Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Valtio myös avustaa hirvikarkoitteen hankintaa. Karkoite ei siis ole käyttäjälle ilmaista puhumattakaan sen levityksestä. Lisäksi markkinoilla on yksi toimivaksi todettu karkoite, sekin vain männylle tarkoitettu. Tällaisissa tapauksissa emme edes tiedä, mikä tuen vaikutus on. Vaarana on, että tukirahat valuvat suoraan ulkomaiselle valmistajalle ja/tai tuotteen jälleenmyyjille, ei kotimaassa toimiville käyttäjille.
Yhteenvetona totean, että mielestäni riistavahinkolain vaikutus hirvituhojen torjuntaan suomalaisia talousmetsiä ajatellen on minimaalinen ja hirvituhojen torjunta sivuutettu metsätuholaissa perustettomasti. Metsänomistajien edunvalvoja MTK (Anssi Kainulainen) on kuitenkin allekirjoittanut perusteen. Minusta meillä on oikeus kysyä, miksi näin on tapahtunut. Onko riistavahinkolakia kenties tarkoitus päivittää lähiaikoina ja saattaa se hirvituhojen osalta tämän päivän vaatimusten tasalle vai onko tarkoitus jatkaa metsästäjiä suosivaa hirvipolitiikkaa puuntuotannon kustannuksella ja samalla pyörittää turhaa byrokratiaa ja jakaa näennäisiä lausuntoja.
Hirvituhojen korvaamiseen liittyy myös metsätuholain uudistus. Lakiehdotuksen 1§ perusteluissa todetaan mm. seuraavaa:
”1 §. Lain tarkoitus ja soveltamisala.
Ehdotetussa 1 §:ssä säädettäisiin metsätuholain soveltamisalasta. Pykälän 1 momentin mukaan lain tarkoituksena olisi metsien hyvän terveydentilan ylläpitäminen ja metsätuhojen torjuminen. Ehdotettu laki metsätuhojen torjunnasta on valmisteltu suojaamaan talousmetsien puuston terveyttä ja edistämään kestävää metsätaloutta. Metsätuhojen ennaltaehkäisy ja leviämisen estäminen ovat keskeisiä keinoja metsien hyvän terveydentilan ylläpitämisessä. Metsätuhojen torjunnan kannalta tuhot ovat varsin erilaisia.
…
Laki ei myöskään koskisi hirvieläinten aiheuttamien tuhojen torjuntaa tai niihin liittyviä korvauksia, koska niistä säädetään riistavahinkolaissa (105/2009). Tämä käy myös välillisesti ilmi laissa tarkoitettuja määritelmiä koskevasta 2 §:stä, jossa metsätuholla tarkoitettaisiin hyönteisten, muiden selkärangattomien eliöiden, sienten, bakteerien ja virusten metsässä kasvaville puille aiheuttamia sellaisia tauteja ja puiden kasvun heikkenemistä, joista aiheutuu taloudellista vahinkoa.”Vaihtoehdotonta mantraa pukkaa:
http://www.metla.fi/
uutiskirje/mkl/2013-2
/uutinen-2.htmSuorittava: ”…niinhän ne kuusettuvat metsät joo ! kts. lukijoiden kuvat siv.25 ”Suomen metsät kuusettuvat uhkaavasti…” , joskin pääasiassa aivan muista syistä , kun ”mehänpoika ” antaa ymmärtää . ”
Jos viittasit kuvaan alikasvoskuusikon valtaamasta kuviosta, asia on juuri päinvastoin kuin sanot. Metsät eivät kuusetu hoitamattomuuden takia siinä määrin kuin uudistusalojen puulajivalinnan perusteella voisi olettaa. Koko asian hassuin piirre onkin juuri tämä: Hoitamattomuus paikkaaa omalta osaltaan vahinkoa, jonka hirvipolitiikan vaikutus saa talousmetsissä aikaan.
Meille on kerrottu, että hirvipolitiikka on yhteisesti sovittu ja että tavoitteessa ollaan. Näin ollen isompaa vikaa ei ole paikallistason tiedonkulussa, vaan politiikassa. Tai voihan paikallistasollakin vikaa olla, mutta se ei ole nyt pointtina.
