Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
”Mikä sen metsätalouden huonommaksi muuttaa jos vierestä valitsee kasvatukseen paremmin kasvavan puulajin?”
Vieruspuut olisi saanut palstalle ilman istuttamistakin. Tuossa mallissa istutetaan puusto, mutta korjataan ilmaiseksi syntynyt puusto. Jos tavoitteena on hakata vieruspuustoa, kannattaisi alusta asti keskittyä sen kasvattamiseen ilman nollatuottoisia investointeja.
”Ilmeisesti niitä ”aktiivisia” ei sitten täälläpäin ainakaan kuusta viljele. Eikä ole viljellytkään. Eikä täällä kyllä montaa harvennusta kuulu kuusikon kasvatuksen tapoihinkaan. Ensiharvennus ja sen jälkeen yleensä harvemmin liikettä siinä metsässä näkyy.
Eli se 58 mottia olisi muuten hyvä mutta menee tuplaten siinäkin liikaa aikaa. Ja käytännössä vielä enemmän.”Eli moititko nyt sittenkin passiivisia omistajia, etkä mantraa?
Ei koivikkokaan kaksinen näky ole, jos hoito on passiivista.
”Kuten todettua on vieläkin saattaa ensimmäinen kymmenen vuotta vierähtää ettei kuusen latvustakaan vielä aukolla näy. Kaikkea muuta kyllä näkyy.”
Noin käy, kun hoito ryssitään. Mutta eipä silloin mantran mukaan olekaan toimittu.
Harsuista kuusita puheen ollen. Tapion mukaan ”Metsikön uudistamista suositellaan, kun se on taloudellisesti uudistuskypsä eli sen vuotuinen suhteellinen tuotto laskee pysyvästi metsänomistajan vaihtoehtoisen investointi- tai sijoituskohteen tuottoa pienemmäksi.”
Usein vanhempien kuusikoiden historiaan kuuluu harsintaa tai sitten jossain vaiheessa ylitiheäksi päässyt vaihe. Kuvaan kuuluu, että lehtipuuta ei seassa juurikaan ole. On luonnollista, että nuo kärsivät jonkinlaisista häiriöistä. Mutta kannattaako niitä käyttää referenssinä, se onkin toinen juttu. Yhtä lailla voisin sanoa, että koivikot lahoavat nuorina tai ne ovat rungoltaan muulla tavalla vikaantuneita ja tukki-% vaatimaton. Ei siis kannata kasvattaa. Mutta en sano, koska tuossa on vain osatotuus.
Jees: ”Kyllä meillä sentään uudistuspakko on joten jotain sinne pitää tällätä. Kun kaikki se mikä energiaksi kelpaa ei kelpaa viralliseksi kasvatuspuuksi. Mutta ei se hinnaltaan parinkymmenen sentin kuusinysä mielestäni vie aivan katastrofiksi hommaa vaikka sen tilalle valitsee lopulta kasvatukseen nopean lehtipuun vierestä.”
Samantekevää, maksaako kuusi 20 senttiä vai euron. Jos se ei kasva, on kyseessä hukkaan heitetty raha, eikä mikään vakavasti otettava taho voi sellaista suositella. Älytöntä olisi laittaa taimia alalle yksin lainlaatijan mieliksi. Ja se, että virheinvestointi ei aiheuta tekijänsä kukkarossa katastrofia, on vain osoitus siitä, että tekijällä on varaa harrastaa. Hyvä niin, mutta mitään tekemistä tällä ei ole metsätalouden kanssa.
Metlan tutkijoiden rakentaman Motti-simulaattorin kasvumallit edustavat keskimääräisyyttä, johon aktiivisen kasvattajan pitäisi helposti päästä. Katsotaan, mitä saadaan lähtöarvoilla Harjavalta, tuore kangas, kuusen istutus 2000 kpl, eloonjäämis-% = 90, laikkumätästys, ei jättöpuita:
Ensiharvennus 36 v, 58 m3
2. harvennus 49 v, 85 m3
Päätehakkuu 66 v, 326 m3.Kovin kaukana on siis tutkijoiden käsitys kerran 60 vuodessa tapahtuvasta harvennuksesta. Toki nuoruudessaan kovia kokeneita metsiä meillä on pilvin pimein, jotka eivät mitään enää tuota. Mutta kun nykyinen sukupolvi hoitaa puuston alusta asti hyvin, on seuraavien helppo siitä jatkaa.
Jees: ”Kun pinta rikotaan muokkauksella sinne tulee lähes kaikkia puulajeja, yleisiä edutukseen. Niistä mielestäni voi ja pitääkin valita järkevimmät kasvatettavat. Oli sitten törkkinyt sinne maahan mitä vain kasvamaan. Sekametsän kasvatus on sitä munien moneen koriin laittoa jolla turvataan joku lopputulos ja mitä lehtipuuvoittoisempi on ensimmäinen kierros kuusikon uudistuksen jälkeen sitä enemmän on valinnanvaraa lopputulemassa. Asia joka tuntuu joillekkin olevan käsittämättömän vaikeaa ymmärtää.”
