Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä viinan vaikutukset huolettaa moniakin, vaikka ei siitä metsäpalstalla keskustellakaan. Mutta viinan uhrit ja hirvikannan suuruus eivät liity millään tavalla toisiinsa, joten sinunkaan ei tarvitse koittaa kääntää hirvikeskustelussa huomiota toiseen asiaan.
”Tätä olen koko ajan yrittänyt tuoda esille , kun on syytetty riistahallintoa joidenkin mielestä heikosti sujuneesta hirvipolitiikasta.
Ei ole aina välttämätä ollut kyse edes halusta alleviivata itsemääräämisoikeutta , vaan yksinkertaisesti on ollut kyse saamattomuudesta tai resurssien vähäisyydestä. Näissä tilanteissa parjattu riistahallinto on aseeton.”Väitöskirjassa todettiinkin, että syitä on monia. Jos kuitenkin asetettu tavoite on jo lähtöjään pielessä, on riistahallinnolla oma roolinsa siinä asiassa. Lisäksi metsästyslain 26§ velvoittaa joka tapauksessa. Jos keinot ei toimi, pitää ottaa käyttöön uusia eikä levitellä käsiä vastuuta pakoillen.
Suorittava: ”Ennustan , että lupien käyttöaste laskee tänäkin syksynä. Lupia on anottu ja myönnetty enemmän , kun todellinen hirvien määrä edellyttää , varmuuden vuoksi.”
Tuire Nygrenin väitöskirjan sivulla 44 kuvassa 8 on taulukko, josta ilmenee kaatoluvat ja kaadettujen hirvien määrä 1942-2007. Yleensä lupia on jäänyt käyttämättä, jopa 70-luvun huikeassa kannan kasvuvaiheessa, ja monenlaista käytäntöä mahtuu mukaan. Tekstissä mainitaan mm. seuraavaa:
”Joissakin osissa maata alhaiset kaatoprosentit/lupien käyttöasteet olivat kuitenkin metsästäjäkunnan tapa alleviivata itsemääräämisoikeuttaan. Ministeriö ja/tai riistanhoitopiiri saattoivat kehottaa anomaan enemmän lupia kuin paikallisesti harkittiin hyväksi. Luvat anottiin, mutta niistä käytettiin vain sen verran kuin tarpeelliseksi katsottiin. Kaatoprosentit jäivät näin alhaisiksi ja kanta usein tiheämmäksi kuin riistanhoitopiirikohtainen tiheystavoite olisi edellyttänyt.”
”Kyllä J.Kangas on täysin myös meidän yksityismetsänomistajien asialla.
Kyllä ne suuret uhat ihan tosissaan on Brysseli-vetoisia ja sieltä ei tuule kuin erittäin tunkkaisesti. Niin Metsähallituksen kuin meidänkin etua ajatellen.”Kerrotko esimerkkejä, miten metsähallitus ajaa yksityismetsänomistajien etua?
Toimiiko Metsähallitus Brysselissä MTK:n rinnalla?
Suorittava: ”Hirvien lukumäärä on ollut suuri jo 70-luvulta lähtien . Tämä ei vain ole tullut ilmi epätäydellisten laskentamenetelmien ja puutteellisen havaintojen kirjaamisen vuoksi .”
/0-luvulle mahtuu monenlaista tilannetta. Alussa kanta oli pieni, mutta kasvoi räjähdysmäisesti vuosikymmenen kuluessa. Samoin vahingot niin liikenteessä kuin maa- ja metsätaloudessakin. Asia ei jäänyt tuolloin huomiotta, mutta metsästäjät eivät olleet valmiita kaatamaan niin paljon, kuin viranomaiset lupia myönsivät.
Suorittava: ”Vasta 90- luvun lopulla alettiin eläinmäärästä saada jotenkin tolkullisia tuloksia . Tämän seurauksena pyyntilupien määrää kasvatettiin nopeasti ja voimakkaasti.”
Nygrenin väitöskirja vuodelta 2009 antaa ihan toisenlaisen kuvan tapahtumista. Sen mukaan vuonna -73 otettiin kannan arvioinnissa käyttöön useita eri menetelmiä samanaikaisesti ja näiden pohjalta saatiin ensimmäiset luotettavat arviot hirvikannan koosta. 80-luvulla hirvikannan seuranta ja säätely onnistui paremmin kuin koskaan ennen ja sen jälkeen. 90-luvun alkupuolella vastuujakoa muutettiin, tuloksena oli hallitsematon hirvikannan kasvu. Tuon munauksen tuloksia on korjattu näihin vuosiin saakka.
Suorittava: ”Aikoinaan monen mielestä arveluttavan suurien lupamäärien käyttäminen asetettiin yhteiseksi tavoitteeksi .”
Metsästäjien käyttämänä termi ”yhteinen tavoite” on huono vitsi. On ollut ainakin vuodesta 1914 saakka. Eikä edes rivimetsästäjät ole tuohon sitoutuneet, kun ovat halunneet alleviivata omaa itsemääräämisoikeuttaan lupapolitiikalla.
Suorittava: ”Laiskuudesta ei ole kyse , koska nyt metsästetään kuukautta pidempi aika , kun vielä vuosikymmen sitten oli mahdollista.”
Sallitun ajanjakson pituus ei määrittele aktiivisuutta. Eihän läheskään kaikki porukat edes aloita metsästystä heti kauden alussa, vaan vasta pari viikkoa sen jälkeen. Ja kuten edellä meille on väitöskirjassa kerrottu, haluttomuuttakin kaikkien lupien käyttöön on esiintynyt.
