Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Joskus oikein täytyy ihmetellä, kuinka Suomessa on puun määrä ja kasvu saatu niinkin hyvälle tolalle, vaikka mantraa on hoettu jo yli 60 vuotta. Puskoitumista odottelemalla tätä ei ole saatu aikaan, vaan ihan jollain toisella tavalla. Miksi pitkäaikasen työn tulos pitäisi nyt heittää hukkaan?
Pieni viilaus tuohon jopa-termin käyttöön. Matsäkeskuksen tiedotteessa ei sitä ollut, vain metsälehden uutisessa. Asia sinänsä ei mihinkään muutu, koska ihan mahdollisuuksien rajoissa on energiakohteenkin viivästyminen 20 vuodella, jos hoito laiminlyödään.
Alkuperäinen tiedote löytyy metsäkeskuksen sivuilta. En linkitä tähän, koska linkin pituus on hämmästyttävän pitkä.
Jees: ”Miksi pahentaa tuhoa typerällä ”mantran” pakkosyötöllä? Ei kai ne istutetut olleet järkevää vaan pakotettu toimi.”
Oletko nähnyt laskelman, jossa Pukkalan tyylinen kasvatus olisi saatu kannattavaksi? Minä en ole, puhumattakaan siitä, että laskelman oletukset toteutuisivat todellisuudessa. Pukkalan laskelmaanhan pitää lisätä minimissäänkin 1-2 rivauskertaa. Näin ollen on väärin sanoa, että istuttaminen ei olisi ollut järkevää. Ja jos oikein olen ymmärtänyt, et sinäkään ole uudistanut kuvioita Pukkalan malliin eli luontainen hieskoivikko ilman hoitoa? Eri asia on se, jos käsissä on edellisen omistajan jäljiltä oleva pusikko. Silloin tehdään se, mikä on vähiten huono vaihtoehto.
Jees: ”Mutta jos siihen pakotetaan vielä lakaisemaan saavutettu kasvu voidaan jo puhua vahingon moninkertaistamisesta.”
Ei raivaus todellakaan tarkoita saavutetun kasvun lakaisemista. Se tarkoittaa sitä, että turvataan kasvatuskelpoisten yksilöiden kasvu. Tietysti jos ja monesti kun 10 vuoden hoitamattomuuden jäljiltä ei ole kuin myyränsyömiä kuusia ja heinikkoa, tilanne on aika lohduton.
Jees: ”Enkä vertaisi kaupallista ”mantraa” Metsäkeskuksen jopa viranomaistyyppiseen tiedotustoimeen. Ei se kymmenen vuotta vielä mutta se toinen kymmenen siihen perään.”
Ei nuo ylimalkaiset tiedotteet ole mitään aktiivista omistajaa palvelevaa informaatiota. Itseään vastaan homma tietysti kääntyy siinä vastaan, kun tiedotteeseen jää asioita, joihin perusnegatiivisen asenteen omaava voi tarttua. Hyväkin asia osoitetaan vääräksi vaikka väkisin ihan vain periaatteen vuoksi.
Kiertoajasta puhuttaessa käytettiin vihaamaani, mutta myyntitykkien suosimaa termiä ”jopa”. Tuohan antaa mahdollisuuden asettaa vertailukohdat mielivaltaisesti, joten jopa 20-40 vuotta on näin täysin perusteltu näkemys. Tosin informaatioarvoltaan se on nolla.
Ettei vaan muuten kattilamainoksissakin kerrottaisi, kuinka jollain mallilla voi säästää lämmityskuluissa ”jopa” xx %. Ja tottahan säästöä syntyy huikeasti, kun verrataan tarpeeksi surkeaan vaihtoehtoon.
Huoli taimikoiden heitteillejätöstä on silti aiheellinen. 10 vuotta ilman hoitoa ei tuota kunnollista tulosta edes energiapuun muodossa. Homma korostuu, kun yleensä pöheikön alta löytyy muokkaus ja/tai istutustaimet. Millään ei minusta voi perustella sitä, miksi tuollainen investointi heitetään hukkaan. Pukkalan hieskoivulaskelmassakaan ei ollut pohjana 1500 euron viljelykuluja.
Metsäsuunnitelman heikkouksista olikin jo aiemmin oma keskustelunsa. Julkisuudessa moititaan rakentamista, mutta kyllä ainakin minun suunnitelmassani on vähintään pahasti epäonnistunutta rakennusta vastaava määrä tiedoista virheellisiä. Onneksi ne on helppo itse korjata sillä tarkkuudella kuin on tarpeen, mutta se ei ole puolustus virheen tekijää kohtaan.
