Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Jees: ”Nyt jo tuppaa ylituotantoa joka puolella ja silti suorastaan hurmoksessa kuusta turpeeseen vaan lisää.”
VMI 6:n mukaan (1971-1976) kuusen osuus puuston tilavuudesta oli 37%, männyn 45%, koivun 15% ja muut lehtipuut 3%. Tällä hetkellä (VMI 11) luvut ovat 30%, 50%, 17% ja 4%
VMI 6:n mukaan kokonaispuusto oli 1520 milj.m3 ja VMI 11 mukaan 2332 milj.m3.
Jos kuusesta on nyt ylituotantoa, mitä asialle pitäisi tehdä? Kuusta on nyt 1,24-kertainen määrä 70-luvun tilanteeseen verrattuna, mäntyä 1,69-kertainen, koivua 1,75-kertainen ja muuta lehtipuuta 1,95-kertainen määrä. Ennenkin olen kysynyt, mutta kysyn taas: Mikä olisi oikea jakauma puulajien suhteen? Miksi?
Pariin viikkoon ei seurantatietoja ole päivitetty. Mahtaako tämä vähäluminen kesä kurittaa kirjanpainajia vai jatkaako ennen kylmän jakson alkua runsastumaan päässyt kanta tuhotöiden tekemistä? Ennusteen mukaan ainakin seuraava viikko on viileätä, mutta vähitellen lämpenee. Pitkän ajan ennusteen mukaan kuitenkaan kuumaa kesästä ei enää tule.
Tämä keskustelu tuli mieleeni, kun tein varhaisperkausta kuusitaimikkoon juhannuksena. Hirvimiehet mielellään kertovat, kuinka hirvi auttaa perkuussa, mutta tässä kohteessa apua ei hirviltä tippunut. Osittain pensastunut pihlaja rehotti, mutta edelleen kilpaili kuusen kanssa. Koivua oli tarkoitus jättää sekapuustoksi, mutta eipä ehjiä taimia juurikaan ollut ja harvat luontaiset männytkin oli syöty. Puhdas monokuusikko tuosta siis aikanaan kasvaa.
Miksi ympäristöihmiset näkevät ainoastaan harsinnnan ratkaisuna monimuotoisuuteen?
Juttelin purkamisesta hakettajan kanssa ja tämä totesi, ettei rakennusten purku kiinnosta, koska rakennuksessa on liian vähän tavaraa. Purkamisen kuluja ei siis saa energiapuun hinnalla kuitattua.
En tiedä, paljonko omistajat olisivat valmiita maksamaan purkamisesta, mutta yhteiskunta on ainakin osaltaan varmistanut, että laillinen tapa on kallis. Purkuluvan ehtona on asianmukainen jätteenkäsittely eli käytännössä rakennuksen kärrääminen kaatopaikalle. Polttaminen onnistuu vain, jos kohde soveltuu palokunnan harjoitukseen.
Jees: ”Tätä koko aiheen ketjua miettiessäni olen aika kummissani kuinka innokasta ollaan ainakin olevinaan työstämään lähes kaikki vapaa-aika raivauksella ja kuinka innokkaasti ollaan torjumassa sen mahdollista helpotusta jopa kaupallispohjaisesti.”
Syy on varsin yksinkertainen. Kukaan ei halua turhaan raivata ja paras keino tässä on toteuttaa uudistaminen mahdollisimman tehokkaasti ja hoitaa raivaukset ajoissa. Käväisin juuri tarkistamassa yhden taimikon tilanteen, jossa osa on luontaista ja osa mätätetty + istutettu. Luontaiset taimet perkasin esiin viime syksynä, mutta taas ne on jäänyt vattujen ja muun ryönän ympäröimäksi. Tuossa ei voi edes glyfosaattia ainakaan vielä käyttää, koska taimia epätasaisesti, joten suojaaminen on mahdotonta.
