Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Kiinnostavaa on se, kuinka uudistamisvelvollisuudesta vapauttava kasvatuskelpoinen taimikko lopulta määritellään. Jos havupuut kasvavat yli 0,5 metrisiksi, mutta lehtipuut ovat edellä, poistuuko uudistamisvelvoite vasta raivauksen myötä eli rästikohteissa pahimmillaan kenties vasta energiakorjuun yhteydessä? Näin pitkistä ajanjaksoista puhuttaessa näyttöä taimikon aiemmasta kehityksestä on mahdotonta löytää, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole tärkein asia tässä kokonaisuudessa. Toisaalta 0,5 metrinen taimikko, jossa lehtipuut ovat havupuiden tasalla, ehtii kehittyä selkeästi etukasvuiseksi, joten laki ei takaa hyvää hoitoa. Mantran hokeminen saa kuitenkin uutta selkänojaa laista.
Lukaisin kirjan Haapa – monimuotoisuutta metsään ja metsätalouteen, Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 725, 1999. Tiesin kyllä haavan merkittäväksi monimuotoisuuden kannalta, mutta silti vaikuttava oli maininta haavan merkityksestä. Kun siinä elää yhtä paljon lajeja kuin muissa puulajeissa yhteensä, on aika hankala vähätellä järeiden haapojen merkitystä jättöpuina. Lisäksi emäksisyyttä lisäävä vaikutus maaperään on kiinnostava piirre.
Uutisissa on maininta pienestä viilauksesta.
Valiokunnan mietintö:
”Havupuuvaltaisen taimikon säilyminen havupuuvaltaisena edellyttää sitä, että vesat ja siemensyntyiset lehtipuut eivät tavoita istutustaimien keskipituutta. Valiokunnalle toimitetussa asiantuntijaselvityksessä on todettu, että kasvatuskelpoisen taimikon 0,4 metrin keskipituusvaatimus ei takaa havupuiden istutustaimikoiden säilymistä havupuuvaltaisina vaan ne muuttuvat hoitamattomina lehtipuuvaltaisiksi, joissa valtapuuna on lähes aina vesasyntyinen hieskoivu. Asiantuntijaselvityksen mukaan tämä edellyttää kuusitaimikossa kasvatuskelpoisten taimien 0,7 metrin keskipituutta. Valiokunta tulee mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa ehdottamaan kyseisen säännöksen muuttamista niin, että vaadittava taimien keskipituus on 0,5 metriä. Lisäksi valiokunta edellyttää varmistamista lakia alemman tason säännöksillä, etteivät vesat ja siemensyntyiset lehtipuut tavoita havupuuvaltaisilla taimikoilla, muun muassa kuusitaimikoilla, istutustaimien keskipituutta.(Valiokunnan lausumaehdotus 1)”
Tavoitteena lienee siis varhaisperkauksen tuominen lakiin. Hienoa!
A. Jalkanen: ”Loukutus eli myyrien pyynti pois taimikosta on varmin.”
Noin asia lienee, mutta on kovin työläs menetelmä. Paljon tietysti riippuu matkan pituudesta. Mutta jos muutamalla käyntikerralla saa ennen lumia jotain aikaan, ehkä työ on silloin kannattanut tehdä. Kiinnostavaa on myös se, mitä se vaikuttaa ennustetun huipun ajankohtaan.
Anton jossain yhteydessä mainitsi myyrien kokemasta uhkasta, kun myyriä pyydystetään. Mahtaako tuossa olla perää, eli jos taimikossa on loukkuja siellä täällä ja niissä makaa kuolleita myyriä + aiemmin pyydetyt raadot taimikossa, toteaako myyrät alueen epäviihtyisäksi ja siirtyvät muualle? Lisäksi kun heinikkoisimmalla kuviolla tein kesällä glyfosaattikäsittelyn, mutta nyt sieltä en myyriä ole vielä juurikaan tavannut, toimiiko glyfosaatti itsessään karkotteena? Ei siis siksi, että taimien ympärystä on paljaampaa kuin muualla, vaan itse aineen takia. Tietysti syitä voi olla monia, mutta tuokin tuli mieleeni. Glyfosaatilla maustettu heinikko tuskin on herkkua edes myyrien mielestä.