Paljonko muuten hybridin taimet maksaa? Kuusikon jälkeinen lehtipuun pikakasvatus voisi teoriassa olla hyvä vaihtoehto, mutta riittääkö haavan tuotto nostamaan yhden kiertoajan tuoton plussalle? Vai olisiko kannattavampaa rikkoa pinta jollain tavalla ja sitten odotella hieskoivikkoa Pukkalan malliin? Erona alussa esitettyihin laskelmiin olisi tosiaan muokkaus ja pari raivauskertaa. Optiona olisi alikasvoskuusikko, joka syntyy tai sitten ei.
Toisaalta, miksi kasvattaa tuollaista silppua? Ihan varteenotettavia vaihtoehtojakin on ilman pienipiirteistä tuhertamista. 15-30 vuotta on kuitenkin pitkä aika liiketaloudellisesta näkökulmasta katsottuna. Monissa tapauksissa omistajakin ehtii jo vaihtua, eikä alkuperäiset ajatukset ehkä enää siirry jatkajalle.
Jees: ”Ei erilainen kasvunopeus tuossa kohtaa ole kuin eduksi. H-haapahan ottaa muuta puustoa sopivasti kiinni kasvussa kun lähtee vesoista perään. Lykkyvoimaa kyllä piisaa. Paikkaa vallan hyvin hakkuun aukot.
Tosin tämän tunnustan olevan omaa teoriaa koska ei ole vielä käytännössä testattu.”Hybridin käyttäytymistä en tunne, mutta voi haapa hyvinkin pärjätä kilpailussa. Riippuu tietysti tilan määrästä (kuusten tiheys ja pituus). Tuo ei silti ole ainoa asia, millä on merkitystä. Jos haapa saa kasvunsa vauhtiin, tuleeko sen käsittely ajankohtaiseksi eri aikaan kuin kuusen?
Jees: ”Mutta siellä muokkaamattomissa H-vallankin haavikoissa sinnittelee jokunen mänty alla ja ikää haavikolla sentään jo kaksitoista kasvun vuotta. Ettei se kaikkea valopuutakaan välttämäti altaan tapa.”
Ei tapa, mutta kasvatuskelpoisia taimiakaan ei tule. Vain hentoja, moneen suuntaan vääriä näreitä.
Mitä enemmän näitä asioita kun tässä pyörittelee ja maastossa erilaisia nuoria metsiä katselee, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että pyörää ei kannata yrittää keksiä uudestaan. Työ on turhaa, koska lopputulos on kulmikas.
Ihan varma en ole, ymmärsinkö Jees oikein nuo ajatuksesi kasvatuksesta. Korjaatko, jos menee pieleen?
Hybridin alle on kasvamassa luontainen taimikko, joten teet ehkä haapaan päätehakkuun ja jatkat luontaisen taimikon kasvattamista?
Hybridihaavan kasvatuksesta en mitään tiedä, mutta taimethan ovat kalliita, eikä homma vielä ensimmäisellä kierroksella kannata, laskentakorosta riippuen tietysti. Uhraatko siis haavan taimet, mutta päätehakkuussa joudut varomaan luontaista taimikkoa, josta väkisinkin iso osa vahingoittuu.
Alle varmaan syntyy kuusivaltainen puusto, koska valopuut ei siellä elinvoimaiseksi kehity. Toki päätehakkuun jälkeen alkaa haapaa tulla ns. tarpeeksi. Pysyykö ne alikasvoksena kurissa, annatko niiden kasvaa vai pyritkö hävittämään ne jollain tavalla? Jos kasvatat luontaista taimikkoa sekaisin hybridin kanssa, eikö erilainen kasvunopeus aiheuta jossain vaiheessa ongelmia?
Entä sitten tänä kesänä tehtävä energiakorjuu sille 3 ha alalle, josta on ollut useasti juttua. Saatko sinne jäämään luontaisen hies- ja rauduskoivun lisäksi muutakin puustoa? Vai kuittaatko homman sillä, että seassa on mäntyvaltaisia kohtia, eikä isoa yhtenäistä kuviota synny?
Entä muut koivutaimikot, joita olet aidannut?
”Vastakysymys Gla: Miten koivikon ensiharvennuksessa voi tulla sekametsä?”
Erittäin hyvä kysymys, jota on syytä pohtia tarkemmin. Ovathan ympäristöasiat niin kemikaalien käytön, yleisen monimuotoisuuden ja metsien terveyden suhteen lähellä meidän molempien sydäntä.
Minä en muuta vastausta tiedä, kuin että ei mitenkään. Ja kun on syytä olettaa, että puusto joutuu kovan stressin alaiseksi tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen takia, sekametsä on minun käsittääkseni varmin tapa suojautua takaiskuilta. Tämän takia on yllättävää, että pyrit kasvattamaan edelleen tietoisesti yhden puulajin metsiä. Toki minullakin niitä on, mutta niiden kehitykseen en olekaan voinut vaikuttaa. Ja muutenkin menneitä on turha surkutella, nyt katsotaan eteenpäin.