Ja vaikka paikallistason tiedonkulun toimimatomuus olisi päällimmäinen asia, politiikkaa olisi silti syytä rukata. Kun vuosikymmenien aikana on todettu, ettei järjestelmä toimi, pitäisi se viimein laittaa toimimaan. Liekö Suomessa mitään muuta yhtä pienen piirin juttua, jonka toimimattomuudella on yhtä merkittävät haitalliset vaikutukset kuin metsästyksellä? Onhan meillä hirvet jo ammuttu metsästäjien laatiman tilaston mukaan neljä kertaa sukupuuttoon, silti vaan metsissä elukoita kuljeskelee talvisin 75 000 kpl (viimeisimmän virallisen tiedon mukainen luku).
Kirjan Rakotulilta maailmalle arvostelun mukaan eläkkeellä olevan Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtajan mukaan Metlassa oli käsittämättömän paljon ”tutkijoita”, jotka eivät olleet julkaisseet juuri mitään.
Käsittämätöntä on sekin, että tilanne tuollainen oli, mutta toki on reilua tunnustaa tilanne. Toivottavasti sentään tehdyt julkaisut eivät menneet Lounasmaan spekseihin.
Vielä kummallisempaa on se, että lakimuutoksen tarve kyseenalaistetaan. Johan nykyisen lain 1§ koskien taloudellista kestävyyttä on määritelmänä täysin kestämättömällä pohjalla.
Kaikkein kummallisinta on se, että kun metsänomistuksen taloudellisena tavoitteena on useimmiten metsään sijoitetun pääoman tuoton maksimointi, pääoman kasvattaminen, mahdollisimman suuri ja tasainen vuositulo tai omaisuuden arvon säilyttäminen ja osa metsäomistajista arvostaa myös metsästä nopeasti realisoitavissa olevia lisätuloja äkilliseen rahantarpeeseen, MEMO-työryhmä on listannut lähes kaikki kuviteltavissa olevat taloudellisesti harhaanjohtavat kuvaukset kannattavuudesta ja sivuuttanut (raha)taloudellisesti selkeän metsätalouden tavoitteen eli pyrkimyksen mahdollisimman suuriin metsänomistajan tuloihin eli nettokantorahatulojen nykyarvoon.
(Loppuosa on sovellettu lainaus Olli Tahvosen artikkelista Metsätieteen aikakauslehdestä 1/2013).
Mekanismeja on monenlaisia, joten vastauskaan ei ole yksiselitteinen. Raivasin talvella ensiharvennusmänniköstä parimetristä alikasvosta pois, jolloin huomasin osan kuusista olevan lahoja. Tietoa kuvion historiasta ei ole, mutta ympäröivä kuusikko saattaa kärsiä lahosta. Jos männikköä on edeltänyt laho kuusikko, ei ainakaan tässä tapauksessa puulajin vaihto + alikasvoksen kasvatus olisi ollut toimiva ratkaisu. Toisaalta, ala oli pieni, joten minkäänlaista tilastopohjaa ei yksin tuon perusteella havainnolla ole. Ja voihan lahoa esiintyä muustakin syystä kuin kuusen juurikäävästä.
Alikasvoskuuset istutuskuusia alttiimpia
laholleTyvilahopesäkkeissä juurikäävän tartuttamien taimien osuus oli suurempi alikasvoksessa kuin pituudeltaan samankokoisissa istutustaimikoissa (kuva 2). Myös tartunnan saaneiden taimien lukumäärä yhtä edellisen puusukupolven lahoa kantoa kohden oli suurempi alikasvoksissa (keskimäärin 4,5 tainta) kuin istutustaimikoissa (1,2 tainta). Nuorimmat juurikäävän tartuttamat taimikot olivat n. 10 vuotta vanhoja. Lahovikaisten taimien osuus kasvoi taimikon varttuessa.
Johtuen todennäköisesti alikasvoskuusten pinnallisesta juuristosta, joka kärsii usein kuivuudesta, alikasvoskuuset olivat istutuskuusia alttiimpia kuurikäävän itiöinfektiolle. Alikasvoskuusissa itiötartunta oli lähes yhtä yleistä kuin juurikäävän leviäminen juuriyhteyksiä pitkin edellisen puusukupolven lahoista kannoista. Istutustaimikoissa rihmaston kasvu juuriyhteyksiä pitkin oli sen sijaan taudin pääasiallinen leviämistapa.
