Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Edunvalvonta ei ole pelkästään yksittäiseen tapahtumaan kohdistuvaa toimintaa, vaan paljon laajempi kokonaisuus.
Metsäkupsa: ”Mhy:.n vapaaehtoisen jäsen maksun pitäisi olla pieni,ei hehtaari pohjainen,jotta jäsenistö ei siirtyisi vapaa matkustajiksi.Nyt tuottaja tahot ajavat nykykaltaista maksua ha-pohjalta,jotta heidän jäsenensä eivät siirtyisi halvemman maksun järjestöön metsien osalta.”
Itse vastasin Mhy:n kyselyyn jäsenmaksusta ja jäsenyydestä, että tärkeintä on se, mitä saa jäsenmaksun vastineeksi eli että maksu on tasapainossa hyötyjen kanssa. Asiaa on turha pohtia siltä pohjalta, kuinka suuri jäsenmaksu saisi olla, jotta jäsenenä pysyttäisiin, kun ei kerrota, mitä maksu jatkossa sisältää.
Yleisesti ottaen MTK:n kaavailut organisaation suoraviivaistamisesta kuulostaa hyvältä. Mhy:llä on selkeä rooli paikallistasolla ja MTK:lla mainoslauseita lainaten Helsingissä ja Brysselissä. Tuolla tehdään paljon näkymätöntä työtä, jonka merkityksen huomaa vasta kun sitä ei tehdä. Markkinavoimien varaan ei näitä asioita voi jättää kun ei muutkaan jätä, se on täysin varmaa.
Reima: ”Vallalla on ollut älyvapaa metsänhoitojärjestelmä, jossa ilman pienintäkään taloudellista vastuuta omaavat metsänhoitoyhdistykset jne. ovat häärineet verovarojen ja pakollisen metsänhoitomaksun tukemina taitamattomien ja/tai välinpitämättömien perintöpalstoilla. Metsäomistus on pirstoutunut ja omistajille on kustannuksista piittaamattoman puuntuotoksen maksimointipyrkimyksen vuoksi aiheutettu merkittävää taloudellista vahinkoa ja tällaista puuhastelua meillä on edelleen varaa tukea verovaroin.”
Kuka on aiheuttanut omistajille vahinkoa?
Reima on periaatteessa oikeassa siinä että jos taimikkoa saa ostettua uudistamiskuluja halvemmalla, kannattavampaa on ostaa. Asiassa on kuitenkin käytännön tasolla pari mutkaa.
Ensinnäkin laki edellyttää uudistamaan metsän, joten jos aukon meinaa tehdä, on aukko uudistettava.
Lapin olosuhteet ovat metsän kasvatuksen ja tilakauppojen suhteen minulle vierasta aluetta, mutta ainakin ennen Metsälehden palstauudistusta kovin hanakasti uudistuskuluna näissä laskelmissa käytettiin vähintään 1500 €/ha. Jos katsoo kannattavuuden parantuvan mätästystä ja istutusta edullisemmalla menetelmällä, miksei käyttäisi sellaista? Vai onko jatkuva kasvatus Reiman metsässä ratkaisu tähän ongelmaan? Sekin on mahdollista, jos uskoo menetelmän tuottavan laskelmia vastaavan tuloksen riskit huomioiden.
Kuten Reima Metsäekonomian perusteet-kirjan lukeneena on havainnut, kannattavuuslaskelmissa on monia piirteitä, miksi ne ovat varsin teoreettisia ja niiden käytäntöön soveltamisessa on omat ongelmansa. Meillä esimerkiksi markkinat eivät ole täydellisiä, esimerkiksi sopivaa metsää ei voi ostaa kuten osakkeita. Lisäksi vaihtoehtoisia kasvatusmenetelmiä verratessa täytyy edelleen muistaa, että Tahvosen laskelmat luontaisen uudistamisen kannattavuudesta eivät perustuneet toteutuneisiin lähtöarvoihin. Laskelmien tavoite oli luoda työkalu laskentaan. Pukkala puolestaan aliarvioi pahasti luontaisen puuston kasvatuksessa tarvittavat hoitotoimenpiteet ja viljelymetsätaloudessa toteutuvan kasvun. Tältä pohjalta päästiin tasapeliin.
