Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Kysehän on tässä siitä, millaisena kukin näkee tulevaisuuden ja millä aikajänteellä sitä tarkastelee. Yksi uskoo, että tärkeätä on täällä kepu ja mhy, toinen uskoo tärkeätä olevan vuorineuvosten paitojen pesun. Minä uskon, että tärkeätä on löytää kestäviä ratkaisuja nyt käytössä olevien kestämättömien ratkaisujen tilalle. Siinä kuviossa puulla on keskeinen rooli, eikä Antonin määritelmä ole lainkaan liioittelua.
Metsälaissa puhutaan niin taloudellisesta, sosiaalisesta ja ekologisesta kestävyydestä, mikä antaa hyvän pohjan arvioida metsien käytön edellytyksiä.
Kyse ei siis ole pelkästään huoli puun kuutiomääräisestä riittävyydestä. Kyseessä on paljon laajempi kokonaisuus. Moni asia tähtää siihen, että kotimaisen puun käyttö olisi kilpailukykyistä. Meillä yritetään kehittää puun tuotantoa monin tavoin, kuten tilarakennetta parantamalla. Lisäksi puun tuotanto on ylisukupolvista toimintaa, joten nyt aiheutetun vahingon korjaaminen kestää helposti kymmeniä vuosia. Vrt. harsintajätemetsien kunnostus. Puu on suomalaisten tärkein raaka-aine, koska se on uudistuvaa. Jokaisen luku- ja kirjoitustaidon omaavan pitäisi ymmärtää, että vain uudistuvan materiaalin käyttö voi olla kestävällä pohjalla.
Me toimimme Suomessa yhteisönä, sooloilemalla emme pärjää. Siksi myös yhteiskunnan intresseihin kuuluu huoli metsien kunnosta. Kannattamattomiin investointeihin ei lain pidä pakottaa, eikä uusi laki näin teekään.
Haavan esiintymien suojelualueilla ja talousmetsissä
– VMI 9: tietojen mukaan järeitä (> 30 cm dbh) haapoja oli Suomessa metsä- ja kitumaalla keskimäärin 0,54 kpl/ha
– Itä-Suomessa suojelualueilla havaittiin (Kouki ym.), että nuoret haavat 5-15 cm rinnankorkeus läpimitta puuttuivat tai olivat hyvin
harvinaisia, syynä hirven laidunnuspaine.
– Haavan huono uusiutuminen suojelualueilla muodostaa vakavan pullonkaulan lajistolle seuraavien vuosikymmenten aikana. Haavan lajit voivat hävitä suojelualueilta, jos laidunnuspaine säilyy samana eikä häiriöitä ilmene.http://www.metsavastaa.net
/files/metsavastaa/Uhanalais
seminaarin%20aineistot
/haavan_lajisto.pdfKiinnostavaa on se, kuinka uudistamisvelvollisuudesta vapauttava kasvatuskelpoinen taimikko lopulta määritellään. Jos havupuut kasvavat yli 0,5 metrisiksi, mutta lehtipuut ovat edellä, poistuuko uudistamisvelvoite vasta raivauksen myötä eli rästikohteissa pahimmillaan kenties vasta energiakorjuun yhteydessä? Näin pitkistä ajanjaksoista puhuttaessa näyttöä taimikon aiemmasta kehityksestä on mahdotonta löytää, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole tärkein asia tässä kokonaisuudessa. Toisaalta 0,5 metrinen taimikko, jossa lehtipuut ovat havupuiden tasalla, ehtii kehittyä selkeästi etukasvuiseksi, joten laki ei takaa hyvää hoitoa. Mantran hokeminen saa kuitenkin uutta selkänojaa laista.
Lukaisin kirjan Haapa – monimuotoisuutta metsään ja metsätalouteen, Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 725, 1999. Tiesin kyllä haavan merkittäväksi monimuotoisuuden kannalta, mutta silti vaikuttava oli maininta haavan merkityksestä. Kun siinä elää yhtä paljon lajeja kuin muissa puulajeissa yhteensä, on aika hankala vähätellä järeiden haapojen merkitystä jättöpuina. Lisäksi emäksisyyttä lisäävä vaikutus maaperään on kiinnostava piirre.
