Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Metsästyslain 26§ sanoo seuraavaa:
”Myönnettäessä pyyntilupia on huolehdittava siitä, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu ja että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla. Liikenne-, maatalous- ja metsävahinkojen huomioon ottamiseksi Suomen riistakeskuksen tulee vuosittain kuulla alueellisia sidosryhmiä. Edellä 8 §:ssä tarkoitetulle alueelle pyyntilupia myönnettäessä on lisäksi kiinnitettävä huomiota metsästysmahdollisuuksien tasapuoliseen jakaantumiseen.”
Mikään noista ei toteutuisi, jos pyyntiluvista luovuttaisiin, joten kovin heikosti kontrolloitu hirvikanta sen seurauksena meille kehittyisi. Työkaluja mahdollisten ongelmien korjaamiseen ei olisi.
Mehänpoika: ”Yleinen mielipide pitäisi saada nykyiselle pyyntilupiin perustuvalle hirvenmetsästykselle kielteiseksi perustelemalla, että ko. käytäntö ylläpitää nykyistä hirvikolareihin ja laajoihin metsätaimikkotuhoihin johtanutta hirvipolitiikkaa.”
En minä ainakaan suhtaudu metsästykseen kielteisesti pyyntilupakäytännön takia. Suhtaudun kielteisesti liian korkeaksi asetettuun tavoitekantaan ja tulkintaan metsästyslain 26§ mainitusta vahinkojen kohtuullisuudesta. Pyyntilupakäytännöstä luopumisesta aiheutuu pussillinen uusia epävarmuustekijöitä, joten niitä ei kannata haalia.
Sen tyyppiset kommentit, joissa hirvikannan korkean tason kerrotaan johtuvan taimikoiden hoitamattomuudesta, kieltämättä koettelee positiivista suhtautumistani metsätykseen. Onneksi tuo väite ei perustu reaalimaailmaan, joten sen voi sivuuttaa mekko kevyesti.
Valtaa hirvikannan koon määrittelyssä ei ole taimikoiden hoidosta vastuullisilla metsästysoikeuden haltijoilla. Se on riistahallinnolla, joka tavoitekantoja asettaessaan ei ota huomioon taimikoiden hoidon tilaa. Jos metsästäjien määrä ei riitä hallitsemaan nykyisen kannan tuottavuutta (asia, johon en myöskään usko), keinoja löytyy tuottavuuden alentamiseen taimikon hoidon lisäksi metsästäjiltä. Toistaiseksi kuitenkin hirvipolitiikan tavoitteena on ollut maksimoida hirvikannan tuottavuus, joten taimikoiden hoidon laiminlyöneiden syyttäminen tämän tavoitteen tukemisesta kuulostaa kovin skitsofreeniselta.
Jees: ”Se on hiukan salatiedettä vielä mikä hyväksytään ”ammattipiireissä” jatkuvaksi kasvatukseksi. Mutta itse miellän kyllä esim. juuri kuusen kasvatuksen koivikon alla siksi lajiksi…”
Totta. Vastasin, etten aio kokeilla jk:ta, mutta onhan noita alikasvoskuusikoita koivikoissa minullakin, joista osan yritän säästää. On myös muusta syystä erirakenteisuutta, jota tosin en yritä säästää.
Kaksijakoinen puusto ei ole mikään lakiuudistuksen myötä pinnalle noussut uusi ilmiö, joten näiden kyselyjen tuloksen kanssa on syytä olla varovainen. Tuloksesta ei myöskään käy ilmi hehtaarit eli vaikutus leimikoihin.
Tuo sekalainen kuvio on 5-6 metristä, eikä siinä ole hirvituhoja tapahtunut ainakaan viime vuosina. Alkaa olla jo hirvien ulottumattomissa. Näiden lisäksi tilalla on yksi kuvio, joka hirviä saattaisi kiinnostaa, lukijoiden kuvissa esiintyvä pienaukko. Sen perkaamista jo hiukan aloitin, kun tutkin, mitä heinikosta löytyy. Löytyi hirven syömää metristä haapaa, mutta koivut olivat säilyneet yllättävän hyvin. Oli kai niin harva puusto sankan heinikon seassa ja mätästyksen kuopatkin turhan syviä, joten ehkä hirvet eivät siellä viihtyneet.
En siis nimitä tuota tilani hirvien pesäksi.
Oikein sydäntä lämmitti, kun luin uutisen. Ympäristöjärjestöt kantavat huolta puuntuottajan toiminnan kannattavuudesta. Vai meniköhän se sittenkään niin?
Ötökkälakityöryhmässä ympäristöjärjestöt halusivat osoittaa, että hyönteistuhot ovat hyvin pieni ongelma suomalaisissa metsissä, siksi lahopuuta saisi surutta jättää metsiin ehdotettua enemmän.
Tilastojen perusteella kommentti on perusteltu, mutta käytännössä tilanne ei ole näin suoraviivainen. Vähän sama, jos tarkastellaan ydinvoiman aiheuttamia ympäristövahinkoja Suomessa ja verrataan niitä muihin energiantuotantotapoihin. Koska vihreät ei tätä logiikkaa käytä, pysytään johdonmukaisena tässäkin asiassa. Hakkarainen kirjoitti asiallisen kolumnin aiheesta, joten enempää ei perusteluja mielestäni tarvita siihen, miksi varovaisuusperiaatetta on ötököiden suhteen syytä noudattaa. Eihän se ole edes monimuotoisuudelta pois.
Metsalehti/Kolumni/
Paivamaarat/2012/6/
Otokkalaki-tarvitaan/Kun täällä Suorittava porras ja Metsuri motokuski muistavat kertoa taimikonhoidon tärkeydestä, voisitte varmaan vilkaista linkin kuvaa ja kertoa, millaisia puutteita hoidossa on nähtävissä.
/Metsalehti/Lukijoiden-
kuvat/Kuva/?imageId=
890&index=79MJO:lta haluan kysyä, mitä kaikkea olen tehnyt hirvivahinkojen estämiseksi.
MJO, taitoluistelun ja jääkiekon käyttäminen vertauskuvana ei ole kovin osuvaa. Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa toisin kuin metsästyksellä ja maanomistamisella.
Muistatko kenelle laki määrää metsästysoikeuden? Entä mitä laki sanoo sidosryhmistä? Kysymys kuuluu, että miksi pitää hakeutua jäseneksi, kun mitään laissa määrättyä perustetta ei siihen ole. Miksi metsästysseuran kautta tapahtuvia vaikutuskeinoja halutaan korostaa ja ikäänkuin työntää muut keinot syrjään?
”Ei tietenkään jos hirviä ei ole sitä määrä jota niitä olettettiin olevan kun kaatoluvat myönnettiin.”
Kun mukana on pankkilupia, niitä ei ole suunniteltu käytettäväksi. Ne ovat olemassa kaiken varalta. Kaakkois-Suomen osalta puhutaan, että n. 80-90% luvista on suunniteltu käytettäväksi ja loput on varalla. Ei siis kannata puhua 70% käyttöasteesta.
