Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Hemputtaja: ”Sen puoleen, uskon kuitenkin, että täyspäinen metsänomistaja osaa metsänsä hoitaa myös jatkuvalla kasvatuksella. Ainakin osan siitä. Se on sitten eri asia onko se tarpeen, kun osaava kaveri saa hyvän lopputuloksen muillakin ja vähemmän näpertelyä vaativilla konsteilla.”
Mitä tarkoittaa ”osaa”?
Vain muutamalla kuviollani uskon uutta alikasvosta syntyvän riittävästi. Muualla tulee vain heinikkoa. Tästä on näyttöä esim. Tapanin myrskyn ajalta. Jotain kampiakselin mallista lehtipuustoa on heinän ohella jonkin verran syntynyt pellon reunakuusikossa olevaan reikään, mutta mitään kasvatuskelpoista ei. Sama pätee erääseen harvahkoon 40-vuotiaaseen kuusikkoon.
Taimettumisen merkkejä on olemassa päätehakkuuta odottavissa omt-kuusikoissa, joissa on kostea maaperä. Noin 20-vuotiaissa koivikoissa vaihtelua on runsaasti. Osa alasta on täynnä tiheää alikasvoskuusikkoa, osa taas täysin paljasta ja loput siltä väliltä. Luikijoiden kuvissa näkyvästä pienaukosta puolet on taimettunut, puolet heinittynyt. Vaikka sinua ei kuvion säilyminen niittynä haittaa, metsätaloudesta puhuttaessa asia saa ihan toisenlaisen piirteen.
Pihkaniska: ”Pahimmat myrskytuhot olen muuten nähnyt jaksollisessa kasvatuksessa aukkojen reunoilla.”
Johtuu varmaan siitä, että aukkojen reunoja on huomattava määrä verrattuna harsintahakattuihin metsiin. Vaan entäs kun harsintametsän rajalle tulee aukko tai leimikko rajautuu peltoon, tiehen tai muuhin avoimeen paikkaan ja juuret on kosteassa hienojakoisessa maassa roudattomaan aikaan?
1. Onko loukkuihin jäänyt myyriä?
On jäänyt. Tosin pyynnin teho on ollut liian heikko, koska iso osa on päässyt karkuun syystä, josta aiemmin kerroin. Kolmesta kokeillusta syötistä porkkana on ollut paras. Se kestää tähän vuodenaikaan houkuttevan tuntuisena ainakin viikon.
2. Jos, niin yllättikö määrät mihinkään suuntaan? (tulkitsin, että tämä on sinulle uusi kokeilu)
Uusi kokeilu on kyseessä. Aiemmin olen pyytänyt vain yksittäisillä loukuilla talon sisältä yms. paikoista.
Yllätys on ollut se, että kaikkein heinikkoisimmalla kuviolla myyrien määrä on ainakin toistaiseksi ollut alhaisin. Syytä en tiedä, mutta yksi mahdollisuus on se, että metsämyyrät ei sillä viihdy ja peltomyyrien kannat on vasta nousussa. Toinen voi olla se, että ruiskutin kesällä glyfosaattia ja myyrät ei siitä pidä.
3. Yleiskokemuksia hankkeesta?
Jatkossa täytyy saada loukut laukeamaan nykyistä paremmin, jotta hyötysuhde olisi edes kohtuullinen. Jos kiinnijäämisprosentti olisi lähes 100, menetelmä vaikuttaisi periaatteessa tehokkaalta. Vielä kun tietäisi, paljonko myyriä täytyy pyydystää/ha, jotta sillä olisi vaikutusta niiden ja ennen kaikkea tuhojen määrään. Samoin kiinnostavaa on se, kuinka liikkuvia otukset ovat. Jos siis nyt pyydystää pienen kuvion tai osan isommasta ”tyhjäksi”, täyttyykö ala pyynnin lopettamisen jälkeen nousevan kannan aikana muualta vaeltavista tovereista.
Nyt on pyynnissä 40 loukkua yhteensä 2 hehtaarin alueella. Lopetan kohta, mutta ensi syksynä voisi kokeilla laittaa kaikki loukut pienelle alalle muutamaksi viikoksi ja sitten siirtää seuraavalle kuviolle taas muutaman viikon ajaksi. Ainakin kalojen hoitopyynnissä nopeus on toimiva tapa. Myyrän pyynnissä tilanne on erilainen, mutta ehkä sama periaate voisi toimia parhaiten. Toki sellainenkin mahdollisuus on, että pyydystäminen on täysin turhaa puuhaa.
Reservuaari-indeksi: Osaan, mutta en halua, koska kommenttisi ei ole vilpittömällä mielellä kirjoitettu.
Anton: Juuri noin ajattelin loukkua herkistää.
En epäile hetkeäkään, etteikö Anton tulosta vahvistaisi. Johan viitteitä vastaavista tuloksista on jo aiemmin ollut, kenties tutkimukseen perustuvia tuloksiakin. Ainakaan minun ei tarvinnut käsitystäni aiheesta muuttaa.
Muuten on ilahduttavaa havaita, että jaksat suhtautua myyrien ja nyt myös hirvien aiheuttamiin ongelmiin vakavasti.
Toisaalla tuli puheeksi metsäkadosta seuraavat sakot ja peltojen metsitys. Siihen liittyen Metsätieteen aikakauskirjassa 3/2001 todetaan, että metsitetyillä pelloilla juurikääpäriski on suuri etenkin Suomea eteläisemmissä maissa. Tieto on yllättävä, koska edellisestä puusukupolvesta ei tartuntaa tule. En ole saanut selville, miksi riski on suuri. Tämän keskustelun aiheeseen yhdistän asian siksi, että eräs selitys voisi olla pellonmetsityskohteissa korostuvat myyrätuhot.
Osaatko reservuaari-indeksi ottaa kantaa tähän ajatukseen?
Hemputtaja: ”Kyllä ne metsittyvät omia aikojaan, jos ovat metsittyäkseen.”
Mitä tuokin tarkoitti? Joskus pellon valtaa sekalainen lehtipuusto, joskus se pysyy heinikkona, johon 10 vuodessa tulee pari pajua ojan reunaan. Määrätietoisella metsittämisellä siihen saa kasvamaan 10 vuodessa täystiheän, 5-metrisen kuusikon.
Minua hiukan ihmetyttää puheet heitteille jätettyjen peltojen runsaudesta. Ei niitä maisemassa kovin paljon näe, kesantopellot on eri asia. Todennäköisesti paperilla on runsaasti peltoja, jotka on ajat sitten metsitetty. Jos metsäkatosakkoa aletaan periä, on viranomaisten syytä perata tämä asia. Mutta siinä vaiheessa alkaa omistajatasolla kiinnostaa, voiko metsittämisestä hyötyä jollain tavalla. Kun kerta metsien monikäyttöisyys on nyt niin ajankohtainen aihe.
Torille myytäväksi tuotuna?
Vaikuttaa siltä, että tavallisesta teräsloukusta joku osaa poimia syötin pois niin varovasti, ettei loukku laukea. Kolmea eri syöttiä on kokeiltu, rusinaa, perunaa ja porkkanaa. Toistaiseksi porkkanalla on ollut paras menekki. Millä Anton olet ratkaissut tämän ongelman?
Monimuotoisuus asian ympärillä vain lisääntyy. Metlan kiinnostava tiedote:
http://www.metla.fi/uutiskirje/
metpro/2013-6/uutinen-1.html