6 m3: ”Kun on kustannuksiin osallistunut, niin kannattaa merkauttaa kiinteistorekisteriin rasitteeksi naapurille, niin ei ainakaan unohdu. Muuten ne todellakin unohtuu helposti, varsinkin seuraavalta sukupolvelta.”
Tieoikeuden hakeminen on varmaan viisasta, mutta tuossahan on myös kyse puun varastoinnista naapurin puolelle tien viereen. Saako tieoikeuteen kirjattua tien reunat varastopaikoiksi? Se vaatii tässä tapauksessa n. 500 m2 pinta-alaa tien lisäksi ja oikeuden tulevassa ensiharvennuksessa avata tien reunat sinne mahdollisesti kasvaneesta puustosta. Ja onko maanomistajan pakko suostua tieoikeuteen, koska tieoikeus ei ole välttämätön omalle palstalle kulkemisen takia.
Muutama kysymys herää minullakin.
Miten sinä hyödyit kääntöpaikan teosta, jos sinun puusi on ennenkin ajettu suoraan tien varteen? Se on hyvä, että naapurin hakkuu saadaan tehtyä samassa yhteydessä, mutta ei kai sinun tehtäväsi ole rakentaa naapurille tietä, jotta tämä pääsee hakkaamaan puustoansa? Hakata se täytyy kuitenkin ja tie tehdä, joten mielestäni naapurilla on motiivi tehdä hakkuu samassa yhteydessä kuin sinulla ja siksi rakentaa kääntöpaikka ihan itse.
Kääntöpaikka tuli naapurin puolelle. Onko sinulla käyttöoikeus tuohon? Kuitilla tien teon kustannuksista ei ole mitään virallista merkitystä ja todellinen merkityskin lakkaa olemasta voimassa viimeistään seuraavan omistajavaihdoksen myötä. Sehän on tehty vain kyseistä puunkorjuuta varten, kun naapuri hyvää hyvyyttään siihen suostui.
Hinnasta vielä laskelma. Jos tehdään pisto, jonka pituus on 50 m, leveys 4 m ja liittymän kaarresäteet rekalle sopivasti 18,5 m, tulee pinta-alaksi n. 350 m2. Jos tien rakennekerroksiin menee mursketta keskimäärin 0,4 m eli 140 m3, ajetaan työmaalle n. 280 t mursketta. Jos se maksaa 10 €/t ajettuna, kertyy siitä kustannuksia 2800 €. Lisäksi tulee päivän konetunit, rumpu ja mahdollinen suodatinkangas erottamaan rakennekerrokset perusmaasta ja siten hienojakoisella maapohjalla mahdollistamaan tien säilyminen käyttökelpoisena jatkossakin, joten ihan oikeassa suuruusluokassa kustannusten suhteen nyt ollaan.
Hintaan vaikuttaa oleellisesti kääntöpaikan pituus. Nyt tehtiin vain pisto, johon rekka voi peruuttaa. Millainen leimikko naapurillasi on? Käykö tässä vielä niin, että molempien puut ei mahdu tuonne, vaan sinun puut ajetaan edelleen tien varteen? Pari muutaman hehtaarin päätehakkuuta vaatii yllätävän paljon tilaa, kun puutavarajajejakin on jo useita eli monta erillistä pinoa.
Otso Huitu toisaalla: ”Jos Anton kuvittelee, että minä ja Henttonen olemme jotenkin jämähtäneet asemakuoppiimme spesialistipetohypoteesia puolustamaan, niin pieleen menee. Väittäisin, että me olemme avarakatseisimmasta päästä maailman myyrätutkijoiden joukossa ja se näkyy myös siinä, minkälaisia tieteellisiä kirjoituksia me julkaisemme. On tietenkin sääli, jos ja kun kaikki eivät niitä osaa lukea tai tulkita.”
Edellä linkitetty väitöskirja on tehty englanniksi, joten minulle ei ole hyötyä alkaa kahlata sitä läpi. Mutta onko olemassa suomenkielistä julkaisua, jossa myyrätuhoja ja niiden estämistä käsiteltäisiin muullakin kuin tasolla, jota esim. Tapion suosituksissa tai metinfossa noudatetaan.
Itselläni on myyrien pyydystämiskokeilu menossa, mutta eipä sen perusteellakaan mitään pyydystämisen vaikutuksista voi päätellä, koska referenssikohteet puuttuvat ja muutenkin seuranta on aivan liian kevyttä.
