Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Savissakin tuntuu olevan eroja. Isälläni on pari hehtaaria savipellolle istutettua 40-vuotiasta koivikkoa. Ihan kohtuullisesti on kasvanut, koska puusto on pääosin tukin mitoissa ja suoraa. Mitattuja lukuja ei tuosta ole käytettävissä, mutta mitenkään puustoa katsomalla ei voi sanoa, etteikö koivu savessa kasvaisi.
Suorittava porras: ”Näkemäraivaus menetelmänä kehiteltiin , jotta raivauskustannuksissa olisi tullut säästöjä .”
Olenko täysin hakoteillä, jos veikkaan menetelmän kehittämisen syyksi pyrkimyksen lisätä puun tarjontaa? Haluttiin viestittää myyjille, ettei umpeen kasvanutta metsää tarvitse kokonaan putsata, joten puun myynti tällaiseltakin palstalta on ihan mahdollisuuksien rajoissa oleva ajatus. Mutta koska puuta onkin tarjolla riittävästi ja urakoitsijat kaipaavat parempaa näkyvyyttä, nyt ostajat alkavat vaatia entistä tarkempaa raivausta.
Vaikka en ihan tuollaisenaan Storan ohjausta niele, taustalla on ihan tervettä ajattelua. Se, että keppimetsien ensimmäisessä kaupallisessa korjuussa olevien runkojen keskikoko olisi vähintään kolminkertainen sinun 10-15 litraan verrattuna, on ihan hyvä tavoite.
Itsehän palstan raivasit. Samalla vaivalla olisit raivannut sen lähes puolet harvemmaksi, joten siitä ei kulurakenteeseen eroa olisi tullut. Tosin nyt sinulla on reilut 2000 kantoa vesomassa, joten jonkun se kuitenkin pitää raivata ennen seuraavaa harvennusta. Energiapuuta ei alikasvoksena vesovasta lehtipuusta tule. Ei edes 10-litraista.
Selväksi on tullut se, että kaadat Jees kuuset kun ne alkaa lähestyä 04 luokkaa. Parin päivän päästä tuo on jopa laillista. Mutta haluatko ottaa kantaa siihen, mikä on hyvä tapa toimia lahoa kuusikkoa uudistettaessa savimaalla ja miksi se on hyvä tapa? Raudus, hies, haapa, joku muu? Mihin vedät rajan sen suhteen, mikä on riittävän lahoa, jotta se vaatii erityistä huomiota.
Savimaitahan tällä kulmalla riittää.
Jees: ”Ja omakohtainen kokemus ei tue Glan väitettä että kannattavuus ei olisi heikentynyt 5-10 vuoden kaupallisen hakkuun viivästämisestä. Kuten kuvista näitte alikasvoskuusikko oli jo nyt koivikon alaoksia hipovalla tasalla ja seuraavat viisi vuotta olisi käytännössä tuhonnut kuusikon. Myös koivikko itsessään olisi alkanut kärsiä kasvutilan puutteesta ja mukaan olisi tullut nämä nk. tupsulatvat joiden elpyminen olisi vienyt vuosia. Jos ja KUN metsä kasvaa hyvin siellä on toimenpiteiden oltava oikea-aikaisia. Ikään liikaa tuijottamatta.”
Olen samaa mieltä oikea-aikaisuuden tarpeesta. Kuusen osuus puustosta oli 7%. Koivun osuus 49%. Laskelmani perustui siihen, että kun raivauksen aikanaan teit, olisi puusto siinä vaiheessa pitänyt harventaa huomattavasti voimakkaammin kuin 3800 runkoon. Tällöin kasvatusta olisi voinut jatkaa pitempään ilman vaaraa latvusten kärsimisestä. Nyt sinulle jäi tehottoman korjuun seurauksena hieskoivuvaltainen puusto, jossa arvokasvu on heikko. Kuka voitti?
Jees: ”Glan mielestä kannattavuus on ilmeisesti hirmu huono nyt. Kenen tunnusluvuilla tuo on tutkittu?”
En ottanut, enkä ota nytkään kantaa siihen, onko kannattavuus hyvä vai huono, koska se riippuu omistajan tavoitteista (vrt. Fortumin verkkokauppa). Fakta kuitenkin on se, että taloudellisessa toiminnassa täytyy jatkuvasti kehittyä, jos meinaa säilyä kilpailukykyisenä. Puun myyjän rooli tässä kokonaisuudessa on pitää leimikot tehokkaasti korjattavina. Ja miksei pitäisi, koska kalliisti korjattavalla leimikolla puuntuotannon kannattavuus ei parane tälläkään hetkellä. Vai miksi mielestäsi metsurit hevostensa kanssa ei enää hakkuita juurikaan tee? Se, että leimikon saa kaupaksi ja taitava kuski tekee hyvää jälkeä, ei tätä tosiasiaa kumoa.
