Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Puun takaa: ”Metsien hoito, metsätiet, kääntöpaikat, varastopaikat, ojien kunto ja niiden riittävyys kertovat meistä metsänomistajista hyvin paljon.
On meistä itsestämme kiinni, kuinka fiksun kuvan annamme yhteistyökumppaneillemme.
Se ei ole aina kiinni rahastakaan vaan enemmänkin asenteesta.”Totta, rahasta ei tuotantokoneistön huono kunto voi olla kiinni. Mutta joko luit Kärkkäisen kirjoituksen?
Suorittava: ”Mistähän johtuu , että tien kunnolla ei ole mitään väliä (monen mets. om. mielestä) , kun tehdään puukauppoja ?”
Tässä keskustelussa ei minusta kukaan ole vähätellyt tien kunnon merkitystä. Kysehän oli siitä, onko Y-haara kelvollinen kääntöpaikka vai ei. Ja turha on sellaistakaan tähän sotkea, että kääntöpaikan mitoitus olisi pielessä. Jos se Y-haarassa on pielessä, ei vika ole kääntymispaikan tyypin, vaan mitoituksen. Yhtä lailla ympyräkin voidaan mitoittaa liian ahtaaksi, jolloin se on kelvoton.
Kärkkäinen kirjoitti ympyröitä koskevasta ongelmasta. Jostain syystä niitä ei tähän keskusteluun ole otettu mukaan.
Noilla kalvovaatteilla ei ole mitään käyttöä metsätöissä. Ei hengitä tarpeeksi hyvin, vaan kastuu kuin sadevaatteet.
Minä en vaatetukseen poppakonsteja tiedä. Raivurin valjaat pitää vaatteet kiinni niin suurelta alalta, että vaatteet kastuu väkisinkin. Kesähelteillä en juurikaan raivaa, mutta vaihtovaatteet ovat minun lääke kastumiseen. Ja istutuksesta kun alkukesästä oli puhetta, tuolloin totesin käyttäväni ohutta urheiluasua + lippalakkia. Se suojaa auringon paahteelta ja kun hiki kastelee, haihtuminen ehkä hiukan jäähdyttää. Tuo on raivaukseen turhan arka materiaali, mutta paljon parempi pitkähihaisen kanssa on paahteessa olla kuin käsivarret paljaana. Raivauksessa tietysti muustakin syystä kuin auringon takia.
Jalassa on vaelluskengät, enkä jalkojen kuumuudesta ole kärsinyt. Tietysti ne ovat kesällä turhan lämpimät, mutta ei se minua ole haitanut, kun kengät hengittää, eikä varsi ole korkea.
Lakiehdotus lähtivaliokuntakäsittelyyn. Uudistamisvelvollisuus muotoutui seuraavanlaiseksi:
”Metsän uudistamisvelvoite on täytetty, kun käsittelyalueelle on saatu aikaan taimikko alueen maantieteellisestä sijainnista riippuen viimeistään 10—25 vuoden kuluessa velvoitteen muodostavan puunkorjuun päättymisestä. Taimikko katsotaan saaduksi aikaan, kun se on riittävän tiheä, taimet ovat tasaisesti jakautuneina, niiden keskipituus on 0,4 metriä ja niiden kehittymistä ei uhkaa välittömästi muu kasvillisuus.
Uudistaminen voidaan toteuttaa viljelemällä tai luontaisella uudistamisella. Uudistamisen yhteydessä on tarvittaessa raivattava taimikon kasvua haittaavat puut ja pensaat, torjuttava heinittyminen, käsiteltävä maanpinta ja järjesteltävä vesitalous. Lisäksi edellä mainittujen perustamistoimenpiteiden jälkeen on tarvittaessa huolehdittava taimikon täydennysistutuksesta tai -kylvöstä ja muusta jälkihoidosta. Luontaista uudistamista käytettäessä käsittelyalueella on oltava edellytykset taimien syntymiselle.
Taimikon aikaansaamiseksi tehtävät perustamistoimenpiteet on saatettava loppuun kolmen vuoden kuluessa velvoitteen aiheuttaneen puunkorjuun päättymisestä.”
Asian käsittely eduskunnassa:
http://www.eduskunta.fi/
triphome/bin/thw.cgi/trip/
?${APPL}=paatosptku&
${BASE}=paatosptku&$
{THWIDS}=1.58/137846
0038_49825&${oohtml}
=pptkx/pptkx5000&${html}
=pptkx/pptkx5000&${sn
html}=akxeiloydy&${save
html}=/triphome/bin/akxh
aku.sh%3Flyh=PTKPAA
%3Flomake=paatosptk/p
ptkx/pptkx3000TH: ”Onko hyviä vinkkejä joita kannattaisi oikeudessa käytää?”
Yhteismetsää koskeva lainsäädäntö on minulle vieras, enkä tapaukseen sinänsä voi ottaa kantaa. Pari asiaa mainitsen, mitä oikeuteen lähdettäessä on minusta pidettävä mielessä.
