Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset

Taneli: ”Onhan sinne ennenkin jätetty tukistustupsuja ja jotain erikoisen muotoisia puita. Nyt siitä vain on tehty oikein uskonto.”

En muista aukkojen maisemia aikaa ennen suositusta jättöpuista, mutta veikkaan suositusten muuttaneen tilannetta siten, että nykyään jättöpuita on enemmän. Tällaisen käsityksen saa myös uusimmassa lehdessä olleesta Tiia Puukilan artikkelista. Samassa yhteydessä väitetään jättöpuilla olevan muutakin kuin uskonnollista merkitystä.

Taneli: ”Erityisesti ihmetyttää taas näin myrskyjen aikaan kun ne tuulenkaadot pitäisi nyhtää ihan sieltä yhdettömiin ja sitten aukolle pitää väkisellä jättää puuta.”

Ei vihreät ainakaan halua tuulenkaatoja poistettavaksi. Hehän olivat metsätuholakityöryhmässäkin oikein eriävän mielipiteen verran sitä mieltä, että tuulenkaatoja vaaditaan poistettavaksi liian tarkasti. Hassua on se, että nimenomaan ympäristösyistä minä ja varmaan moni muu ajattelee kuusen osalta tässä kohdassa eri tavoin. Lehtipuut ovat eri asia. Viimeisellä raivauksella katsoin, että 15-vuotiaan koivikon ja 10-15 vuoden kuluttua päätehakattavan kuusikon rajalla on nuoren metsän päälle kallistuneita haapoja ja leppiä, jotka voisi kaataa kuusikon puolelle lahopuiksi ja kirjanpainajien vihollisten auttamiseksi. Viimeksi jäi kaatamatta, kun raivurin kanssa ei kannattanut aikaa noihin käyttää.

Tuskin näillä asioilla yksittäisinä toimenpiteinä valtavaa merkitystä on, mutta ehkä jotain kuitenkin. Koska haittaa ei ole, eikä paljon vaivaakaan, mitään syytä tällaisen pienimuotoisen luonnonhoidon tekemättä jättämiselle ei ole.

Taneli: ”Pitäisi olla joku tilakohtainen jättöpuutili, jossa tuulenkaadot otettaisiin huomioon ja ne voisi ainakin osittain vähentää aukkojen jättöpuu määrää.”

Kriteerit sanovat seuraavaa:

”Metsän uudistamisaloille jätettyjen säästö- ja lahopuiden lukumäärä alueella on yhteensä keskimäärin vähintään 5 – 10 kappaletta hehtaarilla. Säästöpuuston ja lahopuun merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle tiedotetaan metsänomistajille ja metsäammattilaisille.
Säästöpuiksi jätetään ensisijaisesti aiemman puusukupolven järeitä
puuyksilöitä, muodoltaan poikkeuksellisia puuyksilöitä, jaloja lehtipuita, petolintujen pesäpuita, järeitä katajia, kookkaita haapoja, puumaisia raitoja ja puita, joissa on palokoro sekä lahopuita. Edellä lueteltujen puuttuessa jätetään säästöpuiksi rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 10 cm paksuja, biologisen monimuotoisuuden kannalta hyödyllisiä puita, joilla on hyvät edellytykset kehittyä vanhoiksi puiksi. Nämä puut ovat hakkuuhetkellä pystyssä ja elossa olevia, maamme luontaiseen lajistoon kuuluvia puita.
Säästöpuut jätetään ensisijaisesti ryhmiin ja kriteerissä 10 lueteltujen arvokkaiden elinympäristöjen välittömään
läheisyyteen sekä vesistöjen ja pienvesien suojakaistoille. Säästöpuuryhmissä maanpinta säilytetään rikkomattomana. Säästöpuita ei tule jättää tärkeiden rakenteiden, kuten
liikenneväylien tai sähkö- ja puhelinlinjojen, välittömään läheisyyteen eikä muinaisjäännösten päälle. Osasta säästöpuita voidaan tehdä tekopökkelöitä. Säästöpuut jätetään hakkuualoille pysyvästi.

Jatkuu…

MJO: ”Aina kun näen ketun, minkin tai supin, sillä on henki vaarassa. Jos sattuu olemaan ase mukana tai muuten saan sen kiinni.”

Juuri tuon takia jaarittelua ei ole syytä lopettaa. Vallalla on varsin yksipuolinen näkemys ketun roolista.

Minkkiä ja supia en minäkään toivo suojeltavaksi, siihen riittää jo vieraslajin status.

Ensimmäinen kokeilu on käynissä. 30 loukkua kahdella kuviolla, joissa syöttinä rusina. Toisella kuviolla kahdessa ei oltu käyty, mutta vain neljä oli jäänyt kiinni. Toisella kuviolla noin puolet oli koskemattomia, eikä yksikään myyrä ollut jäänyt loukkuun. Rusinaa ei ilmeisesti saa riittävän hyvin kiinni, se pehmenee kosteassa, irtoaa ja siitä myyrä sen saa poimittua pois. Kokeilu jatkuu, laitoin 10 loukkua lisää ja syötiksi perunaa, kun porkkanat raastoin edellisenä päivänä salaatiksi.

Kaksi myyrää oli osittain syöty loukusta. Kuka mahtaa olla ollut asialla?

Niko: ”Silti näyttää siltä, että yksi Antonin ”pointeista” näyttäisi olevan metsästyksenharrastajien mustamaalaaminen. Laillisen harrastuksen, jonka jokainen voi maillaan kieltää milloin vaan. Ihan jokaisen oma asia. Antonin pointtien mukaan se ei ole jokaisen oma asia, vaan kaikkien metsänomistajien pitäisi jotenkin toimia hänen määräämällään tavalla. Tuota aika erikoista asennetta vastaan ei mm. Tanelin mielestä saisi kukaan sormeaan kohottaa.”

Metsästyksen kieltäminen omilla mailla ei välttämättä riitä siihen, että havaittavia vaikutuksia oman tilan kettukantaan saisi aikaan. Siksi aihetta on syytä käsitellä laajemmassa mittakaavassa kuin tilatasolla.

Antonin tapa ei poikkea periaatteiltaan millään tavalla normaalista politiikasta. Jokainen pyrkii vaikuttamaan siihen, että omat intressit huomioidaan päätöksenteossa. Metsästäjien etuja ajavilla ei puuntuottajien kohtalo ole päällimmäinen asia.