Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Onko notkelma niin paha, että se oikeasti estää rekalla ajamisen vai oliko ostajalla kenties muita syitä kieltäytyä kaupoista? Millaista leimikkoa tarjoat?
Jos tuo on ainoa paikka, johon puita olet tarjonnut, kannattaa muitakin kysyä. Eräs vaihtoehto on tienvarsikauppa, jos pystykauppa ei ostajia kiinnosta.
Suorittava porras: ”Kuuset eivät saa kuitenkaan lisätä merkittävästi taimikon tiheyttä .”
Tietenkään ylitiheä ei pidä olla, mutta muuten kyllä Tapion ohjeessa kehoitetaan kasvattamaan taimikot mahdollisimman tiheinä. Tällöin pitäisi jäädä enemmän kasvatuskelpoisia yksilöitä jäljelle hirvien syönnin jälkeen.
Suorittava porras: ”Nuori tiheä kuusikko tarjoaa hyvän suojan tuulta vastaan ja hirvet voivat mieltyä taimikkoon tämän takia .”
Eiköhän T2-kuusikko ole jopa runkoluvulla 1600 niin peitteinen, että suojaa on riittävästi? Eihän tuolla ole enimmillään kuin pari metriä näkyvyyttä.
Suorittava porras: ”Tiheiköitä (erityisesti lehtipuu) puolestaan kannattaa suosia metsätaloudellisesti vähemmän merkittävissä paikoissa .Soiden reunat ja puunkorjuun kannalta hankalat alueet kannattaa jättää suosiolla riistan ruokamaiksi.”
Hirven ruokamaiksi suosituksissakin neuvottiin alueita jättämään. Ainakin sillä varmistetaan se, että hirvet alueella viihtyy. Tilan koivu- ja mäntytaimikoista ei niin ole väliä. Lisäksi taimikoissa pitäisi jättää hieskoivun sijaan täydennyspuiksi vielä vähemmän arvokkaita puita, jotka maistuvat hirville. Näin sinetöidään se, että hirvet viihtyvät, mutta reikäpaikkoihin ei kasva mitään rahanarvoista puuta.
Muistaakseni sinäkin olet todennut, että hirvituhojen välttämisessä pitää ensimmäiseksi houkutukset poistaa.
Ristiriita Tapion suosituksiin tulee ehkä siitä, että perkaamalla vesakko pois omista taimikoista, hirvet hakeutuvat muualle aiheuttamaan vahinkoa. Tapiossa katsotaan asiaa kokonaisuutena, eikä yhden tuottajan näkökulmasta. Tällaiseen solidaarisuuteen ei kuitenkaan ole edellytyksiä, vaan tiettyä itsekkyyttä puun tuotannossa tarvitaan, koska meistä tuskin kellään on sellaista määrää maata, että se riittäisi hirven reviirialueeksi, jossa ongelman siirtäminen muualle ei auttaisi.
Kirjastossa käväistessäni käsiini osui Tapion vihkonen Metsänhoito ja hirvi, suositukset talvilaidunalueille. Julkaisu löytyy verkostakin:
http://www.tapio.fi/files/tapio
/Hirvi-neuvottelup_iv_/Hirvi
_suositukset_osa_1.pdfTähän saakka minun käsitykseni on ollut se, että ravinnon määrän minimointi vähentää hirvituhoja. Tässä julkaisussa vallitsee kuitenkin päinvastainen näkemys. Ei niin, että mäntyjä pitäisi kurittaa vesakossa, mutta muuten ravintoa pitäisi tarjota hirville, jotta taimikot säästyisivät. Esim. taimikosta ei pidä perata lehtipuuta poislukien etukasvuiset yksilöt. Ajatuksena on se, että mitä enemmän ravintoa löytyy, sitä pienemmät ovat tuhot per taimikkohehtaari.
Männiköiden hakkuutähteiden kelpaavuus hirville todettiin tässäkin julkaisussa. Toisaalta todettiin myös se, että jos hirvi on oppinut jossain ruokailemaan, tulee se vuosi toisensa jälkeen samaan paikkaan uudestaan. Tällöin esim. taimikon harvaksi perkaamisella voidaan lisätä vahinkoja kasvatettaville puille.
Mitä pidätte näistä ajatuksista? Itselleni jäi samansuuntainen käsitys kuin jk-kirjasta eli että tavoitteena ei ole tarjota lukijalle ratkaisuja kannattavaan toimintaan. Tavoitteena on pönkittää kirjoittajien ideologiaa.
