Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Ainakin oman työsi lvi-kauppiaana osaat, kun asiakkaan vinkkelistä katsottuna kohtuuttomat hinnat kääntyy sujuvasti asiakkaan omaksi eduksi. Joka tapauksessa, lvi-alan edunvalvontaa tarvittiin asetuksen ajamiseen ja sen tuloksista sinäkin hyödyt. Ihan sama pätee metsäalaan.
Ollaan ihan aiheen ytimessä. Sinulla on huoli virheiden seurauksista puurakennuksissa. Kemerakeskustelussa esitit huolesi kiristyvien energiatehokkuusvaatimusten myötä ilmenevistä ongelmista rakenteille. Tässä on kyseessä täysin sama asia. Rakennus on mahdollista suunnitella toimivaksi noilla eristemäärillä. Ongelmana on vain se, että rakenne sietää paljon vähemmän virheitä kuin heikommin eristetyt rakenteet. Koska virheitä tulee niin suunittelupöydällä, työmaalla kuin käytön aikanakin, riski ongelmille kasvaa.
Jokaisen lumpyryn jälkee ei kerrostalojen räystäille ole lippoja näkynyt ilmaantuvan. Itse olen tosin asunut räystättömässä kerrostalossa, jonka yhteen nurkkaan lippa joka talvi kertyi. Eli räystäs ei ole syy tähän ongelmaan. Tuuli vain pyörii siinä sopivasti ja koska tätä ilmiötä on kenenkään mahdotonta rakenteellisesti hallita, täytyy se ottaa huomioon tontin käytössä.
Tällä hetkellä asun harjakatollisessa talossa. Aluskate on jo ikääntynyt, vaikka rakenne on vasta 20-vuotias. Onneksi harjakatto antaa paljon anteeksi, vesi ei valu sisään. Tilanne olisi paljon huonompi, jos kyseessä olisi tasakatto. Mutta tässäkään tapauksessa en voi käsittää vesikaton rakennetta. Periaatteessa vesitiiveyden varmistaminen on ohuen pahvin tai muovin varassa, jonka uusiminen on hyvin työlästä. Onneksi nykyään jo osataan tehdä viisaampiakin rakenteita, tosin niitä harva pitää tarpeellisena. Poikkeuksena ehkä saaristoon tms. vaativaan paikkaan rakennettaessa.
Valtion verotulot muodostuu siitä kokonaisuudesta, miten toiminta pyörii. Yksin puun myynistä kertyvän veron suuruutta on lyhytnäköistä tuijottaa. Rahaa tulee silloin, kun toiminta on tehokasta ja toimintaan investoidaan. Verot kertyy investoinneista ja sen seurauksena parantuneesta kilpailukyvystä. Tällä hetkellä valtion yksi suurimpia murheita on investointien vähäisyys.
Ymmärrän perusteesi, jos on kyse jostain laajasta hallista, kuten automarketista. Mutta kaupunkikeskustaan rakennettavan kerrostalon kohdalla en ymmärrä perustettasi. Kyse on vain arkkitehtisuunittelusta, kaavoituksesta ja ylipäätään siitä, halutaanko varautua katolta putoavaan lumeen. Mutta rakennusten suunnitteluhan on kuuluisaa siitä, että käyttäjien mielipidettä ei arvosteta.
Sisäpuolisen vedenpoiston järkevyyttä voi olla hankala selvittää kiinteistön omistajalle, kun 6 tuuman putki pettää ukkoskuurossa. Joko uutena tai sitten 40 vuotiaassa rakennuksessa.
”Hyötyvät vero vähennyksistä huomattavasti enemmän kuin tavalliset pienetsänömistajat, eli saavat yhteiskunnan tukea enemmän.”
