Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Suojelualueilla metsästyskielto on järjetön ajatus, jos alueella on ennen saanut metsästää. Onneksi ministeri Koskinen on tästä samaa mieltä. Valitettavasti ministeri Niinistö on metsästyskiellon kannalla vieraslajien erikoisluvalla pyytämistä luluunottamatta. Kalastus on kuitenkin Niinistön mukaan jostain syystä ok.
Suorittavan kysymykseen metsästäjien puutteesta en osaa sanoa, vaikka ukkoutuminen ilmeisesti uhkaakin monia porukoita. Hyvä tapa valmistautua tuohon olisikin hirvikannan reipas alentamien. Vaikka porukasta olisikin pulaa ja hirvikantaa haluttaisiin alentaa, keinot kyllä siihen löytyy. Suomen historiasta löytyy työkalutkin, jolla saadaan laji vaikka sukupuuton partaalle. Tuo ei siis ole esteenä, ellei asiasta tehdä keppihevosta.
Mutta pioneeripuista vielä. On metsänomistajan valinta, jos raivaukset jäävät tekemättä ja puunkasvatuksessa tämän takia haluttu lopputulos vain tavoitteeksi. Enkä ole kenenkään raivaamattomuudesta kuullut muita syyttävänkään. Hirvien suhteen tilanne on toinen. Metsänomistajalla ei ole vaikutusvaltaa riittävästi, joten noita asioita ei pidä rinnastaa.
Muutamaa kohta voisi kommentoida.
”Hallitus on rakentamassa uskomatonta byrokratiaa muodissa olevan luonnon- ja ympäristönsuojelun varjolla. Sille ei ole mitään todellisia perusteita.”
Byrokratialle ei tietenkään ole perusteita, mutta luonnon- ja ympäristönsuojelulle on. Eljas vetoaa luontomme nuoruuteen, jonka takia tilanne aina palautuu ennalleen. Meidän ei tarvitse tuhota luontoa siksi, että se häirinnän jälkeen palautuu ennalleen. Jos me häiritsemme, kuka sitten ei häiritse, vaan antaa palautua? Seuraava sukupolviko? Miksi?
Tutkimusten laadun morkkaaminen tässä yhteydessä on mielestäni heikkoa populismia. Jos ei pysty osoittamaan, että lakitekstissä on vedottu kelvottomaan tutkimukseen, ei kannattaisi mainita asiaa ollenkaan. Tutkimustuloksiin lain kuitenkin pitää perustua, koska yhden asiantuntijan mutuun vetoaminen vasta kelvoton peruste olisi.
Pienaukkohakkuiden ja eri-ikäismetsän suosimista hieskoivuineen ei lakiesityksessä ole. Sen sijaan eri menetelmät asetetaan tasavertaisiksi jaksollisen kasvatuksen menetelmien kanssa.
Kartanonherra Walshinkin morkkaaminen on turhaa. Johan jo Anttilan aikana todettiin, että omistajien arvot ovat monipuoliset. Koska puusta on ylituotantoa, emme tarvitse jokaista hehtaaria tehotuotantoon. Metsiin mahtuu muutakin kuin avohakkuuta, joten omistajille se suotakoon. Tässä suhteessa Pohtilan on siis syytä siirtyä menneiden aikojen kuutioiden kasvatuksesta nykyaikaan. Ja jos jälkiviisaaksi ryhdytään jo nyt, ei Pohtilan kauden metsätalous muutenkaan ollut pelkkää voittokulkua. Mäntykuutioita kyllä on saatu tilastoja kaunistamaan, mutta mikä on tuollaisen puutavaran arvo? Sama pätee uuteen lakiin. Uudet tuulet tuovat uusia ongelmia, mutta moni asia silti muuttuu parempaan suuntaan.
Mehänpoika: ”Tapion metsävarojen ja metsänhoitosuoritteiden tilastot ovat valtakunnallisia, joten karuho mäntyä kasvava maan pohjoispuoli sisältyy viljavamman eteläosan kanssa samaan tilastoon.”
Totta. Vilkaisin erittelyjä metsäkeskuksittain. Jos jätetään pois laskusta Lappi, Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa, männyn osuus uudistettavasta alasta oli vuonna 2011 26%. Makuasia on se, onko tuo paljon vai vähän. Joka tapauksessa ero valtakunnallisen tilanteesen (45%) on selvä. Miten luvut jakaantuivat menneinä vuosina, siitä ei minulla ole tietoa.
Mehänpoika: ”Lehtipuuston määrän näkyminen tilastoissa huomattavan suurena on tämän hetken tilanne. Esimerkiksi laajat ja karuhkot ojitetut rämeetkin monesti painuvat hirvien talvehtimistuhojen jäljiltä hieskovupuustovaltaiseksi. Myös lehtipuuryteiköt kuusentaimistojen päällä ovat lisäämässä lehtipuuston tilastollista osuutta.”
