Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
AJ: ”Muistelisin olevan niin että kun ihmisiä valistetaan monimuotoisuutta lisäävistä rakennepiirteistä, he alkavat pitää niitä haluttavampina asioina metsässä.”
Talousmetsän monimuotoisuusasiat ovat aivan eri mittakaavassa kuin luontaisessa metsässä. Jokunen motokuskia haittaamaton alikasvoskuusi, lehtipuusekoitus tms. ei vielä aiheuta ongelmaa minkään asian suhteen. Päinvastoin, nuo tuovat kevyttä vaihtelua maisemaan.
Ihminen ilmeisesti toivoo metsän olevan museo. Muutosvastarintahan on todettu olevan sisäänrakennettu ominaisuus ihmisessä.
10-15 vuotta sitten harvennettu kohde, jossa risut ovat jo maatuneet ja olosuhteet sopivat marjoille ja sienille, on täydellinen metsä virkistystä ajatellen. Mutta kun tuo pitäisi taas harventaa päätehakkuusta puhumattakaan, alkaa poru tehometsätaloutta vastaan. Ja kun varttunut taimikko tulee ensiharvennettua ja siitä hiukan asettuu, unohtuu aukot ja se, millainen virkistyskäyttöön sopiva metsä avohakkuulla on lopultakin saatu aikaan. Entä ojitukset? Liikkuisiko ihmiset ojittamattomilla soilla? Ei, mutta kun ojituksin niistä on saatu liki kangasmaata vastaavia paikkoja, voidaan mennä kauhistelemaan ojitusten virkistyskäyttöä haittaavaa vaikutusta.
Tällainen syiden ja seurausten suhteen käsittely on valitettavan vähäistä ympäristökeskusteluissa. Sama päte tietyömaihin. Tieden kunto on surkea, mutta korjata ei saa, kun se haittaa omaa liikkumista. Tai korjata pitäisi yöllä, kunhan ei aiheuteta melua jne.
Oma lukunsa on nämä linkolalaiset, eivätkä he ollenkaan väärässä ole. Kyse on vain siitä, kuinka paljon metsää on tarpeen suojella ja paljonko voidaan pitää talousmetsänä. Pääasia on, ettei noita asioita sotketa keskenään. Valitettavasti vain kovin vaikeata tuon tavoitteen toteutuminen tuntuu olevan.
Tietenkään vapaa-ajan vietosta ei saa verovähennystä, mutta muista pääomaverotuksen alaisista saa. Esim. asunnon vuokraamisesta aiheutuneet kulut, kuten matkat asunnolle ja sieltä kotiin, ovat vähennyskelpoisia. Taksana on sama 25 c/km kuin metsähommissakin.
Tekniikan Maailma tekee autoille käyttötestejä. Niissä ajetaan 60 tkm ja kulut lasketaan kolmen vuoden käyttöajan mukaan. Keskiluokan autoissa kulut ovat 20 c/km molemmin puolin, joten tuolta pohjalta verovähennys kattaa käyttökulut. Jos vakuutukset ja verot jättää huomiotta (ovat kiinteitä kuluja), ero hiukan kasvaa. Riippuu tietysti esim. bonusten määrästä. Muut kulut ovat käytöstä riippuvaisia (polttoaine, huollot/korjaukset, rengaskulut). Pääomakuluja ei ole noissa laskelmissa huomioitu, jotka uudessa autossa voi tietysti hintaluokasta riippuen olla huikeat, mutta vanhassa alkaa vastaavasti korjauskulut nousta. Omassani (kohta 10 vuotias keskiluokan bensafarkku) alkaa korjattavaa olla. Joka huollossa tulee herkästi parin satasen lisälasku jarulevyjen, laakerin tms. osien vaihdosta. Kohta menee vaihtoon pakoputki.
Kilometrikorvauksen kohtuullisuudesta on sikäli aiheellista keskustella, että paljon ajavalle kustannus on erilainen kuin vähän ajavalle. Jotain laskelmia pitäisi esittää karkean leikkauslistan sijaan. Perusteetkin ontuvat, kun valtio säästöjä kaipaa. Kiinteistövälittäjälle ei jatkossa makseta korkeampaa korvausta verollisena, joten säästöt tulee enintään työnantajalle, jos sillekään.
