Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Ei siirry. Tulva-alue on varsin kapea siivu rannalla, joten sisämaahan ei tarvitse paeta. Todennäköisesti jotain pengerryksiä tullaan tekemään. Sitäpaitsi, olihan tulvakartassa monia alueita sisämaassakin.
En kommenttiani kirjoittaessa muistanut tuota yhteismetsäosuuden hinnan muodostumista, vaikka aiemminkin siitä on ollut puhetta. Jos osuuden hinta on tosiaan tavalliseen metsään verrattuna noin heikko ja omaisuus pitää olla osuuksina realisoitavissa, ei yhteismetsällä ole edellytyksiä minkäänlaiseen lisämaan ostoon. Osuus pitäisi olla irroitettavissa yhteismetsästä, mutta siinäkin on riskinsä.
Timo: ”Suurin osa osakkaista ei edelleenkään ymmärtänyt miksi palsta oli mielestäni ylihintainen. Siis maksoimme noin 10% yli summa arviomenetelmän kokonaisarvon.”
En kiistä, etteikö kauppa olisi voinut olla epäedullinen. Itse en kuitenkaan metsän arvoa pelkästään summa-arviomenetelmällä arvioi. Se on ainoastaan yksi vertailuluku muun haarukoinnin ohella. Enhän edes tiedä, millä korolla laskenta on tehty. Pudottamalla korkoa 0,5%-yksikköä, nousee hinta helposti tuon 10%. Lisäksi jos palsta olisi sijainniltaan erityisen edullinen (esim. tilarakennetta eheyttävä) tai näkisin palstassa potentiaalia, jota summa-arviomenetelmässä ei ole huomioitu (esim. puustoarvion tarkkuus), voisin hyvinkin maksaa siitä ns. ylihintaa.
Jees: ”Glan laskelmassa tilanne oli puhtaasti kasvullisuusosuudessa. Itse laskisin mukaan myös uudistuksen edullisuuden normitakomiseen nähden. Siinä luontaisen hyväksikäyttö antoi aika merkittävää lisäetua koko metsän alkuun saattamisprosessissa.”
Pyrin laskelmallani vertailemaan erilaisten hoitoketjujen eroja. Lähtötilanne laskelmassa oli sama, joten se ei tietenkään vaikuta tulokseen. Erot syntyivät siitä, että vaihtoehdossa puusto olisi raivattu harvemmaksi, jolloin ensimmäinen kaupallinen harvennus olisi siirtynyt joitain vuosia myöhäisempään vaiheeseen.
Onnistuessaan luontainen uudistaminen parantaa kannattavuutta merkittävästi, mutta kuten taloudellisessa toiminnassa yleensäkin, tuotto-odotusten kasvaessa yleensä myös riskit kasvaa.
Myöhemmin kesällä, jos tulokset alkaa näkyä, laitan palstalle kuvan pienaukon hoidosta. Viime kesänä tilanne oli tämä:
Metsalehti/Lukijoiden-kuva
t/Kuva/?imageId=938&index=5Luonto ei ole korjannut hoitamattomuuden puutteita. Jokunen kuusen taimi heinikosta löytyi, mutta niistä puolet oli heinikon puristuksessa pahasti vääntyneitä hentoja näreitä, joita tuskin edes heinäämisellä voi enää pelastaa.
Jees: ”Tulos tyydytti erittäin hyvin ja yhdistelmä jossa käytin näiden jäämäpaikkojen harvennukseen omaa työtä jopa paransi merkittävästi myös sen kuvion rahallista tuottoa vaiheessa jossa Gla ei vielä olisi moneen vuoteen harventanut.”
Toki hankintakaupasta saa enemmän rahaa kuin pystykaupasta, mutta kannattavuutta ei näe suoraan myyjän kirjoittamasta kuitista. Paljonko käytit aikaa parsimiseen ja paljonko siitä sait rahaa?
Laskelmassani hakkuu viivästyi muistaakseni n. 5 vuotta, mutta korjattava puusto oli järeämpää ja kertymä suurempi kuin sinun toteutuma. Sinulla kertymäksi tuli yläharvennuksesta huolimatta vain 28 m3/ha. Tärkeää on myös huomata, että raivausvaiheessa valinta jäi tekemättä. Motokuski teki sen, mitä voi, mutta silti sinulle jäi hieskoivuvaltainen puusto, jonka tukkikertymä tulee olemaan vaatimaton.
Jees: ”Ja mielestäni nyt kasvatettava puusto ei kyllä ole kärsinyt mitenkään ”liian aikaisesta” hakkuusta mutta olisi alkanut kyllä kärsiä jos mitään ei olisi tehty.”
Kannattavuus kärsi. Lisäksi jouduit parsimaan erikseen kohdat, jotka moto jätti hakkaamatta.
Jees: ”Vieläkin tuosta taimikon ajoissa hoidosta jota Gla väitti minun jopa kielteisesti suhtautuvan.”
Varhaisperkauksen puolesta toki olet puhunut, mutta muut raivaukset eivät sinulta kannatusta saa, vaikka niissä saisi säädettyä puuston tiheyttä ja laatua edulliseen suuntaan.
