Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Paljon parempi vaihtoehto kuin laittaa sekajätteeseen. Meillä porot menee kompostiin ja sieltä joskus johonkin. Metsää en niillä kuvittele voivani lannoittaa.
Rusinoita on tosiaan kiva poimia pullasta. Teettää lähtökohdat menetelmillä joita vastustaa.
Toinen asia onkin se, miten jatkuva jatkuu hakkuiden jälkeen. Tästä valitettavan vähän puhutaan. Jos keskustelussa jk-profeetta joutuu tiukkaan paikkaan, luovii tämä itsensä ulos tilanteesta esittämällä mahdollisuutta palata jaksolliseen. Mutta silloin ei puhutakaan jatkuvasta kasvatuksesta. Siksi mielestäni on viisaampaa puhua poimintahakkuista kuin jatkuvasta kasvatuksesta. Mielestäni on ihan ok tehdä poimintahakkuu, jos se siihen tilanteeseen hyvin soveltuu. Mutta että tästä ikuisuuteen voisi jatkaa poimintahakkuilla, se todellakin on rankkaa itsepetosta.
RR: ”Miksi ei oikeat lähtöoletukset, eikä kuvaa oikein tulevaa kehitystä?”
Hyvä kysymys. Onhan näistä vertailuista usein syntynyt varsin aiheellista kritiikkiä. Miksi viimeisin uutisoitu mallinnus kertoi, että jaksollisessa tehdään ensiharvennus 60 vuotiaana, sitä edeltävässä 39 vuotiaana ja Tahvosen sormiharjoituksessa, jonka moni nielaisi koukkuineen, muuten vain jk:n taimettumista ja taimien kasvua asiantuntijat kritisoivat. Miksi jk-firman osakas saa jatkuvasti palstatilaa mediassa professorin tittelillä. Erkki Lähde kelpaa edelleen metsäradioon asiantuntijaksi ennustamaan avohakkuista johtuvaa mäntyjen surkastumista, vaikka lapsikin kuulee juttujen epäloogisuudet. Miksi reaalimaailmassa tehty mittauksiin perustuva tulos jk-kuusikon taimen kasvusta 30-50v / 1,3 m näkyy vain näissä keskusteluissa.
Kysymys lähtöarvoista on enemmän kuin aiheellinen. Siksi siitä olen vuosia puhunut. Helsingin vihreille jää hesarin otsikosta mieleen vain se, että jaksollinen on paha. Tavoite on saavutettu.
Vastustukseen liittyen, harva vastustaa jk:ta. Vastustus koskee sitä, että jk:sta annetaan ylioptimistinen kuva ja sen takia jotkut tekevät ratkaisuja väärin perustein. Samoin sitä vastustetaan, että metsänhoitoa yritetään pakottaa jk:n suuntaan.
Moni seurakunta on siirtynyt hoidossa jk:hon. Siellä onkin otollinen maaperä johtaa maallikkopäättäjiä harhaan, koska kirkon arvomaailma luo sosiaalisen paineen uskoa jk-markkinointiin.
Puuntuotannon maksimoinnista on puhuttu ennenkin eli mitä se on. Itse en koe, että normaali hyvin hoidettu jaksollinen metsä (nopea uudistaminen, raivaukset ja harvennukset ajoissa jne.) olisi maksimointia. Mutta jos se sitä on, mikä on vaihtoehto, jonka täytyy olla taloudellisesti kannattavampaa? Jääkö siinä raivaukset rästiin ja metsä kunnostetaan tukirahan turvin energiakorjuuna? Tai uudistaminen tehdään menetelmillä, jossa ainakin täällä on mt- ja sitä rehevämmillä paikoilla tuloksena aukkoinen, epätasainen ja silti raivausta vaativa hitaasti kasvava, vähäarvoiseen (puulaji/laatu) puuhun painottuva kuvio. Tällainen vaatii paljon työtä, jotta sen saa koneellista korjuuta kiinnostavaan kuntoon. Kallis uudistaminen kompensoituu siis muissa kasvatusvaiheissa. Toki laskelmia varten tehdyissä malleissa voi rakentaa ideaalimaailman, jossa puuston kehitys ei vastaa todellisuutta.
Itsellä on ihan tarpeeksi kuvioita, joita raivaamalla ja pienimuotoisilla polttopuuhakkuilla olen kunnostanut. Paikkansa niillekin, mutta metsätalouteen ne liittyy vain opetusmielessä.
Edelleen kannattaa muistaa sekin, että jk-markkinointi ei perustu jatkuvaan kasvatukseen, vaan ideaalitilanteesta aloitettuun, enintään muutaman harvennuksen kestävään jaksoon. Tämän jälkeen puuston uudistuminen ja kasvu alkaa heikentyä. Reima toki voi sanoa, että tehtään mikä parasta sillä hetkellä on. Tämä on totta, mutta silloin ei puhuta jatkuvasta kasvatuksesta. Puhutaan poimintahakkuista ja ne voivat olla joskus ok. Kukaan tuskin tätä kiistää muualla kuin Reiman mielikuvituksessa.
Timppa: ”Kun joillakin lajeilla kannan vaihtelut ovat olleet erittäin suuria, niin selvää on, että lintukantoihin vaikuttavat pääasiasiassa muut kuin metsätaloudesta johtuvat tekijät.”
Olen samaa mieltä siitä, että moni muukin asia kuin metsätalous vaikuttas lintuihin. Timpan päätelmää ei kuitenkaan tuon aineiston perusteella voi tehdä. Sellaista dataa ei ole nyt käytössä, joka osoittaisi metsätalouden vaikutuksen ja mikä olisi lintukantojen kehitys ilman metsätalouden vaikutusta.
Tietysti luonto kuormittuu, kun ihminen sitä hyödyntää, ei talousmetsän puuston kasvuvauhti tätä faktaa muuksi muuta. Ja koska kulutuksen määrä on ollut kasvussa, rasittaa se luontoakin. Itseäni luontokatokeskustelussa harmittaa näiden eriyttäminen. Aktivistit eivät uskalla kyseenalaistaa kulutustottumuksia, koska se kohdistuisi silloin ihan tavallisiin kansalaisiin. Ei näy siis mielenosoitusta automarketin pihalla. Helpompi on kohdistaa kritiikki niitä vastaan, jotka tuottavat meidän kaikkien kuluttamia raaka-aineita ja tuotteita. Tai päättäjiin. Mutta kun esim. energian hinta nousee tavalla, joka vaikuttaa kulutuksen määräänkin, jopa vihreät ovat laatimassa tukipaketteja velkarahalla.
Tässä on tietysti ongelman juurisyy. Kuluttajien syyllistäminen veisi pohjaa toiminnalta, jonka perimmäinen tavoite on haalia valtaa. Syyllistämisen kohteelta sitä ei voi saada.
Hiljattain kerrottiin lentoliikenteen ennätyksistä. Suomalaisetkin matkustavat ulkomaille kuin viimeistä päivää ja vievät maasta säkkikaupalla rahaa pois. Enää ei uutisoida siitä, miten Kiinassa näkyy sinistä taivasta. Tulisipa pian maailmanlaajuinen korona.
Täytyy vaan päättää, paljonko pinta-alaa voidaan suojella. Sen jälkeen suojellaan, kyllä yksipuolisistakin kuvioista aikanaan kehittyy monimuotoisia. Siksi aukkojenkin suojelua olen ehdottanut, saadaan halvalla paljon hehtaareita. Tyhmää on rakentaa esteitä päätettyjen tavoitteiden eteen.
