Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Nostetaanpa tämä keskustelu ylös, kun aihe on viime aikoina ollut ajankohtainen Jessen ja Puun takaan tiimoilta. Nyt kaipaan Puun takaan kommentteja seuraaviin asioihin:
”Minun mielestäni näille tiheikkökasvatusunelmille voisi jo laittaa vähitellen pisteen. Sellaiset jutut eivät kuulu Metsälehden keskustelupalstalle. Ei ole hyväksi levitellä ammattitaidottomia asioita suurelle yleisölle.
Lähetetty: 24.06.2012””Tiheiköt ovat tulleet nykymetsiin metsänomistajarakenteen muutoksen ja pienpuun käytön loppumisen takia, eikä asialla ole tekemistä laatupuun kasvatuksen kanssa. Olen itsekin laatupuun kasvattaja jo toisessa ja kolmannessa omistajasukupolvessa, joten uskon asiasta jotain ymmärtäväni.
Lähetetty: 29.06.2012″” Suorittavan portaan kirjoituksissa on täyttä asiaa. Itsellä on lähes 40-vuotisen puuntuotantouran aikana, (olosuhteista johtuen piti aloittaa aika nuorena) aivan samoja kokemuksia, ja riittävästi itse tehtyjä virheitä opetuksena. Puuntuottaminen ei ole toiveajattelua. Se ei myöskään ole elämysleirillä oloa, eikä siinä kannata yrittää toimia luonnonlakeja vastaan. Hyvää tuuria voi joillakin olla jonkin aikaa, mutta ei ikuisesti.
Lähetetty: 20.07.2012″Suorittava aloituksessaan: ”TAVOITTEEKSI : Kasvatettavia runkoja korkeintaan 2000 / ha , ja vesakko tantereeseen jo vuosia ennen hakkuuta. Energiapuun kasvatuksen nimissä tapahtuva metsän pilaaminen on lopetettava heti alkuunsa . Se aiheuttaa vain kuluja ja mielipahaa kaikille osapuolille. Viedään kone palstalle vasta , kun sieltä on korjattavissa vähintään yksi rekkakuorma puita hehtaarilta . Tämä rekkakuormallinen pitää saada katkottua ja karsittua yhden työvuoron (8 h) aikana …ja luonnollisesti ilman korjuuvaurioita.”
Puun takaa, miksi ajatuksesi ovat muuttuneet tiheikkökasvatukselle näin suopeiksi vuodessa, vaikka kuviesi perusteella olet harjoittanut tiheikkökasvatusta huomattavasti kauemmin?
Jees: ” Kunniakkuudesta tuossa kohtaa voi olla montaa mieltä.”
Totta. Minusta ratkaisu on varsin kunniallinen.
Otsikostakin olen samaa mieltä. Esittihän metsästäjät joskus, että hirvikanta on tärkeä kriisiajan turva. Kotivaraa se ei kuitenkaan ole metsissä hölkötellessään ja ydinlaskeumaa odotellessaan, vaan vasta pakastimeen puhtaana säilöttynä.
Katteista on tehty aika perusteellisia tutkimuksia. Ne tai niistä kirjoitetut artikkelit kannattaa lukea ajatuksella. Esim. taimitassulla saatua hyötyä on verrattu tilanteeseen, jossa ei mitään torjuntaa tehdä. Tiedetäänhän, että ilman mitään torjuntaa tulos on yleensä kelvoton, joten tulos ei ole kovin kaksinen. Ylipäätään katelevyjen ajatuksen torppaa viimeistään menetelmän työläys. Levyjä vielä asettelisi, mutta kun ne pitää painottaakin. Mistä kivettömällä maalla edes kiviä löytää. Hake taas on määränsä takia kohtuuttoman työläs.
Keksimättä taitaa vielä olla kelvollinen katemateriaali. Mutta ideariihi käyntiin vain! Menetelmissä on aina kehittämisen varaa. Ennakkoluulot pois, kokeilihan Matti Kärkkäinenkin soran ajattamista uudistusalalle mättäiden tekoa varten.
Suzukista on hiukan hankala muodostaa mielipidettä, kun merkkiä myydään aika vähän ja siksi on jäänyt hiukan vieraaksi. Luotettavuustilastoissa sijoitukset vaihtelee hyvästä huonoon. Ehkä mallikohtaisia eroja on paljon, myös tilaston laatimisperuste voi vaikuttaa. SX4 on Unkarissa valmistettu yhteistyömalli Fiatin kanssa, joten ainakaan minun mielessäni tuo ei lisää kiinnostavuutta.
Ensi vuonna esitellään uusi malli, jonka pitäisi olla nykyistä tilavampi. Vaikuttaa olevan selkeä kilpailija esim. ASX:lle.
AJ: ”Muistelisin olevan niin että kun ihmisiä valistetaan monimuotoisuutta lisäävistä rakennepiirteistä, he alkavat pitää niitä haluttavampina asioina metsässä.”
Talousmetsän monimuotoisuusasiat ovat aivan eri mittakaavassa kuin luontaisessa metsässä. Jokunen motokuskia haittaamaton alikasvoskuusi, lehtipuusekoitus tms. ei vielä aiheuta ongelmaa minkään asian suhteen. Päinvastoin, nuo tuovat kevyttä vaihtelua maisemaan.
Ihminen ilmeisesti toivoo metsän olevan museo. Muutosvastarintahan on todettu olevan sisäänrakennettu ominaisuus ihmisessä.
10-15 vuotta sitten harvennettu kohde, jossa risut ovat jo maatuneet ja olosuhteet sopivat marjoille ja sienille, on täydellinen metsä virkistystä ajatellen. Mutta kun tuo pitäisi taas harventaa päätehakkuusta puhumattakaan, alkaa poru tehometsätaloutta vastaan. Ja kun varttunut taimikko tulee ensiharvennettua ja siitä hiukan asettuu, unohtuu aukot ja se, millainen virkistyskäyttöön sopiva metsä avohakkuulla on lopultakin saatu aikaan. Entä ojitukset? Liikkuisiko ihmiset ojittamattomilla soilla? Ei, mutta kun ojituksin niistä on saatu liki kangasmaata vastaavia paikkoja, voidaan mennä kauhistelemaan ojitusten virkistyskäyttöä haittaavaa vaikutusta.
Tällainen syiden ja seurausten suhteen käsittely on valitettavan vähäistä ympäristökeskusteluissa. Sama päte tietyömaihin. Tieden kunto on surkea, mutta korjata ei saa, kun se haittaa omaa liikkumista. Tai korjata pitäisi yöllä, kunhan ei aiheuteta melua jne.
Oma lukunsa on nämä linkolalaiset, eivätkä he ollenkaan väärässä ole. Kyse on vain siitä, kuinka paljon metsää on tarpeen suojella ja paljonko voidaan pitää talousmetsänä. Pääasia on, ettei noita asioita sotketa keskenään. Valitettavasti vain kovin vaikeata tuon tavoitteen toteutuminen tuntuu olevan.