Alikasvoskuusten juurikääpätartunnalle oli tyypillistä infektion rajoittuminen juuristoon ja tartunnasta huolimatta alikasvokset näyttivät ulkoisesti hyväkuntoisilta ja kasvatuskelpoisilta (kuva 3). Istutuskuusissa lahon leviäminen oli nopeampaa, mikä selittynee istutuskuusten paremmalla kasvulla. Mitä nopeammin puu kasvaa sitä nopeammin myös laho etenee puussa. Kun alikasvokset vapautetaan ja ne saavuttavat vapaana kasvavien kuusten kasvunopeuden, on todennäköistä, että myös niissä lahon eteneminen nopeutuu.
Linkki:
http://www.metla.fi/
aikakauskirja/full/ff02
/ff021042.pdfMehänpoika viestiketjussa Onko nykyinen hirvipolitiikka ”yhteiskunnallisesti hyväksyttävää”?: ”Kuustahan tulee luontaisesti monesti pioneeripuuston alle toiseksi puustojaksoksi. Puuston alla kasvaessaan kuusiin kehittyy tiheäsyinen sydänosa, johon juurikääpä harvemmin leviää.”
Tämän hetken käsitys päätehakkuuikäisen kuusikon tervehtymisestä on 40 vuotta. Jos alalle kasvatetaan lehtipuusto, jonka alle muodostuu luontainen kuusisukupolvi, mikä on tällaisen puuston ennuste? Kuusta alkaa näkyä alikasvoksena n. 10 vuoden ikäisessä taimikossa, joten vanhoissa kannoissa juurikääpä voi vielä hyvin. Tässä keskustelussa linkitetty artikkeli antaa aihetta pohtia tarkemmin kaksijaksoisen puuston käyttäytymistä. Seuraavassa viestissä lainaus Metsätieteen aikakauslehdestä 1/2002 (Tuula Piri):
Mehänpoika: ”Kuustahan tulee luontaisesti monesti pioneeripuuston alle toiseksi puustojaksoksi.”
Joskus tulee, joskus ei. Menetelmä on epävarma, joten kuusen kasvatusta ei tuon varaan voi laskea puhumattakaan siitä, että korjuuvaurioilla on merkittävä roolinsa.
Mehänpoika: ”Puuston alla kasvaessaan kuusiin kehittyy tiheäsyinen sydänosa, johon juurikääpä harvemmin leviää.”
Onko sinulla alikasvoskuusikon vastustuskyvystä jotain faktaa? Tähän asti alikasvoskuusikkoa on pidetty selkeästi riskialttiimpana juurikäävälle, mutta kyse onkin ollut edellisen kuusisukupolven aikaisesta alikasvoksesta.
Irroitan tämän kohdan omaan juurikääpäkeskusteluun, joten voitko sinä tai joku muu ottaa asiaan kantaa siellä?
Mehänpoika: ”Nyt kun kuusen kysyntä hiokepuuna on vähentynyt, voisi olla jopa tarkoituksenmukaista pyrkiä kasvattamaan teollisuudelle enemmän pioneeripuulajeja, joista kehittyy myöhemmin sahatukkia, vaneritukkia, kuitupuuta, biotalous- sekä energiapuuta.”
Tämän hetken markkinatilanne ei minusta ole peruste tehdä puulajivalintaa. Kun uudistettavan alan kaupalliset hakkuut alkaa noin 30 vuoden kuluttua, tilanne voi olla ihan erilainen kuin nyt voisi kuvitella. Ainoa, mikä lienee varmaa (heh, mikä ilmaisu…), on kohtuullisen laadukkaan ja helposti korjattavan puuston kasvattamisen kannattavuus. Korjuukulut eivät enää viime vuosina ole alentuneet, vaikka kustannuspaineita on, joten jostain säästö kuitenkin otetaan. Tämä on yksi syy, mikä saa epäilemään kaksijaksoisen puuston kasvattamisen mielekkyyttä.
Mehänpoika: ”Kuusta riitää jo entisistä taimikoista moneksi vuosikymmeneksi. Vain hirvipolitiikka on luonnonmukaiseen metsien uudistamiseen siirtymisen esteenä. Siinä aukeat alat uudistettaisiin nopeasti kehittyvillä ja paremmin keväthallaa kestävillä pioneeripuilla.”
Metsänhoito ei ole lyhytjänteistä puuhaa, joten kuusen kasvatusta ei pidä väheksyä. Kun perusedellytykset on kunnossa, mänty- tai lehtipuusekoituksella saadaan aikaan terve metsikkö.