Kuuluuko ihan oikeasti suomalaisen ministerin tehtäviin kiittää rikollisiin menetelmiin toimintansa perustavan järjestön rikolliseen toimintaan syyllistynyttä jäsentä? Käytän termiä ”rikollinen”, koska ilman oikeuden päätöstäkin tiedämme, ettei öljynporauslautalle saa luvatta tunkeutua tai yrittää tunkeutua. Pidetäänhän huoli siitä, että seuraavien vaalien alla Ville, Heidi ja kumppanit saavat vastata tähän ja muihin vastaaviin kysymyksiin politiikan periaatteista.
http://www.vihreat.fi/
blogit/ville-niinisto/sinilleKäsittääkseni ruotsalaisessa selvityksessä on tilannetta seurattu ensiharvennusvaiheeseen saakka, jolloin juurikääpä ei vielä ole ehtinyt pilata runkoja. Itse veikkaan muiden tulosten perusteella, että juurikääpä on juuristossa matkalla runkoa, mutta paljastuu vasta seuraavissa harvennuksissa.
Timppa: ”Ehkä tästä luontaisen kuusentaimikon lahoherkkyydestä on käyty juurikääpäasiaan liittyen keskustelua, mutta en ole sitä noteerannut.”
Ketjussa ”Juurikäävän vaivaaman kuvion käsittely” aihetta on käsitelty. Kannattaa lukaista läpi.
Timppa: ”Vielä kerran se, että onko joku lukenut sen paljon mainostetun jk:n oppaan. Mitä siellä asiasta sanotaan. Vaiko ei mitään.”
Juurikäävälle on kirjassa omistettu ihan oma kappaleensa. Mutta kuten kirjassa yleensäkin, tässäkin kohdassa päällimmäiseksi jää tunne siitä, että kirjoittajien tavoitteena on asian puolueettoman käsittelyn sijaan osoittaa jk jaksollista paremmaksi menetelmäksi. Pukkala, joka kirjoitti Metsätieteelliseen aikakauslehteen varsin asiallisen artikkelin juurikäävästä, on yksi jk-kirjan kirjoittajista, joten tiedon puutteesta ei ole kyse. Juurikääpää käsitellään teoreettisella tasolla hyvin, mutta johtopäätökset menee mielestäni vikaan juuri em. syistä johtuen. Aiheesta todetaan seuraavasti: ”Ongelman suhteen erirakenteisen metsän hakkuu ei juuri eroa tasarakenteisen metsän harvennushakkuusta. Näin ollen tasaikäismetsätaloutta ei voi puolustaa juurikäävän torjunnalla.”
Tuo pitää paikkaansa, jos sivuutetaan se, että alikasvos on herkempää saada tartunta kuin istutustaimi. Eroa menetelmien välille ei siis saada, kun jätetään uudistamisen erot huomioimatta.
Asiaa perustellaan myös sillä, että jk-hakkuussa on vähemmän tartunnalle altista kantopintaa korjattua kuutiometriä kohti kuin tasarakenteisen harvennuksessa ja että lahon kannon ympäriltä pitää hakata kuuset pois. Miten tuo seikka käytännössä hallitaan esim. silloin, kun lahoa löytyy ulottuvuuden äärirajoilta, sitä ei kerrota.
Pahoin saastuneen alueen hoidosta todetaan myös, että se pitää uudistaa lehtipuulle. Tällöin joudutaan jk-menetelmässä pienaukkohakkuuseen, mikä on tunnetusti surkea ratkaisu. Hupaisaa on se, että vaikka eroa ei menetelmien välillä pitänyt olla, aukko kuitenkin neuvotaan tekemään.
Tuskin mikään uutinen tätä palstaa seuraaville:
http://yle.fi/uutiset/puunkorjuu
kelit_sietamattomat/7002653Savissakin tuntuu olevan eroja. Isälläni on pari hehtaaria savipellolle istutettua 40-vuotiasta koivikkoa. Ihan kohtuullisesti on kasvanut, koska puusto on pääosin tukin mitoissa ja suoraa. Mitattuja lukuja ei tuosta ole käytettävissä, mutta mitenkään puustoa katsomalla ei voi sanoa, etteikö koivu savessa kasvaisi.
Suorittava porras: ”Näkemäraivaus menetelmänä kehiteltiin , jotta raivauskustannuksissa olisi tullut säästöjä .”
Olenko täysin hakoteillä, jos veikkaan menetelmän kehittämisen syyksi pyrkimyksen lisätä puun tarjontaa? Haluttiin viestittää myyjille, ettei umpeen kasvanutta metsää tarvitse kokonaan putsata, joten puun myynti tällaiseltakin palstalta on ihan mahdollisuuksien rajoissa oleva ajatus. Mutta koska puuta onkin tarjolla riittävästi ja urakoitsijat kaipaavat parempaa näkyvyyttä, nyt ostajat alkavat vaatia entistä tarkempaa raivausta.
