Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Minä en innostu lepän tms. lehtipuun nopeakiertoisesta viljelystä. Todennäköisesti päätehakkuun jälkeen on tiedossa mahdoton savotta uuden kuusikon perustamisessa. Päätehakattavaksi tarkoitetussa 20-30 vuotiaassa puskassa on 3000-5000 kantoa, jotka aloittavat vesomisen hakkuun jälkeen. Sen sijaan vaihtoehtoja on muita, kuten kantojen nosto + istutus kuuselle. Kantojen nostoon liittyy riskejä, joten ihan suoraan ei kannata uskoa kaikkea, mitä sen juurikääpää vähentävästä ja muista vaikutuksista sanotaan.
Saastuneella alalla sekapuusto ei paljon juurikääpää vähennä kuusista, mutta pudottamalla kuusen määrän niin alas kuin kehtaa ja täydentämällä aukot siemensyntyisellä lehtipuustolla, jotain sekin auttaa. Osa hakattavasta puustosta on koivua, joten lahon kuusen määrä alenee, vaikka kuusen lahoprosentti ei paljon alenekaan. Ehkä jopa yhdistettynä kantojen nostoon tätäkin voisi harkita. Menetelmän potentiaali on tosin parempi ennalta ehkäisevässä kasvatuksessa. Ensiharvennuksella ei ole niin merkitystä, mitä puulajia poistetaan. Sekapuuna mänty on osoittautunut koivua tehokkaammaksi juurikäävän torjunnassa.
Ehkä kiinnostavin malli on männyn istutus 3000-4000 kpl/ha. Ensiharvennus normaalia aikaisemmin, jonka jälkeen laadun pitäisi olla kohtuullista tukkipuiksi kasvatettavissa yksilöissä. Käynnissä on koe, jossa rehevälle pohjallä pohjalla on näin tehty ja alustavien tuloksien mukaan kannattavuus ei ole normaalia viljelymetsää heikompi.
Ensimmäinen aihetta koskeva googlella löytynyt linkki on tässä:
http://www.tapio.fi/blogi
?id=15547542Metsälehtikin aiheesta jokin aika sitten (2009-2010?) kirjoitti ja nyt kun ensiharvennus on tehty, voisi kirjoittaa uudestaan.
Jos ajatusta peilaa Antonin mainitsemiin Sahalan systeemeihin, myös männyn alle tulee herkästi kuusialikasvos, joten tavallaan kaksi päätehakkuuta lyhyen ajan sisään on siinäkin teoriassa mahdollista toteuttaa. En ole perehtynyt männyn kasvatukseen hienojakoisilla mailla, joten ketään en ala neuvomaankaan. Tämä on kuitenkin selvittämisen arvoinen ja mielestäni kiinnostava vaihtoehto. Riskinä on ainakin se, millaisilla korjuukustannuksilla ensiharvennus toteutuu, koska litrakoko on vaatimaton.
Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) 1. joulukuuta julkaiseman vuodenaikaisennusteen mukaan alkuvuoden eli tammikuusta 2014 maaliskuuhun 2014 ulottuvalla kolmen kuukauden jaksolla on odotettavissa keskimäärin seuraavaa:
Lämpötila
Jakson keskilämpötila on Lapissa 60-70 % todennäköisyydellä tavanomaista korkeampi. Muualle Suomeen ennuste ei näytä tavanomaisesta poikkeavaa keskilämpötilaa.
Sademäärä
Jakson sademäärässä ei ole Suomen osalta selviä merkkejä poikkeamasta suuntaan tai toiseen.
Meteorologin arvio
Ilmanpaine-ennusteen mukaan tavanomaista korkeamman ilmanpaineen alue kattaa suuren osan Eurooppaa länsipainotteisesti. Suomi olisi ennusteen mukaan tämän alueen pohjoisreunassa. Tämä tarkoittaisi, että meillä vallitsisi keskimäärin lauhempi, läntinen ilmavirtaus ajoittaisine kylmänpurkauksineen pohjoisesta. Suursäätilan perusteella matalapaineiden reitti kulkisi Suomen yli tai hieman pohjoispuolitse, mikä mahdollisesti tarkoittaisi myös kovempia tuulia.