Jees: ”On vain ajan kysymys milloin uudesti aletaan huomata mitä menetämme koko valtakunnassa jos ei e-puuasiaa laiteta kestävälle pitkäaikaissuoritus-ja suosituslinjalle. Mikään pelkkä latvusmassa ei riitä vaan lisää tullaan reilusti tarviimaan. ”
Olen samaa mieltä. Lisää tarvitaan huolimatta tämän hetken heikosta markkinatilanteesta (lämmin talvi?), mutta kustannuspaine ohjaa kiinnostusta pois pienikokoisen puun korjuusta. Vastaava trendi näkyy jokaisella elämän alalla, joten puukauppa ei ole poikkeus.
Minä en vieläkään ymmärrä, miksi Jees vastustat ajatusta, että taimikko hoidetaan ajoissa ja näin annetaan sen järeytyä parhalla mahdollisella tavalla. Tein laskelman, jonka mukaan leimikkosi olisi kannattanut hoitaa toisella tavalla, mutta et halua laskelmaani käsitellä, vaan jatkat ratkaisusi ylistämistä. Ratkaisun, jonka seurauksena osa leimikosta jäi korjaamtta ja osasta leimikkoa tulos ei ollut sinun mielestä hyvä.
Raivausveitsellä ja raivaussahalla on kaikkein helpointa laittaa kuvio kuntoon. Tällöin taimet saa kasvaa hyvissä olosuhteissa alusta asti ja edellytykset parhaisen yksilöiden valikointiin ovat olemassa. Jos työ tehdään vasta myöhemmin motolla, on vahinkoa jo aiheutunut. Hakkuu on tehtävä korjuun kannalta liian aikaisin, mutta puuston laadun ja kasvun kannalta liian myöhään.
Hiukan menee otsikosta ohi, mutta kun ötökkätuhot tuli esiin, on syytä palauttaa mieleen yksi asia.
Metsätuholain valmistelussa sekä ympäristöministeriö, että Suomen luonnonsuojeluliitto jättivät eriävän mielipiteen työryhmän lopulliseen ehdotukseen. Molemmissa oltiin huolissaan siitä, että lakiehdotus saattaa vähentää metsiin jäävän lahopuuston määrää.
http://www.hare.vn.fi/
mAsiakirjojenSelailu.
asp?h_iID=17273&tV
No=4&sTyp=SelausLinkistä avautuu metsätuholakityöryhmän dokumentit ja listan puolivälistä löytyy eriävät mielipiteet.
Ainakin SLU kommentissaan edellyttää lakiin tulevien vaatimusten olevan tieteellisesti perusteltuja. Ympäristöasioissa kuitenkin on täysin normaalia, että noudatetaan varovaisuusperiaatetta. Näin siksi, että vahinkojen tapahduttua tilanteen korjaaminen voi olla äärettömän hankalaa. Lisäksi ilmastonmuutoksen myötä muuttuvista olosuhteista ei voi olla olemassa tieteellisesti tutkittua tietoa. Mutta koska ko. tahojen ensisijainen tavoite on lisätä lahopuuston määrää monimuotoisuuden nimissä, se jyrää ympäristöhallinnolle tyypilliseen tapaan vastuuttomasti kaiken muun edelle ja aiheutuvista vahingoista välittämättä. Onko tämä yhteiskunnallisesti perusteltua, siitä olisi syytä käydä tässä tilanteessa julkista keskustelua.
Suorittava porras: ”En ole missään vaiheessa esittänyt raivausta hirvikannan säätelykeinoksi , ainoastaan mahdollisuudeksi kunkin kohdallaan vähentää tai torjua vahinkoja , jos metsästyspainetta ei ole alueella riittävästi . Hoitohommat ovat ilmeisesti tuottaneet naapurimaassamme tulosta , koska siellä siedetään tuplamäärä hirviä Suomeen nähden.”
Minä en muista, kuka on mitäkin esittänyt. Säännöllisesti kuitenkin hirvikannasta keskusteltaessa vedotaan siihen, että hirvikanta on kasvanut jaksollisen metsätalouden myötä, kun taimikoiden määrä on kasvanut.
On totta, että nykyiset metsät mahdollistavat huomattavasti suuremman hirvikannan kuin esim. 1900-luvun alkupuolen tai vuosisadan puolivälin metsät. Hirvikannan kasvu ei kuitenkaan johdu metsätaloudesta, vaan hirvipolitiikasta. Tämä on lakiin kirjattu asia, joten vastuuta hirvikannan koosta ei voi minkään muun asian syyksi yrittää laittaa.
Ruotsalaisten käsitys sopivasta hirvikannasta on todennäköisesti yhtä monimuotoinen kuin meillä. En tiedä, millainen järjestelmä Ruotsissa on, mutta meillä hirvikannasta päättävä taho on kaikkea muuta kuin demokraattinen siitä huolimatta, että metsästysoikeuden haltijoita on 730 000. Ruotsissa maata omistaa huomattavasti pienempi joukko, joten tuskin siellä sen yhtenäisempi mielipide aiheesta on kuin meillä. Tuskin siis voi sanoa, että Ruotsissa siedetään meikäläistä isompaa hirvikantaa.
