Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Muuten olen suorittavan kanssa samaa mieltä edellisessä kommentissa esitetyistä asioista, mutta taimikon hoito ei mielestäni ole hirvituhojen ehkäisyssä käyttökelpoinen menetelmä.
Mehän puhumme talousmetsistä. Niissä taimikon hoito on itsestäänselvä, normaaliin kiertoon kuuluva asia, eikä mikään ylimääräinen hirvituhojen ehkäisyyn tähtäävä toimenpide. Näinollen tavanomaisella puuntuottajalla ei taida olla hirvikarkotteen ruiskuttamisen ja aitaamisen lisäksi muita keinoja hirvituhojen vähentämiseksi? Kuusen istutusta männyn tai koivun sijaan en kelpuuta tähän listaan.
Vai onko suorittavalla, harrastelijalla, Metsuri motokuskilla ja muilla hirvimiehillä jotain lisättävää tähän?
Minulla ainakin rakeen koko on n. 2 aaria.
Kartan saa kohdistettua tarkasti oikeaan paikkaan, kun laittaa osoitteen vasemman yläkulman laatikkoon. Ainakin omien tilojen kohdalla värit pitää melko hyvin paikkaansa.
Metsuri motokuski, miten uskomasi asiantuntijat ovat päätyneet tulokseen, jonka mukaan oikea kannan koko olisi 3-4 hirveä/1000 ha? Mitkä tekijät ovat olleet mukana, kun ”oikeaa” on määritelty? Millä painoarvolla on huomioitu vahingot liikenteelle, maa- ja metsätaloudelle, metsäekosysteemin monimuotoisuudelle?
Me puhumme riittävän suuresta kannasta geeniperimän suhteen, emme metsästäjien korostaman hirvikannan tuottokyvyn maksimoimisesta. Tuire Nygrenillä lienee suomalaisista asiantuntijoista kenties paras tietämys aiheesta. Väitöskirjassa todetaan useisiin tutkimuksiin perustuen, että geeniperimän kapeus voi muodostua ongelmaksi silloin, kun laji on uhanalainen. Ongelmia voi aiheutua myös, jos pyynti on voimaperäistä ja valikoivaa.
Yhteiskuntamme ei tarvitse hyväksyä suuren hivikannan muodossa sitä, että metsästäjille turvataan mahdollisuus harjoittaa valikoivaa pyyntiä.
Metsuri motokuski, tarkoitatko numeroa 3?
http://www.lehtiluukku.fi
/lehti/metsastaja/_read/
3-2014/49396.htmlSivujen 40-42 artikkelissa ei käsitelty geenipohjaa. Siinä käsiteltiin hirvikannan tuottavuutta muista kuin geenipohjan näkökulmista.
Artikkeli oli kiihkoton, mutta silti vahvasti asenteellinen ja pyrkii ohjailemaan lukijan ajatuksia vaaralliseen suuntaan:
”Korkeat hirvieläintiheydet saattavat johtaa lisääntyviin ongelmiin. Mitä useampia hirvieläimiä liikkuu tietyllä alueella, sitä suurempi riski on että osa eläimistä joutuu hirvieläinkolarin uhriksi. Miten suuriksi liikenneongelmat käytännössä kasvavat riippuu muun muassa siitä, miten suuriksi liikennetiheydet kasvavat ja miten hyvin teiden ylläpito vesaraivauksella ja riista-aidoilla hoidetaan.
Suurempi lukumäärä eläimiä tarvitsee myös suuremman määrän ravintoa. Tämä saattaa lisätä ongelmariskiä maa- ja metsätaloudessa. Hoitamalla metsätaloutta siten, että hirvieläimille on olemassa paljon sopivaa kasvillisuutta, esimerkiksi lehtivesakon muodossa, voidaan vähentää metsätaloudellisesti arvokkaisiin taimiin kohdistuvaa laidunpainetta.”
Viimeistään tuon artikkelin lukemisen jälkeen metsästäjienkin on syytä havahtua todellisuteen. Vaikka halu oman edun ajamiseen olisikin kova, ihan kaikkea ei kannata uskoa, eikä yrittää syöttää muille totena.
Mm: ”Kiistaton tosia-asia on se että hirvikannnat ovat nousseet metsien iän nuorentumisen sekä ruokamaiden parantumisen johdosta. Se että kuka on syyllinen tai syytön on aivan turha pohtia.”
Syyllisyyskysymyshän on aivan ensiarvoisen tärkeä asia.
Hirvikannnan suuruutta hallitaan kaatolupajärjestelmällä, ei taimikoiden määrien tai metsän ikäjakauman avulla. Kaatoluvat ja tavoitteelliset hirvikannat päättää tässä maassa yksi taho, joten vastuullinen eli syyllinen hirvikannan kokoon on paremmin kuin hyvin kaikkien tiedossa.
Mm: ”Nyt on vain kyse siitä kuinka hirvituhoja vähennetään ja hirvikantaa ylläpidetään hallitusti hirvikannan geenipohjan ja perimän siitä kärsimättä. Joten hirvikannan laskeminen tasolle 1,5 hirveä /1000 ha ei ole ratkaisu.”
Onko Lapissa hirvien perimä jollain tavalla vaarassa? Minun tietääkseni ei ole.
Onko hirvien perimä 1900-luvun alusta 1970-luvun loppuun mennessä jollain tavalla vaarantunut, kun tuolloin hirvikanta oli vain murto-osa siitä, mikä sinun mielestä on geeniperimän turvaamisen edellytys. Ja ilmeisesti kanta on ollut samaa suuruusluokka satoja vuosia tuota ennenkin. Miksi 1980-luvun alusta alkaen vaatimukset perimän suhteen on noussut esittämällesi tasolle? Vaikuttaako siihen jollain tavalla hirviporukoiden intressit?
Jos omistajalle luvataan, että käsittely tehdään, on se syytä tehdä eikä olla tekevinään. Urakoitsijalle aiheutuneesta tappiosta riippumatta.
Ennustamista ei tarvita siihen, tuleeko luontaisesta lepikosta korjuukelpoinen leimikko seuraavan 30 vuoden aikana.
Pitkäparta: ”Onhan laskelmia, että metsää ei kannata hoitaa ollenkaan, vaan kasvattaa energiapuuta, joka kannattaa näissä laskelmissa parhaiten.”
Juu, laskelmia on ja niitä on täälläkin käsitelty. Mitään tekemistä tuollaisilla laskelmilla ei kuitenkaan reaalimaailman kanssa ole.
Yksi laskelmien tekijä sentään rehellisesti sanoi, että ne ovat sormiharjoituksia ja laskelmien tarkoitus on kehittää työkalua metsätalouden avuksi. Niitä ei siis sellaisenaan voi käyttää metsänhoitomenetelmien valinnassa. Toinen laskelman tekijä meni metsäpalveluja tuottavaan firmaan osakkaaksi ja käyttää laskelmiaan markkinoinnissa.
Tarkennan vielä, että vain jälkimmäinen on tietääkseni tehnyt laskelman, jossa hoitamaton lepikko näyttää kannattavalta.
Kiinnostavaa. Saako kunta painostettua omistajaa, vai jääkö mylly maanomistajan murheeksi eli kuntalaisten tai jopa valtion varoilla purettavaksi. Tukieuroja on jo espanialaiselle omistajalle maksettu säkkikaupalla, loppuhuipennus on vielä edessä.
Jos kunta häviää tämän pelin, mitä veikkaatte yksityisen maanomistajan kohtaloksi? Erona on se, että loppupeleissä kunta voi alkaa painostaa yksityistä maanomistajaa ryhtymään toimenpiteisiin.