Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Reima Ranta: ”Muutamaan kertaan olen Gla yrittänyt kertoa, mihin metsänomistajan taloudellisesti pyrkii. Hän pyrkii tulevilla toimillaan menojen ja tulojen nykyarvojen erotuksen maksimoimiseen. Voiko sen vielä yksinkertaisemminkin sanoa?”
Ei voi tuon yksinkertaisemmin sanoa ja toiston määräkin alkaa olla jo vähintään riittävä. Kyseenalaistaa tuota ei myöskään pidä, voihan saman asian lukea mistä tahansa metsätaloutta koskevasta kirjasta, joita mm. Metsäkustannus on julkaissut useita. Samaa faktaa toistaa myös MTK ja MHY eli aiheesta on täysi yksimielisyys aina puuntuottamiselle vahingollisina pitämiäsi organisaatioita myöten.
Koska tavoite on selvä, kiinnostavia ovat keinot, joilla tavoitteisiin pyritään. Olet ilmaissut olevasi halukas keskustelemaan niistä, joten tavoitteen sijaan edelleen odottelen kommenttejasi keinoista.
Eihän kyse tässä ollut siitä, että kartoitettaisiin esim. tilakoon kasvattamisen mahdollisia haittoja. Tilakoon kasvattaminen on otettu tavoitteeksi jo vuosia sitten. Nyt vain ollaan keksitty aiheeseen liittyen uusi termi, yrittäjämäisyys. Se antaakin muutamaksi vuodeksi aiheen tuottaa selvityksiä ja seminaareja julkisella rahalla ilman, että mikään muu kuin valtion velan määrä muuttuu.
Uutisista poimittua: ”Hallitus on tänään hyväksynyt metsäpoliittisen selonteon, joka ohjaa metsien käyttöä vuoteen 2050 yltävällä aikahorisontilla.
…
Selonteon merkitystä korostaa, että se on lajissaan ensimmäinen ja sille haetaan eduskunnan hyväksyntä. Tosin eduskuntakäsittelykään ei sido tulevien hallitusten toimia.”Eli paperi on voimassa vuoden, ei suinkaan 2050 saakka. Mielestäni aiheellista on kysyä, miksi meillä julkisen sektorin osuus bkt:stä on eu:n ja varmaan maailmankin kärkiluokkaa, n. 60% ja kauanko meillä on varaa tuottaa bkt:tta näillä selonteoilla. Hallitus ei osaa ennusta tulevaisuutta vuodenkaan päähän, kun joudutaan luopumaan velkaantumistavoitteistakin. Vuosikaudet on metsäalallakin yritetty parantaa puuntuottamisen edellytyksiä mm. tilakehitystä parantavalla ohjelmalla ja tuloksena on metsäpoliittinen selonteko eli isolla rahalla tuotettu paperi vailla yhtään konkreettista, toimeenpantua asiaa. Tässä ketjussa mainitsinkin Sipilän esille tuomasta ongelmasta eli siitä, että erilaisia ohjelmia ja selvityksiä kyllä tehdään, mutta uskallusta tai kykyä toteuttaa niitä ei ole.
Ojiin kannattaa rakentaa rummut tai muut ylityskohdat, vaikkei niitä ihan lähivuosina luulisi tarvitsevankaan. Aina voi tulla jotain suunnittelematonta asiaa ojan toiselle puolelle esim. myrskytuhojen korjuun muodossa.
Minusta 200 mm rumpu on liian pieni. Vettä siitäkin menee, mutta roskaantumisen takia kannattaa käyttää vähintään 300-400 mm rumpuja. Tuohon kokoon saakka putket ovat suht edullista tavaraa, vasta 500 mm kohdalla hinta pomppaa sellaiseksi, että tarvetta kannattaa miettiä. Tosin isot ojat, joille rummut kannattaa tehdä, usein edellyttävät isoja putkia. Rummun yläpuolella voi olla vaikka naapurin peltoa, jota ei pidä hukuttaa tukkeutuvalla rummulla. Herkästi tällaisessa kohteessa puolestaan 6 m putki alkaa olla lyhyt, ainakin hienojakoisilla mailla.
Pienemmissä ojissa kannattaa miettiä reunojen luiskaamista.
Reima Ranta: ”Minkälaisia sitten tulevat metsänkäsittelytoimet pitäisi olla, että kykenisi maksamaan sellaisen hinnan, että kauppa syntyy?