Tuen määrä/henkilö ei myöskään ole minkäänlainen mittari kuvaamaan asiaa. Olisi kestämätöntä, että pieni tila saisi absoluuttisesti saman verran tukea kuin iso tila tai enemmän tukea/tuotantoyksikkö (esim. €/ha tai €/m3) kuin iso tila. Lisäksi toiminnasta aiheutuneiden kulujen vähentäminen verotuksessa ei ole tukea, vaan osa normaalia liiketoimintaa.
Tätä hanketta ei taida olla vielä mainittu tässä keskustelussa:
http://yle.fi/uutiset/kajaaniin
_suunnitellaan_puurakennus
alueita/7058538Timppa: ”Pahin omakohtainen kokemukseni vesivahingosta on, kun erään vakuutusyhtiön pääkonttorin yläkerroksissa putkikuilussa 15 cm:n sadevesiviemärin liitospanta petti ukkossateen seurauksena. Olin vastannut talon suunnittelusta ja rakentamisesta.”
Ongelmia syntyy rakennusmateriaalista riippumatta ennemmin tai myöhemmin, jos sadevesiä ei ohjata rakennuksen ulkovuolelle vesikaton ja räystäiden avulla. Tämä on ollut tiedossa niin kauan kuin taloja on rakennettu, mutta vieläkään sitä ei kaikki usko.
Jätevesiasetus on ehkä surullisin esimerkki edunvalvonnan vaikutuksista. Jessenkin etuja ajavat tahot puhuivat Enestamin pyörryksiin ja sen tuloksena edellytettiin kohtuuttoman kalliita järjestelmiä maaseudun kiinteistöihin. Onneksi Lehtomäki sentään hiukan otti pakkia, kun tilanteen karmeus alkoi ministeriössäkin kirkastua.
EU:ssa pähkäillään puun energiakäytön hankaloittamista ja taatusti tulos olisi nykyistä huonompi ilman metsäalan lobbausta. Meillä on useita yrityksiä tuoda kiinteitöveroa ja puun pakkomyyntiveroa metsätiloille, mutta johonkin ne on toistaiseksi kaatunut. Tuskin kuitenkaan luonnonsuojelijoiden tai teollisuuden tahtoon.
Unohtaa ei pidä sitäkään, että luonnonsuojelijat vaativat lakiprosessin alussa metsän hoitomenetelmien monipuolistamista. Nyt he ovat tyytymättömiä, kun jaksollinen kasvattaminen on sallittua. Sellainen on heidän käsitys menetelmien monipuolistamisesta. Lisäksi he vättivät metsätuholakityöryhmässä eriävän mielipiteen, kun lahopuuta pitäisi jättää kirjanpainajien ruoaksi nykyistä enemmän.
Peruskoulun fysiikan tunneilta jäi mieleen se, että voiman ja sen vastavoiman suuruuksien suhteesta riippuu liikkeen suunta ja määrä. Ihan sama pätee politiikkaan.
Puun takaa: ”Reiman kertoma on puoliksi totta. Pohjoisessa on kieltämättä tilanne, ettei kaikelle puulle välttämättä löydy käyttöä.
Etelässä taas niillä alueilla, missä on puuta käyttävää teollisuutta ja energiaslaitoksia runsaasti, hakataan puuta jopa nykyistä kasvua enemmän.”Meillä on valtakunnan tasolla kuutiomäärien kehitys tosiaan kohdillaan, mutta samaan aikaan on myös valtava määrä harvennuksia ja muita hoitotoimenpiteitä rästissä. Ellei tilanne korjaannu, kuutiomäärä kyllä jatkaa kasvuaan, mutta riukumetsistä ei varsinkaan arvokasta puuta kilpailukykyiseen hintaan saada tehtaalle. Vastuu hoidosta on tietysti omistajalla, mutta kuutiomääräistä kasvua vertaamalla hakkuumääriin jää aivan olennaisia asioita huomioimatta. Ja kun yhteiskunnan vinkkelistä asiaa katsotaan, täytyy nähdä kokonaisuus naapurin taimikon sijaan.