Ristiriitaista onkin, että hoitamattomuus ja jos teoriasi rämeistä pitää paikkaansa, jopa hirvituhot osaltaan saavat aikaan lehtipuuston määrän kasvua. Huoli kuusettumisesta siis vähenee, vaikka syyt eivät tietenkään ole metsätaloudelle kunniaksi ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Vaan mikä olisi seurauksena, jos kuusikoista pidettäisiin huolta? Kuusta kuusen perään ilman lehtipuustoa. Ainoa luontainen tapa uudistaa päätehakkuuala olisi käyttää pioneerilajeja, mutta käytännössä sekään ei ole tarkoituksenmukaista.
http://riihi.mtk.fi/
epaper_MT/products/MT
_-2013-07-12/articles/
article_2_3.htmHirvikannan määrä ei tällä hetkellä ole niin pieni, että kaatoluvat siksi jäisivät käyttämättä. Pysyihän hirvikanta nykyiseen verrattuna murto-osan kokoisena 60-luvullakin ja sitä ennenkin metsästyksen avulla. Historian aikana hirvikanta on kaadettu liki sukupuuttoon, joten 75 000 yksilön kannan valitessa hirvien vähäisyys on perusteena täysin kestämätön kaatolupien käyttämättömyydelle.
Hirvikannan kasvua on metsänhoidon menetelmät avittaneet, mutta syy kannan kasvuun on siis kaatolupapolitiikassa. Sillä työkalulla kantaa säädellään, joten vastuuta ei yksinkertaisesti muille voi sysätä, koska vallan ja vastuun suhde on edelleen olemassa. Riistahallinnon tavoitteena on hirvikannan tuottavuuden maksimointi, joten siksikin metsätaloutta on turha syyttää kannan kasvusta. Jos hirvikanta on vaarassa alentua liikaa, kaatolupia vähennetään, jotta tuotto pysyy ennallaan. Jos tätä kuviota ei tajua, on syytä lukea muutakin kuin metsästäjien edunvalvojien propagandaa.
Männylle uudistamisen vähäisyydestä en minäkään ole samaa mieltä. Metsätilastollisen vuosikirjan taulukko ulottuu vuoteen -80 ja siinä on nähtävissä hirvikannan kehityksen annalta kiinnostava ajanjakso. 80-luvun alussa männylle uudistettiin vuosittain n. 120 000 ha, kun kuuselle uudistettiin n. 20 000 ha. Tuon jälkeen männyn osuus romahti puoleen ja on siitä viimeisen 10 vuoden ajan ollut loivassa laskussa. Kuusi on noussut tasaisesti ja on nyt yli 60 000 ha. Koivu on ollut koko ajan merkityksettömän alhaalla, vain 90-luvulla uudistettiin vuosittain hiukan enemmän eli n. 15 000 ha. Uudistamisen suhteet vuoden 2011 tilanteessa oli mänty 45%, kuusi 52% ja koivu 3%. Muut lajit ovat vain joitain kymmenyksiä, joten niihin ei kannata tässä takertua. Kestävää lajisuhdetta olisi kiinnostavaa pohtia, mutta ehkä kuitenkin jossain toisessa yhteydessä.
Tärkeämpää kuitenkin on mielestäni Suorittavan kommentin sisältö hirvikannan kasvun syistä. Se on käsitelty ennenkin ja todettu virheelliseksi. 60-luvun lopussa hirvikanta oli vajaat 15 000 yksilöä. Tällä hetkellä kanta on kokonaisuudessaan yli viisinkertainen, joten alueet, joilla nyt ollaan tuon ajan lukemissa, ovat mitättömän pienet. Siksi asialla ei ole metsätalouden kannalta merkitystäkään.
Hirvikanta lähti nousuun kaatolupapolitiikan avulla. Aluksi hirven rauhoituksen myötä, sitten vähäisten lupien avulla.
Timppa: ”Mitä vikaa on sekataimikossa kuusi/mänty?”
Terveellä, ehkä hiukan karkeamman pään mt:llä se on varmasti hyvä vaihtoehto. Mutta lahossa paikassa sillä varmistetaan lahon säilyminen alalla ainakin seuraavat 60 vuotta. Ainoa mahdollisuus, jonka tuossa näen on se, että kantojen nosto vähentäisi juurikääpää ja ennenkaikkea nopeuttaisi sen häviämistä niin paljon, että kuusen osuudella 30…50% maaperä puhdistuisi ennen kuin uudet taimet saastuisivat. Mutta tutkittua, varmaa tietoa ei tästä ole, vain olettamuksia kantojen noston positiivisesta vaikutuksesta.
Taimikonperkauskeskustelussa, jonka nostin ylös, sanot Jees seuraavaa:
”Ja se tarkoittaa kyllä varhaisvaiheen perkausta 3800-4000 taimeen.
Siitä energiapuukorjuu josta tulee todella hyvä kertymä ja aivan rahanarvoinenkin. En näe ihmisen iässä aivan tarpeelliseksi ottaa pelkästään takkiin nuoren metsän kasvatustakaan.
Kyllä minulle tuollainen helposti jopa ilman tukia 1500-2000/ha kelpaa. Silti metsissä on aina poltinpuuta riittämiin ja rahan saanti tasaisempaa.”Täsmennätkö, mitä tuo ilman tukia 1500-2000/ha tarkoittaa? Euroja? Energiapuun korjuusta?
