Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Jk porukka tarvitsee sen, jotta menetelmällä olisi teoriassa kasvattaa muutakin kuin lahoa kuusta.
Haavasta en tiedä, mutta ainakin koivussa kuorivaurio riittää siihen, että hirvivahikojen arvioinneissa taimi määritellään tuhoutuneeksi.
Alkuperäiseen kysymykseen liittyviä vaihtoehtoja voisi spekuloida tarkemmin. Oleellisesti parimetrisen taimikon täydennykseen vaikuttaa kuitenkin nykyisen puuston jakauma ja aukkopaikkojen koko. Koivua ja mäntyä saisi ehkä aarin kokoisen aukon keskellä kasvamaan, mutta reunoilla ei. Ainakaan aukon eteläreunalla. Kuusi voisi menestyä, jos isokokoisia taimia laittaisi. Tuloksena olisi kuitenkin epätasainen taimikko, joka vain täytyisi hyväksyä. Normaalin 1800-2000 kpl tiheyteen ei kannata pyrkiä, mielummin harvaan, tiheydeltään suht tasaiseen, joka harvennetaan myöhemmin kuin normaalisti.
Toisaalta kun alunperin taimia sai istutettua vain 3000 kpl/ ha eli 1000/ha, miksi nyt saisi istutettua lisää?
Minusta tällaisissa kohteissa ei aukkopaikkoja kannattaisi raivata tyhjäksi, koska haavasta saisi ensiharvennuksessa energiapuuna ihan kohtuullisen hinnan ja siitä eteenpäin jäljellä olisi ihan kelpo kuusikko. Suurin kysymys olisi se, onko maaperä kuuselle liian karu, kun urokki määritteli sen männyn maaksi. Toisaalta kun luontaista haapaa sinne oli tullut, voi kuusikin pärjätä.
AMMATTIMIEHEN kommentista tuli mieleeni eräs keskustelu, jonka kuulin radiosta. En tiedä, ketkä siinä jutustelivat, mutta selväksi kävi se, että Rovion ja Supercellin menestyksen myötä jalat on tukevasti joillain visionääreillä ilmassa. Kuvitellaan, että Suomen nykyinen vahvuus perustuisi tämän suuntaiseen toimintaan ja että kun paperikoneitakaan ei ole aikoihin rakennettu, perinteinen teollisuus voidaan jättää vähemmälle huomiolle.
Kenties tuo rinnastus paperikoneeseen sai minut hereille, mutta mielestäni menestyksen hakeminen joltain kapeasti rajatulta alalta on kestämätön ajattelutapa. Menestystä tulee, jos on tullakseen, sitten kun meillä on hyvä tuote. Sitä ei kukaan osaa ennustaa, miltä alalta se tulee.
Jatkuvaan kasvatukseen tämä kommentti liittyy siten, että kun ammattimies mainitsi ihmisten erilaisista kiinnostuksen kohteista. Siihen ansaan ei pidä mennä, että nämä pelit, luontoarvot yms. kiinnostavat asiat olisivat muita tärkeämpiä. Jotta mikään ylipäätään on mahdollista, perusasiat pitää olla kunnossa. Suomen osalta vahvuus tässä asiassa on metsäteollisuus, koska puu on edelleen maailman kenties merkittävin uusiutuva raaka-aine, jonka laajat käyttömahdollisuudet hallitaan vielä varsin heikosti. Edes viimeaikoina tapahtunut fossiilisten polttoaineiden parantunut kilpailukyky ei tätä tilannetta mihinkään muuta. Metsissä luontoarvoilla on erittäin tärkeä rooli, mutta ne kulkevat puuntuotannon rinnalla, ei sen yläpuolella.
Jees: ”Lueskelin äsken Metsään.fi:n nettilehteä ja siellä Sauli Valkosen tarinaa jk:sta. Myös luontaisen uudistajan juttu samassa lehdessä. Ei kummankaan tarinoissa aivan ihmeellisiä mörköjä näkynyt. Aivan mahdollisilta ja sovellettavilta jopa omissakin.”
Mörköjä nimenomaan näkyi:
”Suuria metsäkoneita Honkasen tilalla nähdään harvoin.
– Motolla jos sipaistaan, niin ehjää alikasvostainta ei tahdo jäädä. Siksi teen mieluummin itse ja vaikka vähän työläämmin ja useammin, hän kuvaa työtapaansa.”Jutussa sanottiin, että omistaja tekee päivittäin töitä metsässä, joten kyllä tuo aika monen omistajan menetelmät sulkee pois. Palkkametsurin varassa kun homma ei kannata ja päätoiminen elinkeino metsästä löytyy, kun rehevää maata on tuo noin 200 ha. Keskimäärin metsää omistetaan 30 ha, joten sellaisen hakkuiden teko omana työnä on täysin mahdoton ajatus työssä käyvälle henkilölle.
Hyvä tietopaketti pihlajasta:
http://www.helsinki.fi/metsa
tieteet/arboretum/puulajit/
sorbus_aucuparia.htmlNyt olen puolestani eri mieltä. Jos talousmetsistä puhutaan, mielummin perin vaikka paljasta maata kuin harsintajätemetsää. Päätehakkuurahatkin jaetaan perintönä, joten ei omaisuutta pidä epätarkoituksenmukaiseen muotoon muuttaa ennen perinnönjakoa. Talousmetsissä tärkeintä on se, että puusto on optimaalisessa tilanteessa kehitysvaiheesta riippumatta. Asiallisen taimikon hoito ei ole ylitsepääsemätön tehtävä, mutta omaisuuden arvo siinä kehittyy mahdollisimman tehokkaasti.
Sen minä ymmärrän, ettei telkkarista ihan kaikkea tarvitse edes tuon ikäiselle näyttää. Etenkään kaupallisia kanavia ei meillä katsota käytännössä yhtään. Mutta todellisuudesta ei lapsia pidä vieroittaa. Meillä on opeteltu 2-vuotiaana käyttämään tulitikkuja, 3-vuotiaana kalastamaan jne. Tiia tuskin vastoin omaa tahtoaan hirviporukoissa liikkuu, joten minusta hän ja vanhempansa ansaitsevat kehut. Nykyään suositaan sitä, että edes puuhun ei saa kiivetä, koska sieltä voi pudota. Se on ongelma, ei se, että tekee jotain.