Uutisissa on maininta pienestä viilauksesta.
Valiokunnan mietintö:
”Havupuuvaltaisen taimikon säilyminen havupuuvaltaisena edellyttää sitä, että vesat ja siemensyntyiset lehtipuut eivät tavoita istutustaimien keskipituutta. Valiokunnalle toimitetussa asiantuntijaselvityksessä on todettu, että kasvatuskelpoisen taimikon 0,4 metrin keskipituusvaatimus ei takaa havupuiden istutustaimikoiden säilymistä havupuuvaltaisina vaan ne muuttuvat hoitamattomina lehtipuuvaltaisiksi, joissa valtapuuna on lähes aina vesasyntyinen hieskoivu. Asiantuntijaselvityksen mukaan tämä edellyttää kuusitaimikossa kasvatuskelpoisten taimien 0,7 metrin keskipituutta. Valiokunta tulee mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa ehdottamaan kyseisen säännöksen muuttamista niin, että vaadittava taimien keskipituus on 0,5 metriä. Lisäksi valiokunta edellyttää varmistamista lakia alemman tason säännöksillä, etteivät vesat ja siemensyntyiset lehtipuut tavoita havupuuvaltaisilla taimikoilla, muun muassa kuusitaimikoilla, istutustaimien keskipituutta.(Valiokunnan lausumaehdotus 1)”
Tavoitteena lienee siis varhaisperkauksen tuominen lakiin. Hienoa!
A. Jalkanen: ”Loukutus eli myyrien pyynti pois taimikosta on varmin.”
Noin asia lienee, mutta on kovin työläs menetelmä. Paljon tietysti riippuu matkan pituudesta. Mutta jos muutamalla käyntikerralla saa ennen lumia jotain aikaan, ehkä työ on silloin kannattanut tehdä. Kiinnostavaa on myös se, mitä se vaikuttaa ennustetun huipun ajankohtaan.
Anton jossain yhteydessä mainitsi myyrien kokemasta uhkasta, kun myyriä pyydystetään. Mahtaako tuossa olla perää, eli jos taimikossa on loukkuja siellä täällä ja niissä makaa kuolleita myyriä + aiemmin pyydetyt raadot taimikossa, toteaako myyrät alueen epäviihtyisäksi ja siirtyvät muualle? Lisäksi kun heinikkoisimmalla kuviolla tein kesällä glyfosaattikäsittelyn, mutta nyt sieltä en myyriä ole vielä juurikaan tavannut, toimiiko glyfosaatti itsessään karkotteena? Ei siis siksi, että taimien ympärystä on paljaampaa kuin muualla, vaan itse aineen takia. Tietysti syitä voi olla monia, mutta tuokin tuli mieleeni. Glyfosaatilla maustettu heinikko tuskin on herkkua edes myyrien mielestä.
6 m3: ”Kun on kustannuksiin osallistunut, niin kannattaa merkauttaa kiinteistorekisteriin rasitteeksi naapurille, niin ei ainakaan unohdu. Muuten ne todellakin unohtuu helposti, varsinkin seuraavalta sukupolvelta.”
Tieoikeuden hakeminen on varmaan viisasta, mutta tuossahan on myös kyse puun varastoinnista naapurin puolelle tien viereen. Saako tieoikeuteen kirjattua tien reunat varastopaikoiksi? Se vaatii tässä tapauksessa n. 500 m2 pinta-alaa tien lisäksi ja oikeuden tulevassa ensiharvennuksessa avata tien reunat sinne mahdollisesti kasvaneesta puustosta. Ja onko maanomistajan pakko suostua tieoikeuteen, koska tieoikeus ei ole välttämätön omalle palstalle kulkemisen takia.
