Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Asiaa voi pohtia niinkin, että mitä pyrkimyksiä uudistamisvelvollisuudesta luopuminen edistäisi? Kannattavaa metsätaloutta vai jotain muuta? Eli kerrotko Santtu, mitä tavoittelet kysymykselläsi?
Sanoo laki mitä tahansa, itse en osaa kuvitella tilannetta, jossa päätehakkuun jälkeen metsää ei kannattaisi uudistaa paikassa, jossa uudistamisvelvollisuus on olemassa. Minun osaltani laki on siis täysin turha, koska uudistaminen tehdään huomattavasti paremmin kuin lain minimivaatimus edellyttää.
Kannattaa muistaa, että uudistamisvelvollisuuden toteuttamisessa on runsaasti vaihtoehtoja. Jopa luontainen uudistaminen on mahdollisuuksien rajoissa, kunhan ei vedä yhtäläisyysmerkkejä sen ja passiivisuuden välille.
Kenen näkökulmasta tukiasiaa pitäisi katsoa? Verrataan asiaa maataloustukeen. Jos eu:sta kysytään, Suomi ei kaipaa yhtään tukea, koska ei kylmässä ole mitään järkeä mitään tuottaa. Todelliset perusteet ovat tietysti samat kuin aloittajalla eli huoli kilpailevasta tuotannosta. Kemeran leikkaamisella ei budjettivajetta paikata, joten se ei ole kestävä peruste luopua tuesta.
Jostain syystä valtaosa suomalaisista on maataloustuesta eri mieltä kuin eu.
Tilanne on ihan sama, kun ajatellaan asiaa kansallisella tasolla. Pohjoisessa asuu ihmisiä, joiden pitää jostain elinkeinonsa repiä. Metsätalous ja -teollisuus on kaikesta huolimatta tärkeä asia. Lisäksi kun kyseessä on uudistuva kotimainen raaka-aine, sen käytön edellytyksiä on kehitettävä, ei kuritettava. Tietenkään kaikkea ei pidä sokeasti tukea, mutta suoraviivainen tukien poistaminen on minusta vailla perustetta. Ja kun seuraavaksi aloittaja vetää kaksinkertaisen verovähennyskortin esiin, sekin on laskettava tueksi. Saahan siinä toimija etua, mikä ei normaaliin liiketoimintaan kuulu. Minulle on periaatteessa samantekevää, missä muodossa tuet jaetaan.
Itselläni on vetämässä kemerapaperit hirvituhosta, joten niin kauan kun MTK:n tavoitteet hirvipolitiikasta ei toteudu, ei korvauksiakaan ole syytä leikata.
Tiet varmaan ovat jo kovettuneet, mutta metsässä routa etenee hitaasti. Vaikka ehtiihän tässä vielä pehmeätkin kohteet kohmettua, kun vasta tammikuuta eletään.
http://wwwi3.ymparisto.fi/i3/
paasivu/fin/routa/routa.htmSanttu, mainitse yksikin taloudellisen toiminnan alue, jossa ei yhteiskunta sääntele toimintaa.
Miksi metsän pitäisi olla poikkeus?
Jees: ”Mielestäni karsiintuminen tapahtuu jo ensimmäisen parinkymmenn vuoden aikana riittämiin kunhan se kasvatetaan riittävän tiheänä. ”
Tuo on totta. Ja tiheää metsää on jaksollisella menetelmällä kasvatetussa taimikossa. Harsintametsä ei ole tiheä, mutta valosta on silti puutetta. Valitettavasti se kohdistuu nuorien puiden latvuksiin, ei alimpiin oksiin kuten laatupuun kasvatuksessa pitäisi. Latvuksen valon puutteesta kärsivä valopuu kasvaa heikosti ja rungoltaan moneen suuntaan vääräksi.
Muistathan vielä, että sinun tiheikkökasvatuksesi ovat syntyneet avohakkuun, ei harsinnan seurauksena. Alikasvosta ensi kesänä alkaa tulla, mutta se on raivaustarvetta aiheuttavaa vesasyntyistä lehtipuuta, ei talousmetsän kriteereillä arvioituna kasvatuskelpoista puuta.
Voimakkaat harvennukset otin puheeksi, koska sinä sanoit niitä neuvottavan välttämään. Kuitenkin jk edellyttää voimakkaita harvennuksia, joten ainakaan tuosta piirteestä ei ole jk:lle etua.