Itselläni on työn alla harvahkon koivikon alle syntyneen alikasvoksen perkaus. Luontaista materiaalia pidetään monissa yhteyksissä laadukkaana, mutta ainakin tässä tapauksessa yllättävän suuri osa kuusista on lenkoja. Toki osa mutkista häviää ja osa menee muutenkin kuiduksi, mutta tapaus on hyvä esimerkki siitä, kuinka vaikeaa etenkin luontaisen puuston kasvun ennustaminen on. Varsinkin kun tien toisella puolella koivikossa ei alikasvosta juurikaan ole.
Edelleen apuharvennusten hyöty tavanomaiseen kasvatusketjuun verrattuna jää minulle epäselväksi.
mv: ”Apuharvennuksilla poistetetaan ei tukkipuuksi kelpaamattoman aines. Järeys/laatu poisto kriteereinä.”
Kuten myös taimikon hoidossa ja ensiharvennuksella.
mv: ”Jos korjuu onnistuu omatoimisesti välttää ajoura tappiot ja korjuu vauriot.”
Mönkijälläkö puut metsästä ajetaan pois? Ensiharvennuksessa avataan ajourat, mutta päätehakkuuvaiheen tukkisaantoon tuo ei vaikuta yhtään mitään. Kakkosharvennuksen jälkeen puusto alkaa olla niin harvaa, että ajourien alle ei merkittävää määrää puuta jää. Lisäksi ajourien reunoilla puut kasvavat paremmin kuin ajourien väleissä, joten kasvutappio on teoreettista pinta-alaakin pienempi. Jo ensiharvennusvaiheessa tappio on alle puolet pinta-alasta ja tappio puuston varttuessa vain pienenee.
mv: ”R-luku ohjeena 1000-1200 r/ha. Näin tuotos vain tukkia ja koko kasvuala tuottaa puuta täystihenä.”
Päätehakkuuseen tuolla tiheydellä?
mv: ”Ensiharvennuksen tulot ovat mitättömät, lisäksi tulevaisuuden tukkipuut poistetaan urilta e-puuna/kuitupuuna. Toisessa harvennuksessa lähtee jo tukkia mutta harvennustukin hinta on mitätön verrattuna päätehakkuu tukin hintaan. Lisäksi menetetään arvokasvua. Hyviä ”osakkeita” myydään alennuksella.”
Ajourilta poistuvasta puusta kommentoinkin jo, mutta kannattavuuslaskelmassa myös aika on merkittävä tekijä. Kassavirran nopeutuminen parantaa kannattavuutta. Laske huviksesi, mikä on 30 vuoden kohdalla kuitupuusta saadun rahan määrä esim. 3% korolla päätehakkuuvaiheessa.
mv: ”Viljelykuusikon korjuu on vaurioiden takia ongelmallista. Pintajuuristo, lunta vähän, näkyvyys huono mutta hakkuutähteitä tulee sen sijaan runsaasti.”
Luontaisessa kuusessa juuristo on pinnallisempi kuin viljelykuusikossa. Lisäksi hakkuutähteiden suuri määrä on vain hyvä asia.
Jos haluat keskustella omalla nimellä, joudut valitsemaan jonkun toisen foorumin. Minä ja moni muu käyttää toistaiseksi nimimerkkiä. Siksi en ymmärrä avaamasi keskustelun päämäärää. Otat kantaa nimimerkki Gla:n näkemyksiini, mutta kieltäydyt keskustelemasta niistä nimimerkki Gla:n kanssa.
Minulle ei ole auennut apuharvennuksen syvin olemus. Taimikon hoidossa päätetään ensiharvennuksen optimiajankohta. Samoin siinä valikoidaan parhaat rungot.
Vaikka ensiharvennuksen tulot ovatkin euromääräisesti vaatimattomat, koko kiertoajalle laskettuna merkitys kasvaa aikaisesta ajankohdasta johtuen. Sama koskee kuitupuuta muutenkin, koska tukkia saadaan pääosin vasta päätehakkuusta.
Pöllö: ”Samaa nollakorkoon perustuvaa vanhakantaista metsäpolitiikkaa näyttäisi uudistusinvestointeihin täällä puolustavan mm. Gla?, jonka mukaan metsän uudistamiseen kannatta aina kustannuksista piittaamatta panostaa. Kiireesti siis Gla halpojen metsien ostoon. Et kai vain käytä uudistamisinvestointiin eri korkoa kuin metsän ostoinvestointiin. Sehän on vallan perusteetonta,. Korkohan on täsmälleen samansuuruinen kummassakin tapauksessa. ”
Kerrotko vielä, mistä kommentistani päättelit minun käyttävän nollakorkoa? Tarkastellaan sitten muita kommentoimiasi asioita.
