Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Metsäradiossa oli juttua pimeässä raivaamisesta, pitäisi onnistua ihan hyvin suunnistajan otsalampulla. Paljon mahdollista, mutta lopputuloksen näkee hyvin vasta valoisan aikaan. Varmaan sama pätee moton työnjäljen arviointin.
”Kaksijakoinen kasvatus on ongelmallista hakkuun osalta varsinkin, jos ylispuiden korjuussa viivytellään ja taimikko kasvaa tiheänä . Yli 1,5 metrin taimikon seasta ylispuiden poistaminen alkaa olla jo haastavaa. Taimia kannattaisi harventaa jo ennen hakkuuta , jotta riittävä näkyvyys hakkuutyötä ajatellen saavutetaan.”
Katson, saisinko joulukuusenhakumatkalla kuvan koivikosta. Vajaa 20-vuotiaalla kuviolla on alikasvoksen pisimmät parimetrisiä. Harvennus on ohjelmassa heti, kun saan raivauksen tehtyä.
Taimien harventaminen on kyseenalaista, koska osa tuhoutuu, jolloin harvennetussa taimikossa siihen ei ole varaa.
”Tähän raivausongelmaan olisi olemassa parannusehdotuskin. Koska yrittäjien ja metsäyhtiön välisten urakointisopimusten mukaan leimikolla EI OLE hakkuuta haittaavaa aluskasvosta , voitaisiin sopia reilusti etukäteen , että mikäli ehto ei täyty , leimikko hakataan tuntityönä .”
Tuo on urakoitsijan ja ostajan välinen asia. Sopikaa mitä haluatte, kunhan kaksijaksoisisten kuvioiden kasvatusta ei tehdä kannattamattomaksi.
,Paljonko on ”lähes kaikki”?
Suorittava hyväksyi 1000-1500 runkoa, mikä on minusta ihan kohtuullinen määrä jätettävää puuta ja antaa mahdollisuuden monimuotoisuudellekin. Kaksijaksoisen kasvatuksen kanssa on kyllä tiedossa ongelmia, koska ylimääräisiä taimia pitää olla runsaasti. Miten ensiharvennettavien koivikoiden kanssa pitäisi suorittavan mielestä toimia, kun kuusta on alemmassa jaksossa? Toki kaikki koivut otetaan esiin, mutta silti väleihin mahtuu useampi tuhat kuusta.
Sinänsä itse en laske erotusta kantohinnalle raivaamattoman ja raivatun välillä. Miksi pyrin kaikki kuviot raivaamaan, johtuu kahdesta syystä. Toinen on korjuutyön laatu ja toinen on pyrkimys vähentää raivaustarvetta jatkossa.
Timppa: ”Siihenkin osaan ottaa kantaa, että koivusta tukkisaanto on ratkaisevasti pienempi kuin kuusesta. Syinä mm. koivun paksuusvaatimus, oksaisuuskriteerit ja mutkaisuus.”
Näin, jos kuusi ei kärsi lahosta.
http://www.metla.fi/hanke
/3336/juurikaapa.htmSaimmehan sivulta 24 lukea, kuinka vankalla kokemuksella jk:n kannattavuuslaskelmia perustellaan. Yhdellä tutkimusalalla motourakoitsija oli kertonut, että jk-hakkuu oli ollut edullisempaa kuin avohakkuu alalla, jossa joudutaan hakkaamaan myös pieniä puita.
Minulla on kirja Metsän jatkuva kasvatus (2011). Sen mukaan jk:ssa hakataan myös pieniä puita. Toisaalta jos päätehakkuualalla on merkittävä määrä pieniä puita, kyse ei ole onnistuneesta kohteesta.
Minun tietääkseni markkinahintaista ja vertailukelpoista tilastoa ei korjuukuluista ole olemassa puhumattakaan siitä, että työn laatu otettaisiin huomioon. Alikasvosta sisältävissä hakkuissa nyrkkisääntönä on, että kolmannes alikasvoksesta tuhoutuu tai vioittuu. Jaksollisessa kasvatuksessa korjuutyön laatu on käsittääkseni yleinen ongelma vain, jos olosuhteet ovat mitä sattuu. Näissä tapauksissa ei kuitenkaan ole kyse hallitusta metsätaloudesta, vaan yrityksestä korjata jo tehtyjä virheitä tai todellisuudesta vieraantuneista ihanteista.
