Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Jos puusto on 50 litraista ja runkoluku 3800, pitäisi sinulla olla 190 m3/ha. Keskikasvu liki 12 m3/ha, ei huonosti 16-vuotiaalle kuviolle..
Se vain jää vielä vaivaamaan, että suunniteltu poistuma on 30 m3/ha. Melko tiheäksi jää puusto.
MJO: ”Kerro nyt pösilö mikä aiheutti hirvikannan kasvamisen 70-80-luvulla, jos ei talviravinnon määrän lisääntyminen. Sillä sitä ennen metsästettiin hirviä paljon vähemmän, niin et voi ainakaan vedota hirvenmetsästäjiin.”
Ravinnon määrä on todennäköisesti yksi tekijä, joka mahdollisti kasvun. Tärkein on kuitenkin se, että kaatolupakäytännöllä säädetään hirvikannan suuruutta. Joskus onnistuen, joskus epäonnistuen. Muilla kuin metsästäjillä ei ole mahdollisuutta päättää hirvikannan koosta, joten vastuuta ei voi paeta taimikoiden taakse.
Lisäksi kun meillä on mahdollisuus itse valita, teemmekö leimikon 8…30 litraisista vai +50-litraisista puista, ei pitäisi olla mitään epäselvää. Poikkeus on tietysti kuvio, jossa on rästejä edellisen omistajan jäljiltä. Siinä tehdään se, mitä voidaan eikä selitellä.
Männikkö on poikkeus, jossa keppimetsävaihtoehto on kiinnostava. Siellähän on kokeet käynnissä, jossa tehdään ensiharvennus noin 3500-4000 runkoon 10-12 metrissä. Litrakoko on onneton, eikä harvennus sikäli ole järkevä, mutta pyrkimys tietynlaiseen laatuun rehevillä pohjilla ajaa muiden asioiden ohi. Toivottavasti Metsälehti käväisee pian katsomassa, mitä jokunen vuosi sitten Riikilän artikkelissa olleelle kohteelle nyt kuuluu. Ensiharvennus pitäisi olla jo tehty.
Enemmän tilaa tarvitseva lehtipuu samassa vaiheessa on jo taantunut monen vuoden edestä. Mutta oleellista on se, että kasvatetaan mitä puulajia tahansa, varhaisperkaus yksin riittää vain harvoin hyvään lopputulokseen. Tarkastellaan sitten puuston kasvua, korjuukustannuksia tai korjuun laatua.
Tällä kertaa Sauli Valkosella oli mielenkiintoisia tietoja uusista tutkimuksista, lähinnä koskien puun laatua. Jos puu kasvaa aluksi hitaasti esimerkiksi alikasvoksena, mutta myöhemmin vapautettuna nopeammin, tuloksena on huonoa sahatavaraa. Epätasaisuus saa aikaan vääntelyä ja ehkä halkeiluakin.
Juttu alkaa n. 4 minuutin kohdalta.
http://areena.yle.fi/radio
/2046540/#/playMinkä näköisiä ne Viron metsät ovat, josta haapa kannattaa sahatavaraksi hakata? Täällä tosiaan kun haapa kasvaa talousmetsissä yksittäisinä sekapuina tai kurkottelee kohti valoa jossain pellonreunassa, ei laatu kaksista ole. Reiden vahvuista oksaa, haaraa ja sitä rataa. Hybridiviljelmällä tilanne on kai toinen, mutta miten noin nopeakasvuinen puu soveltuu sahaukseen?
Hilux: ”Haussa olisi vispilä/ terä, jonka voisi työntää taimen ympärille, painaa liipasimesta ja heinät katkaisivat juuresta ja samoin pienet vesat. Lähinnä tulee mieleen sauvamallinen yleiskone, jossa on murskaava terä. Jokainen meistä lienee lapsena tehnyt pirtelöitä tuollaisella. Ja siivonnut mustikat katosta :). Kehittely jatkuu…”
Pellepelottomille työmaata riittää. Erä-lehdestä luin, että uusin villitys pilkkihommissa on ottaa jääkairasta veivi pois ja laittaa siihen akkuporakone tilalle. Tulee nätisti päivän avannot varsinkin, jos on mukana vara-akku. Uskomattomalta tuo kuulostaa kun jo pelkkä kaira painaa melkoisesti pienen laitteen edessä. Ehkä porakoneissa tehoja tarpeeksi löytyy, samoin laakereissä kestävyyttä, jotta homma onnistuu. Tältä pohjalta ajateltuna pienimuotoisessa käytössä jokin sovellus voisi olla mahdollinen myös metsässä.
Taneli: ”Kaikenlainen huitominen ja hosuminen raivan kanssa on aivan turhaa ajanhukkaa.”
Huitominen ja hosuminen on mistä tahansa puhuttaessa turhaa ajanhukkaa. Raivausveitsellä voi kuitenkin vattuja, horsmia ja muita vastaavia kasveja niittää ”huitomalla”. Tulos on huomattavasti parempi kuin tallomisessa. Jopa ohuimmat vesat menee tuolla tavalla poikki ja siitä hiukan paksummat, ehkä enintään sormen paksuiset, menee ylöspäin vetämällä ilman, että niihin tarvitsee toisella kädellä tarttua ja taivuttaa. Siitä paksummat alkaa jo vaatia kevyttä taivutusta katketakseen kevyesti. Yleensä näiden järeimpien lukumäärä on varhaisperkauksella pienempään pieni, joten työtehoa tarve taivutteluun ei juurikaan heikennä.
Ojan perkuustakin löysin raivausveitselle sopivan työmaan, kunhan vesakko on selkeästi alta ranteen vahvuista. Raivurin kanssa liikkuminen on kömpelöä, kun alla on pelkkää kaltevaa ja pehmeää pohjaa. Veitsellä homma sujuu, vaikka runkojen järeyttä katsomalla muuta luulisi. Etuna on myös se, että rungot on helppo heittää toisella kädellä pois ojasta. Raivurilla ne kaatuisi ojaan, josta ne kuitenkin pitäisi kumartua nostamaan pois. Urakkamiehet tietysti jättää kaiken siihen, mutta itselleni kun teen, koitan olla tukkimatta ojia risuilla.