Tätä metsänostamisen kannattavuutta tulisikin käsitellä täälläkin minusta laajasti. Haluaisin mielelläni kannustaa nuoria metsistä kiinnostuneita metsätalousyrittäjiksi. Siihen tarvitaan kuitenkin ennen muuta taloudellista ymmärrystä, metsänhoidon osaaminen ei vielä riitä.”Tuohon olet lupaillut vastausta ennenkin: ”Yhden ketjun tulen vielä avaamaan jossain vaiheessa. Metsänomistuksen uusien lakien myötä nyt vapautuessa myönteiseen suuntaan, haluan siinä kannustaa nuoria metsistä kiinnostuneita metsätalousyrittäjyyteen. Se on mahdollista myös ilman mittavia pääomia, mutta valitettavasti se edellyttää, että kiertää mhy:n, metsäkeskuksen ja sen kaltaisten vanhakantaiset näkemykset kaukaa.”
Mielelläni kuulisin, kuinka metsätalousyrittäjäksi ryhdytään ilman mittavia pääomia ja mitkä ovat sinun näkemyksesi metsien järkevästä käsittelystä.
A. Jalkanen: ”Vielä parempi olisi yritys joka hoitaisi sijoittajan puolesta kaiken, vuokrattavan asunnon hankinnasta ja remontoinnista vuokrasopimuksen tekemiseen, maksujen valvomiseen ja perimiseen saakka. Onko tällaisia olemassa?”
En tiedä, onko olemassa. Jessen tavoin epäilen homman kannattavuuden kompastuvan kuitenkin kustannuksiin ainakin silloin, kun puhutaan pienehköstä kiinteistöomaisuudesta. Eli aivan sama kuin metsässä. Keskivertometsänomistajan talous ei kestä sitä, että teettää kaiken ulkopuolisella.
Asunnoista sen verran, että itse pidän sitä mielekkäänä kohteena. Rahoilleen saa jotain konkreettista vastinetta toisin kuin useimmissa arvopapereissa, joiden arvon kehitys määräytyy ainakin maallikon silmin katsottuna pelkkien spekulaatioiden varassa. Pääkaupunkiseudun hintatasoa en ole vuosiin seurannut, mutta kysyntä ei takaa kelvollista tuottoa. Muualla Suomessa 150 000 euron keskustakaksiosta saa vuokraa 600 €/kk. Yhtiövastikkeen ja verojen jälkeen käteen jää n. 3200 €/vuosi eli 2%. Loput tuotosta jää omaisuuden arvon kehityksen varaan. Reaalinen arvonnousu ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys ainakaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
A. Jalkanen: ”Pinta-alatiedot tulevat valtakunnan metsien inventoinnista.”
Tällaista inventointia tuskin kovin monessa valtiossa tehdään, joten muilla täytyy olla muita menetelmiä käytössään. Todennäköisesti kansallisesti arvioituna edullisempia, kun sakkoja ei makseta, vaikka muuallakin varmasti metsää raivataan muuhun käyttöön. Muistanko oikein, että Suomi on ainoa eu:n maa, joka Durbanin sopimuksen mukaan joutuisi sakkoa maksamaan.
Jos metsä on liian kallis, tuskin sijoittaja sitä ostaa. Liian kallilla ostavasta rikkaasta tulee pian koyhä, joten kahdehtia ei pidä. Eri asia on tietysti se, että toiset saa metsän tuottamaan paremmin kuin toiset. Tällöin on mahdollisuus maksaa houkuttelevasta tilasta enemmän kuin muut.
Uuden metsälain mahdollisuudet ns. ryöstöhakkuisiin eivät liityt millään tavalla tähän, koska metsästä joutuu yleensä maksamaan puuston sen hetkistä hakkuuarvoa korkeamman hinnan. Joitain harvoja kiinteistöbisnestä tekeviä lukuunottamatta ryöstähakkuut eivät ole taloudellisesti kannattavia, joten niitä ei tehdä.
Jos ulkopaikkakuntalainen ostaa metsän paikkakuntalaiselta, silloin metsän arvon verran rahaa tuodaan paikkakunnalle.
Usein naapuripalsta on ulkopaikkakuntalaisessa omistuksessa. On vain hyvä asia, jos molemmat palstat päätyvät saman omistajan käsiin. Rakenne muodostuu edullisemmaksi ja edellytykset entistä tehokkaammalle metsätalouden harjoittamiselle paranevat. Yleensä tilakaupan yhteydessä tilaan myös investoidaan aiempaa enemmän mm. ojien, teiden ja taimikon hoidon muodossa. Hakkuitakin tehdään ja osa näistä rahoista jää paikkakunnalle, joten yhteiskunnan kannalta tilakauppa on vain hyvä asia. Omistajan kotipaikkakunta on toisarvoinen asia. Tosin kuntaliitosten myötä monen tilan omistus päätyy samaan kuntaan, jossa tila sijaitsee.