Hemputtaja: ”Sen puoleen, uskon kuitenkin, että täyspäinen metsänomistaja osaa metsänsä hoitaa myös jatkuvalla kasvatuksella. Ainakin osan siitä. Se on sitten eri asia onko se tarpeen, kun osaava kaveri saa hyvän lopputuloksen muillakin ja vähemmän näpertelyä vaativilla konsteilla.”
Mitä tarkoittaa ”osaa”?
Vain muutamalla kuviollani uskon uutta alikasvosta syntyvän riittävästi. Muualla tulee vain heinikkoa. Tästä on näyttöä esim. Tapanin myrskyn ajalta. Jotain kampiakselin mallista lehtipuustoa on heinän ohella jonkin verran syntynyt pellon reunakuusikossa olevaan reikään, mutta mitään kasvatuskelpoista ei. Sama pätee erääseen harvahkoon 40-vuotiaaseen kuusikkoon.
Taimettumisen merkkejä on olemassa päätehakkuuta odottavissa omt-kuusikoissa, joissa on kostea maaperä. Noin 20-vuotiaissa koivikoissa vaihtelua on runsaasti. Osa alasta on täynnä tiheää alikasvoskuusikkoa, osa taas täysin paljasta ja loput siltä väliltä. Luikijoiden kuvissa näkyvästä pienaukosta puolet on taimettunut, puolet heinittynyt. Vaikka sinua ei kuvion säilyminen niittynä haittaa, metsätaloudesta puhuttaessa asia saa ihan toisenlaisen piirteen.
Pihkaniska: ”Pahimmat myrskytuhot olen muuten nähnyt jaksollisessa kasvatuksessa aukkojen reunoilla.”
Johtuu varmaan siitä, että aukkojen reunoja on huomattava määrä verrattuna harsintahakattuihin metsiin. Vaan entäs kun harsintametsän rajalle tulee aukko tai leimikko rajautuu peltoon, tiehen tai muuhin avoimeen paikkaan ja juuret on kosteassa hienojakoisessa maassa roudattomaan aikaan?
1. Onko loukkuihin jäänyt myyriä?
On jäänyt. Tosin pyynnin teho on ollut liian heikko, koska iso osa on päässyt karkuun syystä, josta aiemmin kerroin. Kolmesta kokeillusta syötistä porkkana on ollut paras. Se kestää tähän vuodenaikaan houkuttevan tuntuisena ainakin viikon.
2. Jos, niin yllättikö määrät mihinkään suuntaan? (tulkitsin, että tämä on sinulle uusi kokeilu)
Uusi kokeilu on kyseessä. Aiemmin olen pyytänyt vain yksittäisillä loukuilla talon sisältä yms. paikoista.
Yllätys on ollut se, että kaikkein heinikkoisimmalla kuviolla myyrien määrä on ainakin toistaiseksi ollut alhaisin. Syytä en tiedä, mutta yksi mahdollisuus on se, että metsämyyrät ei sillä viihdy ja peltomyyrien kannat on vasta nousussa. Toinen voi olla se, että ruiskutin kesällä glyfosaattia ja myyrät ei siitä pidä.
3. Yleiskokemuksia hankkeesta?
Jatkossa täytyy saada loukut laukeamaan nykyistä paremmin, jotta hyötysuhde olisi edes kohtuullinen. Jos kiinnijäämisprosentti olisi lähes 100, menetelmä vaikuttaisi periaatteessa tehokkaalta. Vielä kun tietäisi, paljonko myyriä täytyy pyydystää/ha, jotta sillä olisi vaikutusta niiden ja ennen kaikkea tuhojen määrään. Samoin kiinnostavaa on se, kuinka liikkuvia otukset ovat. Jos siis nyt pyydystää pienen kuvion tai osan isommasta ”tyhjäksi”, täyttyykö ala pyynnin lopettamisen jälkeen nousevan kannan aikana muualta vaeltavista tovereista.
Nyt on pyynnissä 40 loukkua yhteensä 2 hehtaarin alueella. Lopetan kohta, mutta ensi syksynä voisi kokeilla laittaa kaikki loukut pienelle alalle muutamaksi viikoksi ja sitten siirtää seuraavalle kuviolle taas muutaman viikon ajaksi. Ainakin kalojen hoitopyynnissä nopeus on toimiva tapa. Myyrän pyynnissä tilanne on erilainen, mutta ehkä sama periaate voisi toimia parhaiten. Toki sellainenkin mahdollisuus on, että pyydystäminen on täysin turhaa puuhaa.