”Kaksijakoinen kasvatus on ongelmallista hakkuun osalta varsinkin, jos ylispuiden korjuussa viivytellään ja taimikko kasvaa tiheänä . Yli 1,5 metrin taimikon seasta ylispuiden poistaminen alkaa olla jo haastavaa. Taimia kannattaisi harventaa jo ennen hakkuuta , jotta riittävä näkyvyys hakkuutyötä ajatellen saavutetaan.”
Katson, saisinko joulukuusenhakumatkalla kuvan koivikosta. Vajaa 20-vuotiaalla kuviolla on alikasvoksen pisimmät parimetrisiä. Harvennus on ohjelmassa heti, kun saan raivauksen tehtyä.
Taimien harventaminen on kyseenalaista, koska osa tuhoutuu, jolloin harvennetussa taimikossa siihen ei ole varaa.
”Tähän raivausongelmaan olisi olemassa parannusehdotuskin. Koska yrittäjien ja metsäyhtiön välisten urakointisopimusten mukaan leimikolla EI OLE hakkuuta haittaavaa aluskasvosta , voitaisiin sopia reilusti etukäteen , että mikäli ehto ei täyty , leimikko hakataan tuntityönä .”
Tuo on urakoitsijan ja ostajan välinen asia. Sopikaa mitä haluatte, kunhan kaksijaksoisisten kuvioiden kasvatusta ei tehdä kannattamattomaksi.
,Paljonko on ”lähes kaikki”?
Suorittava hyväksyi 1000-1500 runkoa, mikä on minusta ihan kohtuullinen määrä jätettävää puuta ja antaa mahdollisuuden monimuotoisuudellekin. Kaksijaksoisen kasvatuksen kanssa on kyllä tiedossa ongelmia, koska ylimääräisiä taimia pitää olla runsaasti. Miten ensiharvennettavien koivikoiden kanssa pitäisi suorittavan mielestä toimia, kun kuusta on alemmassa jaksossa? Toki kaikki koivut otetaan esiin, mutta silti väleihin mahtuu useampi tuhat kuusta.
Sinänsä itse en laske erotusta kantohinnalle raivaamattoman ja raivatun välillä. Miksi pyrin kaikki kuviot raivaamaan, johtuu kahdesta syystä. Toinen on korjuutyön laatu ja toinen on pyrkimys vähentää raivaustarvetta jatkossa.
Timppa: ”Siihenkin osaan ottaa kantaa, että koivusta tukkisaanto on ratkaisevasti pienempi kuin kuusesta. Syinä mm. koivun paksuusvaatimus, oksaisuuskriteerit ja mutkaisuus.”
Näin, jos kuusi ei kärsi lahosta.
http://www.metla.fi/hanke
/3336/juurikaapa.htmSaimmehan sivulta 24 lukea, kuinka vankalla kokemuksella jk:n kannattavuuslaskelmia perustellaan. Yhdellä tutkimusalalla motourakoitsija oli kertonut, että jk-hakkuu oli ollut edullisempaa kuin avohakkuu alalla, jossa joudutaan hakkaamaan myös pieniä puita.
Minulla on kirja Metsän jatkuva kasvatus (2011). Sen mukaan jk:ssa hakataan myös pieniä puita. Toisaalta jos päätehakkuualalla on merkittävä määrä pieniä puita, kyse ei ole onnistuneesta kohteesta.
Minun tietääkseni markkinahintaista ja vertailukelpoista tilastoa ei korjuukuluista ole olemassa puhumattakaan siitä, että työn laatu otettaisiin huomioon. Alikasvosta sisältävissä hakkuissa nyrkkisääntönä on, että kolmannes alikasvoksesta tuhoutuu tai vioittuu. Jaksollisessa kasvatuksessa korjuutyön laatu on käsittääkseni yleinen ongelma vain, jos olosuhteet ovat mitä sattuu. Näissä tapauksissa ei kuitenkaan ole kyse hallitusta metsätaloudesta, vaan yrityksestä korjata jo tehtyjä virheitä tai todellisuudesta vieraantuneista ihanteista.
