Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Ei vai? Tämän hetken suosituimpiin kuuluva puolue on yhden miehen varassa.
”Lupamäärien pudotus on vain merkki siitä , että hirviä on vähän , paikoin jopa olemattoman vähän.”
Tuo on totta, kun asiaa peilataan metsästäjien asettamaan hirvikannan tavoitetasoon. Monin paikoin ollaan päästy tavoitteeseen, joten kantaa ei tarvitse enää alentaa ja lupamääriä voidaan leikata. Mutta jos asiaa katsotaan liikenteen, ekologian ja metsätalouden eli käytännössä kaiken muun paitsi metsästysharrastuksen näkökulmasta, hirvikanta on edelleen liian suuri eli tavoitetaso on pielessä ja siten lupamäärä liian alhainen.
Minun käsittääkseni kaatolupia jää aina käyttämättä, oli hirviä 80000 tai 140000 kpl. Se ei siis selitä asiaa millään tavalla.
Laitetaanpa Metsälehden uutinen tännekin:
Pohjois-Pohjanmaan hirviluvat vähenivät reilusti
Suomen riistakeskus on myöntänyt hirvenpyyntilupia Pohjois-Pohjanmaalle noin neljänneksen vähemmän kuin viime vuonna. Tänä vuonna lupia herui 4036 kappaletta, kun viime vuoden vastaava luku oli noin 5400.
Alueen hirvikantaa on suunnitelmallisesti pienennetty koko 2000-luvun alkupuolen ajan, koska hirvivahinkoja on haluttu vähentää. Tällä hetkellä kanta on hyvin lähellä tavoitetta. Hirvieläinten metsästys alkaa syyskuun viimeisenä lauantaina.
Metsalehti/Metsauutiset
/2013/71/Pohjois-Pohjan
maan-hirviluvat-vahenivat
-reilusti/Niinistön haastattelu:
http://areena.yle.fi
/tv/1956595Alkaa kohdasta 5:47, tosin ensimmäinen juttu taustoittaa haastattelua.
Kun Ville seuraavan kerran tulee torille tapaamaan kansaa, täytyykin esittää pari kysymystä. Jos selaa Durbanin asian käsittelyä eduskunnassa, nopeasti käy Villen kommenteista selväksi, ettei mitään takeita EU:n osallistumisesta metsän pinta-alan vähenemisestä seuraavan päästölähteen sakkojen maksamisesta ole. Usein Ville mainitsee asian ehdollisena ja sanoo viimeistään valtion eli suomalaisten veronmaksajien hoitavan asian. Arvaukseni asiasta on tämä: Villen natsat ei ulotu Jutan kukkaroon, eikä asiaa EU:n tasolla ympäristöministeriö hoida, joten taloudellinen vastuu vieritetään muille. Vihreiden meriittilistaan tulee ainoastaan maininta merkittävästä ilmastosopimuksesta.
Suorastaan lapsellinen on Villen toistelema näkemys siitä, että EU olisi meille kiitollisuuden velassa. Tämä siksi, että Durbanissa Eu on Villen mukaan luvannut hoitaa päätöksen Suomen intressien mukaiseksi. Näin ei tapahtunut, mutta Suomi ei asettunut vastahankaan, vaan hyväksyi metsänsä päästölähteeksi.
http://puheenvuorot.
kansanmuisti.fi/istunnot/
87-2011/16713-durbanin
-ilmastokokousA-Studion jutun perusteella Vihreiden ajamaa ilmastolakia on syytä pitää vastaavan tasoisena haaveiluna kuin kiitollisuuden velkaa EU:n suunnalta.
”Lehtipuu haittaa havupuiden kasvua ja pienentää puista kertyvää kokonaiskantohintaa, ja lisää vielä korjuukustannuksia ja -vaurioitakin.”
Haittaa lehtipuustosta on vain, jos se pääsee liikaa etukasvuiseksi. Tällaiset taimet pitää raivata pois ja ensiharvennusvaihetta lähestyttäessä kuusi kasvaakin jo koivua kiinni tai siitä ohi.
Puhutaan mielummin siitä, mihin kannattaa pyrkiä sen sijaan että mitä virheiden seurauksena syntyy. Tällöin lehtipuun osuus on ensiharvennuksessa suurin ja alenee edelleen seuraavien harvennusten myötä. Kuten Jesse totesi, kuidun hinnassa ei sellaista eroa ole, että asialla olisi merkitystä. Ja myöhemmissä harvennuksissa koivun osuus on jo suhteellisen vähäinen, joten alhaisempi tukin hinta ei taloutta juurikaan heilauta. Tapion laskelmien mukaan muistaakseni runkojen määrästä 10-15 % sekoitus on taloudellisesti optimaalinen, mutta itse pyrin korkeampiin lukuihin.
Korjuukustannusten kasvu ja vaurioiden lisääntyminen on hoidetussa metsässä aika teoreettinen asia. Käytännössä millonkaan ei metsä niin tasaista ole, että siitä syntyisi vain kahta lajia. Poikkeuksena on tietysti kaiken kuidun laittaminen energiaksi, mutta ns. normaaleissa leimikoissa sekin taitaa olla harvinaista. Viime talvena tehdyssä hakkuussa muuten ei pitänyt tulla mäntytukkia ollenkaan, mutta silti urakoitsija 2 m3 teki ja laittoi ne omaan pinoonsa. Lisksi oli jokunen pikkutukki. Hiukan tuota ihmettelin, mutta ilmeisesti männyllä oli niin kova kysyntä, että se sai aikaan noinkin erikoisen ratkaisun ylimääräisestä näpertelystä huolimatta.
jatkuu…
…
Voi olla, että turhaan kaipaan sekoitusta kuusikkoon, jos tavoitteena on tehdä päätehakkuu 60 vuoden iässä. Ei siinä metsä pahasti ehdi kärsiä. Toisaalta tuokin on pitkä aika, jos tulevaisuutta pitää ennustaa, joten minusta luonnon mekanismeja ei pidä liikaa aliarvioida ja siksi rakentaa metsäntaloudessa puhdasta monokulttuuria. Enkä nyt puhu perinteisestä monimuotoisuuden korostamisesta ympäristöarvojen takia yhtään sitä puolta väheksymättä, vaan tuotantokoneiston kunnossapidosta. Mutta kuten edellä totesin, yksiselitteistä näkemystä tutkimus tai mikään muukaan lähde tämän asian merkityksestä ei anna, joten kyseessä on täysin tunneperäinen juttu.
”Koivukuitukin kasvaa parhaiten koivikossa, miksi sitä pitäisi kuusikon seassa kasvattaa?
Monesti kuulee väitettävän lehtipuun parantavan kuusen kasvua.”Kasvuun ei todennäköisesti merkittävää vaikutusta ole. Joissain tutkimuksissa on kasvun parantumista havaittu, toisissa taas ei. Mutta syy kasvattaa sekapuustoa on ainakin minulla juuri mainitsemasi tunneperäisyys. Yhden puulajin muodostaman metsän kyky sietää stressiä on heikompi kuin sekametsän. Tavoitteena ei ole varsinaisesti koivukuidun kasvatus, vaikka sitäkin samalla syntyy.
Oliko Puun takaa Metsäradiossa?
http://areena.yle.fi/
radio/1987841