Vaikeata tässä on vain se, miksi eri menetelmiin liittyvät asiat sekaantuvat niin tehokkaasti.
Jos muokataan ja istutetaan, kannattaa istutettujen yksilöiden kasvun edellytyksistä huolehtia. Vesakon kasvattaminen päälle ja sen hakkaaminen energiaksi vie hommasta kannattavuuden, vaikka ensimmäisen tilin saisikin hiukan nopeammin. Tehdyn investoinnin tuotto on nolla eli perustetta investoinnille ei ollut. Energiapuustoa voit halutessasi kasvattaa ilman, että istutat mitään. Tässä vaiheessa Pukkalan laskelma on käyttökelpoinen, koska se paljastaa, ettei homma yleensa kannata. Parempi on siis istuttaa ja hoitaa sitä. Homman voi hoitaa myös koivulla tai sekoituksella. Jos yhtään olet perehtynyt koivusta saatuihin tutkimustuloksiin, tiedät istuttamisen tarjoavan ainakin rauduksella edellytyksen parhaimpaan kannattavuuteen. Mutta kuten toisessa ketjussa totesin, hirvi on oleellinen tekijä päätösprosessissa. Sinä et kuitenkaan ole tarjonnut vesakkomalliasi hirven takia, vaan neuvonnan yksipuolisuuden takia.
Jees: ”Paljolti riippu mikä on vertailuajanjakso. Jos mennään se kuuskytä vuotta vaikka niin aika monta e-puu tai koivukuitutiliä siitä irtoaa.”
Osoitin kyllä kysymykseni Kantonalle, mutta Pukkala otti laskelmassaan huomioon vertailuajanjakson vaikutuksen.
Jees: ”Saatko kuusikosta vielä sitä yhtäkään Gla? Korkeintaan yhden harvennuksen.”
Huimimmat kasvattajat tavoittelee kahta harvennusta + päätehakkuu tuossa ajassa. Minäkin takaan, että kakkosharvennus on 60 vuotiaana tehty ja jäljelle on jäänyt kasvamaan, ei hieskoivuvitelikkö, vaan n. 10 000 €/ha arvoinen tukkimetsä.
Jees: ”Ja tuo kuuskytä tuli sieltä kun mainitsit sen niin hienoksi ajanjaksoksi metsätaloudessa. Ettei vain olisi yhtä kuin nousu ja tuho. Niin saattaa käydä jos jatkamme metsien yksipuolistyranniaaa jossa kuusi tuntuu olevan lähes ainoa virallisesti hyväksytty ”kisalaji”.”
Hienoa, että sentään tunnustat nousun. Nyt meillä on varaa keskustella tämän tyyppisistä asioista. Tilanne oli toinen 60 vuotta sitten.
Jossitteluun ei kuitenkaan ole tarvetta, koska kuusen julistaminen ainoaksi hyväksytyksi kisalajiksi ei perustu mihinkään faktaan. Johan kopioin suosituksistakin kohdan, jossa virallisia kisalajeja oli maaperän laadusta riippuen oli 3-4. Lisäksi oli muutama musta hevonen. Noita täydentämään oli valjastettu kymmenkunta muuta lajia. Suosituksissa vain karuimmat kasvupaikat suositellaan uudistaman yhdellä lajilla. Kuivalla kankaalla kun koivu kovin heikosti kasvaa.
Melkoista mielikuvitusta tarvitaan siihen, että näkee kuusen lähes ainoana virallisesti hyväksyttynä menetelmänä. Huomaatko, että ongelma ei olekaan missään tyranniassa, vaan omistajan korvien välissä, jos kuusta pitää lähes ainoana vaihtoehtona? Meillä ei kukaan edes teoriassa voi pakottaa uudistamaan jotain alaa kuuselle. Päätös on omistajan. Mutta jos omistajan kantti tai osaaminen ei päätöksen tekoon riitä, vika ei ole suosituksissa. Ulkopuolisista tekijöistä vain hirvi on asia, joka yksipuolistaa luontoamme.
Onko sinulla esittää laskelmia lepän tai hieskoivun kasvatuksen kannattavuuden paremmuudesta verrattuna suositusten mukaisiin vaihtoehtoihin?
Teollisuuden torppari tosiaan olen, kun omaan käyttöön tarvittavat puut kasvaa puolen hehtaarin alalla eli käytännössä ojan pientareilla ja ajourien reunoilla yms paikoissa. Omko sinulla esittää muita toimintamalleja?