Aika kauas ollaan muuten eksytty näkemäraivauksesta. Vieressä on jk:lle otsikoitu keskustelukin.
En minä ymmärrä, miksi Jessen jk-menetelmät olisivat jollain lailla parempia muuttuvassa ilmastossa kuin jaksollinen kasvatus. Jatkuvassahan ainakin kirjallisuuden mukaan tarvitaan voimakkaita hakkuita. Lisäksi pienaukoissa arkaa, mutta heikosti kasvavaa reunametsää tulee runsaasti. Lisäksi sinun kammoksumasi kuusi on jk:n voittaja.
Luonnon huomioimiseen on jaksollisessa keinonsa, harsinta ei siinä suhteessa ole ratkaisu. Ja olethan ottanut huomioon mielipidettä aiheesta rakentaessasi sen, että sinun kuvissa laajalti esittelemä 10 ha palstan nykyinen puusto on syntynyt avohakkuun seurauksena. Ei harsinnnan. Tällä hetkellä sivulla 20 oleva kuvani pienaukosta kertoo menetelmän riskeistä. Kuvio on nyt perattu ja parimetrisessä koivikossa täydennysistutustarvetta on n. puolet alasta. Heinikkoon ei muuten puustoa tule. Ei, vaikka kuvio on aikanaan muokattu.
Vielä ei mitään erikoisia pakkasia ole koettu, eikä etelässä ole vielä routaa kuin nimeksi. Tuskin siis ainakaan vielä kelit asiaan juurikaan vaikuttaa. 30 astetta saisi kyllä hetkeksi tulla, se kurittaisi jotain tuhohyönteisiä. Tosin varmaan hyödyllisiäkin, joten parempi olla stressaamatta näistä, kun kukaan tuskin kokonaisuutta hallitsee.
A. Jalkanen: ”Kellä on ilmanvaihtokone, tuo tuloilman suodatusehdotus oli hyvä.”
Uusista en tiedä, mutta omassa 20 vuotta vanhassa koneessa oleva suodatin ei poimi pienhiukkasia. Karkeamman pölyn se ainakin osittain suodattaa.
A. Jalkanen: ”Ilman pienhiukkaset ovat globaalistikin merkittäviä, kuten voimme lukea prof. Markku Kulmalan haastattelusta (HS 18.1.). Kaupunki-ilmassa liikenteen ja puunpolton yhteisvaikutus vaikuttaa terveyteen, maalla ei tietenkään.”
Tuossa tiivistyy juuri se ajatus, miksi asiaa ei pidä vähätellä muutamien kirjoittajien tapaan vuosituhansien takaisen puun polttamisen historialla. Kyse on määrästä.
Jees: ”Kyllä aika taantumukselliselta toiminnalta tuntuu jos jotain 1900- luvun alkupuolen juttuja vieläkin jaksetaan ihannoida. Kyllä nämä nyt on aivan uusia ajatuksia ja jk:n on aivan eri maaailmaa kuin teidän harsintanne. Silloin ryöstettiin aina parhaat puut päältä ja sen ymmärtää mitä se pitkän päälle tekee. Nythän voi käyttää laajamittaisesti niin ylä-kuin alaharvennustakin.”
60-luvulla haluttiin eroon taantumuksellisuudesta ja alettiin arkkitehtien mieliksi rakentaa tasakattoja. Tekniikan piti olla niin kehittynyttä, että rakenne on turvallinen. No, ei ollut, kun edelleen oli pakkasia, jotka jäädyttivät kattokaivot ja tuulia, jotka kastelivat seinät.
Ihan sama pätee metsässä. Puut kasvavat täällä niissä olosuhteissa, joissa ne ovat kasvaneet tuhansia vuosia, mikään ei ole muuttunut. Edelleen kuusi on ainoa, joka kasvaa puolivaloisassa paikassa, muut vaativat valoisan paikan.
Hakkuumenetelmät ovat motojenkin aikana hiukan kehittyneet, mutta mitään periaatteellista eroa ole ole lopputuloksessa.
Mitkä ovat sinun kokemuksesi erirakenteisesta kasvatuksesta? Luontaisesti uudistunut ja siten hiukan erirakenteiseksi kasvanut taimikko ei mielestäni ole vakuuttava raferenssi, koska teettämässäsi hakkuussa pyrittiin tasarakenteisuuteen.