Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Kiitos lähdeluettelosta, tuon kahlaamisessa meneekin aikaa. Onneksi Metsälehdet on arkistossa.
Muutama kysymys herää minullakin.
Miten sinä hyödyit kääntöpaikan teosta, jos sinun puusi on ennenkin ajettu suoraan tien varteen? Se on hyvä, että naapurin hakkuu saadaan tehtyä samassa yhteydessä, mutta ei kai sinun tehtäväsi ole rakentaa naapurille tietä, jotta tämä pääsee hakkaamaan puustoansa? Hakata se täytyy kuitenkin ja tie tehdä, joten mielestäni naapurilla on motiivi tehdä hakkuu samassa yhteydessä kuin sinulla ja siksi rakentaa kääntöpaikka ihan itse.
Kääntöpaikka tuli naapurin puolelle. Onko sinulla käyttöoikeus tuohon? Kuitilla tien teon kustannuksista ei ole mitään virallista merkitystä ja todellinen merkityskin lakkaa olemasta voimassa viimeistään seuraavan omistajavaihdoksen myötä. Sehän on tehty vain kyseistä puunkorjuuta varten, kun naapuri hyvää hyvyyttään siihen suostui.
Hinnasta vielä laskelma. Jos tehdään pisto, jonka pituus on 50 m, leveys 4 m ja liittymän kaarresäteet rekalle sopivasti 18,5 m, tulee pinta-alaksi n. 350 m2. Jos tien rakennekerroksiin menee mursketta keskimäärin 0,4 m eli 140 m3, ajetaan työmaalle n. 280 t mursketta. Jos se maksaa 10 €/t ajettuna, kertyy siitä kustannuksia 2800 €. Lisäksi tulee päivän konetunit, rumpu ja mahdollinen suodatinkangas erottamaan rakennekerrokset perusmaasta ja siten hienojakoisella maapohjalla mahdollistamaan tien säilyminen käyttökelpoisena jatkossakin, joten ihan oikeassa suuruusluokassa kustannusten suhteen nyt ollaan.
Hintaan vaikuttaa oleellisesti kääntöpaikan pituus. Nyt tehtiin vain pisto, johon rekka voi peruuttaa. Millainen leimikko naapurillasi on? Käykö tässä vielä niin, että molempien puut ei mahdu tuonne, vaan sinun puut ajetaan edelleen tien varteen? Pari muutaman hehtaarin päätehakkuuta vaatii yllätävän paljon tilaa, kun puutavarajajejakin on jo useita eli monta erillistä pinoa.
Otso Huitu toisaalla: ”Jos Anton kuvittelee, että minä ja Henttonen olemme jotenkin jämähtäneet asemakuoppiimme spesialistipetohypoteesia puolustamaan, niin pieleen menee. Väittäisin, että me olemme avarakatseisimmasta päästä maailman myyrätutkijoiden joukossa ja se näkyy myös siinä, minkälaisia tieteellisiä kirjoituksia me julkaisemme. On tietenkin sääli, jos ja kun kaikki eivät niitä osaa lukea tai tulkita.”
Edellä linkitetty väitöskirja on tehty englanniksi, joten minulle ei ole hyötyä alkaa kahlata sitä läpi. Mutta onko olemassa suomenkielistä julkaisua, jossa myyrätuhoja ja niiden estämistä käsiteltäisiin muullakin kuin tasolla, jota esim. Tapion suosituksissa tai metinfossa noudatetaan.
Itselläni on myyrien pyydystämiskokeilu menossa, mutta eipä sen perusteellakaan mitään pyydystämisen vaikutuksista voi päätellä, koska referenssikohteet puuttuvat ja muutenkin seuranta on aivan liian kevyttä.
Taneli: ”Onhan sinne ennenkin jätetty tukistustupsuja ja jotain erikoisen muotoisia puita. Nyt siitä vain on tehty oikein uskonto.”
En muista aukkojen maisemia aikaa ennen suositusta jättöpuista, mutta veikkaan suositusten muuttaneen tilannetta siten, että nykyään jättöpuita on enemmän. Tällaisen käsityksen saa myös uusimmassa lehdessä olleesta Tiia Puukilan artikkelista. Samassa yhteydessä väitetään jättöpuilla olevan muutakin kuin uskonnollista merkitystä.
Taneli: ”Erityisesti ihmetyttää taas näin myrskyjen aikaan kun ne tuulenkaadot pitäisi nyhtää ihan sieltä yhdettömiin ja sitten aukolle pitää väkisellä jättää puuta.”
Ei vihreät ainakaan halua tuulenkaatoja poistettavaksi. Hehän olivat metsätuholakityöryhmässäkin oikein eriävän mielipiteen verran sitä mieltä, että tuulenkaatoja vaaditaan poistettavaksi liian tarkasti. Hassua on se, että nimenomaan ympäristösyistä minä ja varmaan moni muu ajattelee kuusen osalta tässä kohdassa eri tavoin. Lehtipuut ovat eri asia. Viimeisellä raivauksella katsoin, että 15-vuotiaan koivikon ja 10-15 vuoden kuluttua päätehakattavan kuusikon rajalla on nuoren metsän päälle kallistuneita haapoja ja leppiä, jotka voisi kaataa kuusikon puolelle lahopuiksi ja kirjanpainajien vihollisten auttamiseksi. Viimeksi jäi kaatamatta, kun raivurin kanssa ei kannattanut aikaa noihin käyttää.