Mätästetyllä alalla taimet olivat esillä ja muuta rojua ylempänä. Kun varhaisperkuu tulee ajankohtaiseksi, ei taimien etsiminen ole yhtä työlästä kuin luontaisella alalla. Olisi pitänyt surutta muokata koko ala, mutta kokemuksesta oppii.
Jees: ”Kun vain tästä järkeistämisestä ja raivuun minimoinnista olen yrittänyt paasata. Ja kun totuus metsissä kuitenkin on aivan toista.”
Totuus on se, että perkaamasi leimikon hakkuu jäi kesken ja jäljelle jääneet koivut ovat sinun kertomasi mukaan pääosin hiestä. Kannattaa muuten ensi kesänä käydä katsomassa, millainen vesakko koivikossa kasvaa. Vielä ei näy kun pieniä alkuja.
Jokaista kansallispuistoa varten laaditaan oma lakinsa. Luonnonsuojelulaki mahdollistaa tässä yhteydessä metsästyksen sallimisen, kuten esim. Selkämeren kansasllispuistossa on tehty.
Luonnonsuojelulaki
16 §
Aluekohtaiset poikkeukset rauhoitussäännöksistä
Kansallispuiston ja luonnonpuiston rauhoitussäännöksistä voidaan asetuksella säätää muitakin kuin 14 ja 15 §:ssä mainittuja poikkeuksia, jos ne eivät vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Poikkeukset voivat koskea muun muassa puolustusvoimien toimintaa, lentoturvallisuutta, oikeutta metsästää, luontaiselinkeinojen harjoittamista tai saamelaisten oikeuksien huomioon ottamista alueen käyttämisessä.
Laki Selkämeren kansallispuistosta
5 §
Metsästys ja eläinkantojen sääntely
Selkämeren kansallispuistossa on luonnonsuojelulain 13 §:n rauhoitussäännösten estämättä sallittu harmaahylkeen metsästys. Kansallispuistoon liitettävillä yleisillä vesialueilla harmaahylkeen metsästys on sallittu siten kuin metsästyslain (615/1993) 7 ja 10 §:ssä säädetään.
Vesilintujen syysmetsästys on 1 momentissa mainituin edellytyksin sallittu Metsähallituksen luvalla kansallispuistoon kuuluvien Uudenkaupungin Harmaalettojen, Rauman Bokreivien, Porin Räyhien ja Merikarvian Kasalabodanin luotojen alueella.
Kansallispuistossa voidaan 1 momentissa mainituin edellytyksin ryhtyä Metsähallituksen luvalla toimiin merimetsokantojen sääntelemiseksi.
Mielenkiintoisia nuo tavoitteet 50% kasvun lisäyksestä. Kuka muistaa parin vuoden takaista ilmapiiriä, jossa oltiin huolissaan lähinnä ylituotannosta? Kari Mielikäinen tosin esitti Metsäradiossa pakinan ruotsalaisista, joiden metsäpolitiikassa otettiin määrätietoinen puuston kasvun lisäys tavoitteeksi. Kari kysyi, ovatko ruotsalaiset meihin verrattuna metsäpuolellakin samanlaisia Hannu Hanhia, kuten jääkiekossa.
Tuon ajan suhtautumisen Karin juttuihin arvaa, mutta kovin lyhytnäköistä on se, jos ajatukset tähän tahtiin metsästä muuttuu.
Itse olen kasvun lisäyksen kannalla. Vastaus löytyy, kun luetellaan ne raaka-aineet, joita Suomessa ja maailmassa voi kestävästi tuottaa ja verrataan sitä nykyiseen käytössä olevaan valikoimaan.
Jos Jessen puheet tuesta laajennetaan kattamaan puun tuottamisen olosuhteita, silloin ollaan melkein samaa mieltä. Hirvikanta on ehkä konkreettisin esimerkki tästä aiheesta. Sen sijaan perinteinen tehottoman tuotannon rahallinen tukeminen ei ole ollenkaan itsestään selvä vaikutuksiltaan.