Tuomarin päätös perustuu siihen, mitä tälle kerrotaan. Hän taas peilaa kertomuksia vain ja ainoastaan lakiin, ei moraaliin tai mihinkään muuhunkaan tunneperäiseen asiaan kuinka asioiden sinun mielestä kuuluisi olla. Kertomukset pitää olla yksiselitteisesti todennettavissa, koska ilmassa roikkuvat väitteet ovat kaikkein vaikeimmin käsiteltäviä. Itse sain välimiesoikeudessa turpiini, kun en ollut maksanut saamaani laskua. Minusta lasku oli perusteeton ja pyysin siitä selvityksen. Sitä en koskaan saanut, sen sijaan sain puhelun laskuttajan juristilta. Koska en osoittanut sitä, miksi lasku oli perusteeton, jouduin sen maksamaan. Yllätys minulle oli se, että oikeuden mielestä laskun esittäjän ei tarvinnut osoittaa laskun olevan aiheellinen. Opetus siis on se, että toisen virheeseen vetoaminen ei riitä. Tärkeämpää on osoittaa itse toimineensa oikein. Tietysti tilanne voi hiukan muuttua, kun olet itse haastamassa vastapuolta oikeuteen. Minut haastettiin oikeuteen.
En halua avata tapausta tämän enempää, mutta totean vain, ettei tapaus ei liittynyt metsätalouteen. Vastapuoli teki sopimuksenmukaista työtä yksikköhinnoilla. Lopussa kokonaismäärästä syntyi epäselvyyttä.
Toinen esimerkki oikeuden tavasta käsitellä asioita löytyy vielä keskeneräisestä tapauksesta, jossa tosin lopputulos on suurella todennäköisyydellä ennustettavissa eli puukauppakartellista. Tapauksessa on osoitettu, että kartelli oli olemassa, mutta sen vaikutusta puun hintaan ei ole osoitettu. Tämän takia myyjillä on lähes mahdoton tehtävä osoittaa kärsimänsä vahingon suuruus, joten oikeuskaan ei näytön puutteessa voi korvauksia määrätä.
Kuten ennenkin olen todennut, oikeudessa ei voita se, joka on oikeassa. Voittaja on se, joka kertoo parhaan tarinan.
Puun takaa: ”En tiedä, kenestä professorista aloituksessa on kysymys, mutta aina ei korkeakaan oppiarvo takaa parhainta mahdollista asiantuntemusta, – valitettavasti.”
Matti Kärkkäisestä. Kirjoitti aiheesta Metsälehdessä. Jos nyt kuitenkin lukaiset, mitä Matti kirjoittaa, ennenkuin alat kyseenalaistaa osaamista.
Periaatteessa samaa mieltä Tanelin kanssa, mutta yhtä kohtaa hiukan pitää tarkentaa.
”Metsään pitää olla kunnon tie, eikä mitään talvitietä. Rekkaa kesälläkin kestävä ja henkilöautolla ajokelpoinen. Puutavaran ajo on vain yksi, mutta tietenkin tärkein, metsätien käyttömuodoista. Hyvä metsänhoito edellyttää niin paljon käyntejä metsässä, että jos ei ole kannattavaa tehdä kunnon tietä, niin sitten suojeluun.”
Talvitie on ihan ok, jos kesähakkuita ei ole tiedossa. Talvitie voi olla sellainen, jossa pärjää kesällä henkilöautolla, mutta puutavararekalla korkeintaan talvella. Esimerkiksi minun ei kannata tehdä kunnon tietä, koska hakattavaa ei tarpeeksi ole ainakaan seuraavan 10 vuoden aikana ole. Sen sijaan nykyistä ajouraa pitkin on hyvä ajokoneella ajaa puut tien varteen ja henkilöautolla aukon reunaan taimet peräkärryssä. Onneksi joku on joskus tien avannut ja hiukan soraakin siihen tuonut, joten jonkinlainen pohja on olemassa. Hiukan urille tuo on aikojen kuluessa mennyt, mutta ajamalla siihen lisää soraa sekin korjaantuu. Jos ja kun joskus tuon meinaa rekalle kesäkelpoiseksi parantaa, työ on varsin helppo toteuttaa. Toisaalta kovin paljon ei tarvitse tehdä siihenkään, että rekka voisi talvella tietä käyttää. Urien tasoitus, kahden rummun kohdasta notkon loiventaminen ja kääntöpaikka riittää.
Googlen satelliittikuvilla ei pääse kovin lähelle ilman, että tarkkuus häviää. Jostain syystä esim. Amerikassa tarkkuus on parempi. Kokeilkaa vaikka, kun ensin kartalla siirtyy kauemmas, voi muutamassa sekunnissa matkustaa maapallon ympäri.
Esimerkiksi näin:
https://maps.google.fi/
maps?q=new+york&hl
=fi&ll=40.689675,-74.0
44172&spn=0.001898,
0.00327&sll=34.87241
2,-77.530518&sspn=2
.974278,6.696167&t=
h&hnear=New+York,
+Yhdysvallat&z=19Maanmittauslaitoksen satelliittikuvat ovat Suomessa parempia (paikkatietoikkuna, karttapaikka). Mutta Googlen valokuvien laatu oli positiivinen yllätys. Siinäkin on mahdollisuus vielä zoomata hiukan, joten melko pieniä yksityiskohtia 4-tien männiköstäkin voi katsoa. Ja kun hiukan kameran paikkaa siirtämällä voi katselukulmaa muuttaa, parempaa ei voisi toivoa.