Tuskin näillä asioilla yksittäisinä toimenpiteinä valtavaa merkitystä on, mutta ehkä jotain kuitenkin. Koska haittaa ei ole, eikä paljon vaivaakaan, mitään syytä tällaisen pienimuotoisen luonnonhoidon tekemättä jättämiselle ei ole.
…
Kriteerissä 17 tarkoitetuille suojakaistoille uudistushakkuissa jätetyt elävät puut sisältyvät säästöpuuston määrään. Suojakaistalle jätetään monimuotoisuuden kannalta arvokasta puustoa, kuten aiemman puusukupolven järeitä puuyksilöitä, muodoltaan poikkeuksellisia puuyksilöitä, jaloja lehtipuita, kookkaita leppiä ja muuta lehtipuustoa.
Lahopuulla tarkoitetaan läpimitaltaan yli 20 cm paksuja keloja ja muita kuolleita pystypuita, pökkelöitä ja maapuita. Lahopuulla ei tarkoiteta taloudellista käyttötarkoitusta varten pystyyn kuivatettuja keloja eikä kuollutta havupuustoa silloin, kun sen korjaamatta jättäminen olisi vastoin metsien sieni- ja hyönteistuhojen torjunnasta säädettyä lakia (263/1991).”Jos oikein ymmärsin, säästö- ja lahopuiden yhteenlaskettu määrä uudistamisaloilla on vähintään 5, joten tuulenkaadoilla saa vaatimuksen kuitattua helposti varsinkin, kun se ei ole tiukasti kuviokohtainen vaatimus, vaan keskimääräinen luku.
Taneli: ”Pitäisi olla joku tilakohtainen jättöpuutili, jossa tuulenkaadot otettaisiin huomioon ja ne voisi ainakin osittain vähentää aukkojen jättöpuu määrää.”
Kriteerit sanovat seuraavaa:
”Metsän uudistamisaloille jätettyjen säästö- ja lahopuiden lukumäärä alueella on yhteensä keskimäärin vähintään 5 – 10 kappaletta hehtaarilla. Säästöpuuston ja lahopuun merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle tiedotetaan metsänomistajille ja metsäammattilaisille.
Säästöpuiksi jätetään ensisijaisesti aiemman puusukupolven järeitä
puuyksilöitä, muodoltaan poikkeuksellisia puuyksilöitä, jaloja lehtipuita, petolintujen pesäpuita, järeitä katajia, kookkaita haapoja, puumaisia raitoja ja puita, joissa on palokoro sekä lahopuita. Edellä lueteltujen puuttuessa jätetään säästöpuiksi rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 10 cm paksuja, biologisen monimuotoisuuden kannalta hyödyllisiä puita, joilla on hyvät edellytykset kehittyä vanhoiksi puiksi. Nämä puut ovat hakkuuhetkellä pystyssä ja elossa olevia, maamme luontaiseen lajistoon kuuluvia puita.
Säästöpuut jätetään ensisijaisesti ryhmiin ja kriteerissä 10 lueteltujen arvokkaiden elinympäristöjen välittömään
läheisyyteen sekä vesistöjen ja pienvesien suojakaistoille. Säästöpuuryhmissä maanpinta säilytetään rikkomattomana. Säästöpuita ei tule jättää tärkeiden rakenteiden, kuten
liikenneväylien tai sähkö- ja puhelinlinjojen, välittömään läheisyyteen eikä muinaisjäännösten päälle. Osasta säästöpuita voidaan tehdä tekopökkelöitä. Säästöpuut jätetään hakkuualoille pysyvästi.Jatkuu…
MJO: ”Aina kun näen ketun, minkin tai supin, sillä on henki vaarassa. Jos sattuu olemaan ase mukana tai muuten saan sen kiinni.”
Juuri tuon takia jaarittelua ei ole syytä lopettaa. Vallalla on varsin yksipuolinen näkemys ketun roolista.
Minkkiä ja supia en minäkään toivo suojeltavaksi, siihen riittää jo vieraslajin status.
Ensimmäinen kokeilu on käynissä. 30 loukkua kahdella kuviolla, joissa syöttinä rusina. Toisella kuviolla kahdessa ei oltu käyty, mutta vain neljä oli jäänyt kiinni. Toisella kuviolla noin puolet oli koskemattomia, eikä yksikään myyrä ollut jäänyt loukkuun. Rusinaa ei ilmeisesti saa riittävän hyvin kiinni, se pehmenee kosteassa, irtoaa ja siitä myyrä sen saa poimittua pois. Kokeilu jatkuu, laitoin 10 loukkua lisää ja syötiksi perunaa, kun porkkanat raastoin edellisenä päivänä salaatiksi.
Kaksi myyrää oli osittain syöty loukusta. Kuka mahtaa olla ollut asialla?