Kirjoitusvirheitä korjattu, siksi
Pihapuuksi kasvattelen vaahteraa. Lehdet ei ole riesa toisin kuten männyllä. Lehtipuu tuottaa haravoimista kerran vuodessa, mänty tarjoaa sitä jatkuvasti.
Metsässäkin on pari vaahteraa, joista yksi iso ja vanha. Tiedä sitten, mitä se siellä vaikuttaa, mutta kasvakoon niin kauan kuin pystyssä pysyy. Talouskäytössä taitaa olla sama ongelma kuin vaikka pihlajalla eli haaroituu herkästi ja oksista tulee paksuja. Ehkä systemaattisella kasvatuksella tilanne olisi toinen, mutta en minä ainakaan ole valmis mitään järkevän kokoista alaa tuollaiseen kokeiluun laittamaan.
Se, että metsästäjä jättää allekirjoitetun sopimuksen postilaatikkoosi, on minusta osoitus siitä, että ihmisiin halutaan luottaa. Sinulle tuli mieleen väärinkäytös, mutta silti syytät vastapuolta röyhkeydestä.
Onko mieleesi tullut, että määräajan umpeutuminen on satojen muiden sopimusten joukossa vaan jäänyt huomaamatta? Entä miksi itse olet niin välinpitämätön, ettet tee asialle mitään?
Ymmärrän seuran tuskan sopimusten määrän kanssa. Vastuukysymysten selkiytymisen suhteen sopimuksen jatkuminen onkin hyvä asia.
MTK:n sopimuspohjassa onkin tarpeellinen maininta, että tilojen omistuksessa tai hallinnassa tapahtuvista muutoksista ja muista sopimukseen vaikuttavista muutoksista pyritään ilmoittamaan sopijakumppanille kohtuullisessa ajassa.
Yleensä velvoite on sopimuksessa parempi kuin pyrkimys, mutta esim. kuolinpesien suhteen voisi velvoitteista tulla ylimääräistä harmia, joten hyvä näinkin. Toivottavasti pitkiä määräaikaissopimuksia ei ole. Ja jos on, toivottavasti kukaan ei ala viilata pilkkua, kun ehtoja halutaan muuttaa.
Kun otat yhteyttä seuraan, asiat luultavasti selviävät ja saat sopimuksesi ajan tasalle. Siis kuten MM totesi.
Veikkaan, ettei tapaukseen liity mitään erikoista salaliittoa. Seuran porukka on tullut hakemaan nimeä sopimukseen ilman, että ovat tajuneet asukkaan olevan eri kuin omistaja. Ovat olleet ihan vilpittömällä mielellä liikkeellä. Asukas taas ei ole ymmärtänyt ihan kaikkea tai sitten on vaan ollut välinpitämätön ja vetäissyt nimensä paperiin lukematta sitä.
Yksi asia tuli mieleeni. Jos edellisellä omistajalla onkin määräaikainen sopimus ja uusi ei sitä 3 kk:n aikana pura, jää vanha sopimus voimaan.
Itse aikoinaan metsää ostaessani kysyin myyjältä, kohdistuuko tilaan muita rasitteita tai sopimuksia kuin mitä rasitetodistuksesta ilmenee. Vastaus oli, että ei kohdistu. Tuon sain ihan kirjallisena. Kaupanteon jälkeen myyjä kuitenkin kertoi, että kaksi sopimusta on olemassa… Toinenkin erikseen kysytty asia ei pitänyt paikkaansa ja kauppa oli sen takia jo vähällä peruuntua. Yhteisymmärrykseen kuitenkin päästiin, mutta ihan varma en ole, oliko kompromissi hyvä vai huono asia.
Sopimuksista ei harmia tullut, koska osasin varautua niihin, eikä sopimusehdoissa ollut mitään omistajaa rajoittavia ehtoja. Huonolla tuurilla soppa olisi ollut valmis. Tällaista voi tulla, kun myyjänä on vanhempia, huonokuntoisia ihmisiä, joilla ei enää ajaus kulje ihan yhtä liukkaasti kuin joskus ennen. Koulutkin saattaa olla käymättä, eikä ymmärrystä kauppakirjan velvoitteista ole. Välittäjääkin kiinnostaa vain kauppojen syntyminen ilman, että itse joutuu mistään vastuuseen. Samantekevää tälle on se, millaista tietoa ostajaehdokkaille myyjä antaa.
