yleiseen tietoisuuteen kuuluisi mielestäni Metsälehden velvollisuuksiin.”
Kirjallisuudesta löytyy näitä tuloksia, joten ne ovat kaikkien saatavilla.
U mo: ”Ihmettelen sitä ettei voimakkaammin pyritä itse myynti- ja hakkuutapahtuman samanaikaisuuteen naapurien kesken. Tällöinhän tilakoon suuruuden tuomat edut saattaisivat toteutua myös pienmetsälöissä.
Jokainen omistaisi ja hoitaisi itse tilansa, mutta puut myytäisiin yhteiskaupalla.
Mielestäni MTK ja MHY olisivat omiaan levittämään tietoa suunnitelluista kaupoista.”Totta, mutta vastuuta voi ottaa itsekin asiasta ja tiedustella mhy:ltä alueen tilannetta sekä kertomalla lähivuosien aikeista. Tai sitten olla itse yhteydessä suoraan naapureihin.
Korjuupalvelun ja muokkauskoneen liikkeet mhy suunnittelee jo nyt siten, että siirtoja tulee mahdollisimman vähän ja matkat ovat lyhyitä. Samoin ostaja saa noutaa puupinot samalta seudulta, parhaassa tapauksessa saman tien varresta, jolloin vajailla kuormilla ajelu jää lyhyeksi.
Metsävähennyksestä vielä turhan kommenttiin liittyen. Miksi investointikulut ei pitäisi olla vähennyskelpoinen erä? Yrittäjämäisyyden peräänkin kovasti huudetaan.
Vähennyksen voi hyödyntää välittömästi, kun hakattavaa löytyy. Hakkuun jälkeen puustopääoma laskee, jolloin myös tilan arvo alenee. Mahdollinen myyntivoitto siis pienenee luonnostaan vähennyksen käytön myötä. Toisaalta jos metsävähennyksen käyttää mahdollisimman nopeasti, mutta myy tilan vasta myöhemmin, inflaatio syö metsävähennyksestä koituvaa rasitetta. Vastaavasti inflaatio syö vähennyspohjaa vailla hakkuumahdollisuuksia olevilla tiloilla. Jos jotain periaatteellista muutosta pitäisi suunnitella, vähennyksen hyödyntämismahdollisuuksia taimikkovaltaisille tiloille voisi kehittää esim. kemerana jaettavan rahan sijaan.
”Elinkeinoelämän Keskusliiton selvityksen mukaan Suomessa makaa 3,6 miljardin euron arvosta investointeja sen takia, että ne ovat juuttuneet vuosiksi ympäristölupabyrokratian rattaisiin.”
Tuo on helppo uskoa, koska itse olen ollut mukana juuri tällaisessa hankkeessa. Eri puolille Suomea toteutettiin kaksi identtistä kohdetta, joista toisen lupakäsittelyssä ei ollut ongelmia, mutta toinen viivästyi kolmella vuodella. Ympäristöviranomaiset kieltäytyvät tekemästä alueellista yhteistyötä ja käyttämästä vastaavaa, jo hyväksyttyä kohdetta ennakkotapauksena.