Suorittava: ”Metsästyksessä välttämättömien koirien määräkin on kasvanut ja sähköiset metsästystä helpottavat apuvälineet ovat tulleet käyttöön, Havaintokortteihin on tästä huolimatta kertynyt varsin niukasti aineistoa.Nollaa nollan perään.”
Liikenneonnettomuustilastoissakin on paljon nollia. Ykkösen perässä. Maa- ja metsätaloudelle maksettujen vahinkojen korvaussummassakin on paljon nollia.
Suorittava: ”Täällä itketään mielestäni aivan suotta vapaan metsästyksen ja pyyntiluvista vapaan toiminnan puolesta.”
Minulle on samantekevää, vaikka nykyistä systeemiä jatkettaisiin. Onhan siinä paljon hyviäkin puolia. Pääasia on, että kannan tavoitetason määrittelyssä metsänomistajien mielipiteellä ja valtioneuvoston päätöksen mukaisella liikenneturvallisuustavoitteella olisi niille kuuluva painoarvo eli käytännössä tavoitekanta olisi selvästi nykyistä alempi.
Kiitos Anton rakenrtavasta kommentistasi. Jos johonkin ei kannata vastata, silloin kannattaa olla vastaamatta. Toki ilman vastaustasikin tiesin, että aihe on sinulle vieras. Ethän edes tiedä, mihin lukemiesi artikkeleiden tiedot perustuvat, saati että ymmärtäisit mitä ne tarkoittavat. Ja kun vain murto osa tutkimuksista on asiaa, pieleen menee joka tapauksessa.
”Lupia ei suinkaan jää aina käyttämättä. Yli 40 vuotisen metsästäjäurani aikana viime syksy oli vasta toinen , jolloin kiintiötä ei saatu täyteen . Kaatoprosentti oli 66,6 .”
On tämä ihmeellinen asia. Hirvi on ammuttu Suomesta liki sukupuuttoon, silti 75 000 yksilön kantaa ei saa alennettua edes vaikka yrittäisi. 90-luvun alkupuolella hiervien määrä on ollut samaa suuruusluokkaa kuin nyt, mutta tuolloin kaikki luvat saatiin jostain syystä käytettyä, vaikka kantaa alennettiin aina vuoteen -95 saakka. 70-luvun alusta eli suorittavan metsästyshistorian alusta aina 80-luvun loppuun saakka kanta on ollut pääosin alempi kuin nyt, mutta tuolloinkin luvat käytettin aina viimeistä myöten. Nyt kuitenkin hirviä on niin vähän, ettei lupia saa käytettyä, vaikka tavoitteena ei ole edes alentaa kantaa. Joku mättää. Joko metsästäjien halu käyttää luvat tai sitten arvio nykyisen hirvikannan suuruudesta.
Jos homma on metsästäjien viitseliäisyydestä kiinni, minä olen vaikka valmis maksamaan siitä, että kanta puolitetaan nykyisestä. Tapporahat käyttöön, jos muu ei auta. Johan tulee lupien käyttöön vauhtia, kun niin on ennenkin lajeja saatu pidettyä kurissa. Tosin halvempaa tapporahan maksaminen olisi valtiolle, kuin kärsiä hirvien aiheuttamista vahingoista ja olla maksattavinaan ne metsästäjillä.
Mehänpoika: ”Kirjanpainajatuhot voivat tulevaisuudessa olla kuusikoiden todellinen riesa muunkin syyn vuoksi, kuin mitä ilmaston lämpeneminen aiheuttaa. Onhan Etelä-Suomen metsiä jouduttu hirvivahinkojen pelossa uudistamaan entistä enemmän kuuselle istuttaen, joten tuhoille alttiit kuusikot ovat muodostumassa hyvin laaja-alaisiksi.”
Olen ennenkin kysynyt saamatta vastausta, mutta kokeillaan uudestaan. Millainen Suomen puusto olisi luonnontilassa? Me tiedämme, että menneinä vuosikymmeninä on istutettu paljon mäntyä ja nyt istutetaan kuusta. Mutta jos emme tiedä mihin verrata, emme tiedä, kuusettuuko metsämme sanan negatiivisessa merkityksessä vai palautuvatko ne lähemmäs luontaista tilannetta.
Tällä hetkellä puuston määrä on jonkun arvion mukaan suurempi kuin kertaakaan jääkauden jälkeen. Ihan sellaisenaan en tuotakaan tietoa suostu nielemään, koska iso osa metsistä on raivattu pelloiksi, asutukseen ja muuhun käyttöön. Onko luontainen metsä todellakin keskimäärin niin vähäpuustoinen, että metsien hoidolla on kompensoitu kaikki hävitetty pinta-ala? Jos noin on, siihen mahtuu varmasti jos jonkinlaista hyönteis- yms. tuhoa ja siten kuusen määrän kasvattaminen nykyisestä on uhka kirjanpainajien suhteen. Onneksi hoitorästien takia puhtaita kuusikoita on tulossa aika vähän, vaikka istutusmäärät muuta antavatkin odottaa.
A. Jalkanen: ”Boorilannoitus voi siis olla kannattava sijoitus vaikka neulasanalyysin mukaan se ei vielä olisi ihan tarpeen, eikä kemeran ehdot täyty.”
Mikä olisi hyvä tapa ottaa näytteet neulasanalyysiin? Niin pelloilla kuin metsissäkin ravinnetasot saattaa vaihdella suht pienialaisesti. Jos kerää neulaset laajalta alalta, saadaan keskiarvo alasta, mutta sehän ei ole kiinnostava tieto. Toisaalta kovin monta eri näytettä parin hehtaarin alalta ei kannata ottaa, koska kustannukset nousee herkästi koviksi (muistaakseni n. 150 €/näyte).
