Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Glyfosaatti on minulle suht vieras tuote. Paljon ei googlettamista tarvittu, kun kävi ilmi, että kyseessä on varsin mielenkiintoinen ja ongelmallinen asia.
Käyttö maatalouden elintarviketuotannossa, Tukesin kommentit sekä käyttöturvallisuustiedotteen lukeminen antaa ymmärtää, että glyfosaatti ei olisi oikein käytettynä erityisen hankala myrkky. Viiestiketjun alussa linkitetyn Bioturva-järjestön artikkelista huomaa, että ihan noin suoraviivaisesti ei pidä ajatella. Hämmentävää on, että teollisuuden tutkimukset, joihin mm. käyttölupapäätökset perustuvat, eivät ole puolueettomien tutkijoiden käytettävissä ja arvioitavissa.
Meillä metsänomistajien tarpeisiin myydään glyfosaattia mm. tuotenimellä Glyfonova Bio. Sen käyttöturvallisuustiedotteessa varoitellaan useaan otteeseen aineen joutumisesta vesistöön. Kuitenkin: ”Tuotetta ei pidetä haitallisena kaloille, vesi selkärangattomille, linnuille ja maaperäorganismeille.”
Mutta toisaalta: ”Torjunta-aine on vesieliöille lievästi myrkyllistä.”
Lisäksi todetaan, että ”Voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä.”
http://www.agrimarket.fi/
Liitetiedostot/Docs/glyfonova
_bio_ktt_2008.pdfTutkijat pitivät kuuselle uhkana liian kuivalla kasvupaikalla eli vähintään kuivahkolla kantaalla kasvattamista. Tuo mainittiin artikkelissa kahteen otteeseen, jossa kuivuutta käsiteltiin. Jos kosteusolosuhteet pidetään mielessä ja kasvatetaan kuusta tuoreella tai sitä paremmalla kankaalla eli samassa paikassa kuin koivua, ei ilmastonmuutoksen aiheuttamaa riskiä mainittu kuivumisesta muuten kuin koivun osalta.
Eri mieltä olen siitä, että ilmasto olisi mallinnettavissa helposti. Ei se ole edes lähes helposti mallinnettavissa muualla kuin kylän barin kahvipöydässä.
Kiinnostavaa on se, että tutkija pitää lyhyttä kiertoaikaa riskin takia hyvänä, mutta kuitenkin suosittee pitkää kiertoaikaa hiilen sidonnan takia. Toki hiiltä voi kuivata pystyyn, jos kuivuudesta on vaaraa, mutta talousmetsässä on yleensä erilaiset tavoitteet. Samaa mieltä on helppo olla siitä, että yhden puulajin metsiä ei kannata kasvattaa.
Edelleenkään en uskoisi taimikkoa 12 vuotiaaksi. Mutta voihan ensimmäiset vuodet olla olleet tavanomaisen hitaita, eikä kuvasta varsinkaan yhden puun perusteella kaikkea erota. Loppukesän aikana voin kuvata oman 9 vuotiaan kuusikkoni ja lähettää palstalle. Sitä käytin referenssinä tuon ikää arvioidessani.
Kuivuuteen liittyen en muuta löytänyt kuin sopimattoman kasvupaikan. Tuuli ja uudistamiseen liittyvä heinittyminen arvioitiin ongelmiksi, mutta sinähän Jees puhuit niin tässä keskustelussa kuin lukijoiden kuvissakin 40 vuotiaan kuusen kuivumisesta.
Jos muuten kuusi kuivuu, miksi koivu ei kuivuisi? Olihan artikkelissakin tuosta maininta, vaikka lehtipuun puolesta muuten hehkutettiin. Kuivuminen sivuutettiin lyhyeen kiertoaikaan vedoten. Seikka, jota en tajua.
Heinimistä kuusella riittää, jos uudistetaan valoisaa metsää, antaa ajan kulua ennen istuttamista ja/tai muokkaus jää vajaaksi. Keinot heinäntorjuntaan on silti olemassa, eikä sitä riemua kymmeneksi vuodeksi riitä, toisin kuin lukijoiden kuvissa kerrot. Kun lähtökohta on kunnossa, voi selvitä hyvinkin vähällä. Viime kesänä ensimmäisen kerran varhaisperkaamani muokkaamatomaan 4 vuotta sitten istutettu pieni kuusikuvio on viimeistään ensi vuoden jälkeen heiniltä turvassa. Toisaalta aina ei kaikki mene nappiin, mutta sama koskee myös koivua.
Tarkastuskieros on eri asia kuin heinäys, kun ei lasketa mukaan aidan rakentamista ja purkamista. Kun matkaa palstalle on puolisen tuntia/suunta, en sinne viitsi ajaa muutaman viikon välein usean vuoden ajan akkuja lataamaan. Heinäys kerran kesässä parin kolmen vuoden ajan riittää ja perkaamista se koivikkokin aidasta huolimatta vaatii. Ellei sitten kasvata istutustaimia vesakossa energiapuukorjuu mielessä.
Ongelmaksi taitaa silti jäädä se, että asiallisessa hyötykäytössä ei ole mitään erityisen hauskaa. Ja kun aletaan keulia tai muuten vain viinapäissään pörrätä, ei työnteon tavoitteellisuus ole päällimmäisenä mielessä. Tuskin edes mönkkärin hankintaperusteesta puhuttaessa. Vaan milläpä onnettomuuksien käsittelyssä nuo asiat saisi pidettyä erillään.
Jees: ”Harventaa toki voi mutta puulajin valintoja voi varmasti miettiä jo asiakkaankin puolesta. Jos vastassa on hyvässä kasvussa olevaa koivikkoa ja alla kituu muutaman kymmenen sentin kuusenrääpäle niin kovasti näinä aikoina ihmettelen jos sitä sieltä aletaan raivaamalla pelastaa.”
Tuossa vahinko on jo tapahtunut. Investointi uudistamiseen on tuottanut nollakorkoa 15 vuotta ja sehän on koko homman pointti. Tosin teoreettinen on tilanne, jossa istutustaimet olisivat tuon mittaisia ja koivut motolla korjattavissa. Mutta oli kuuset minkä kokoisia tahansa, sopivan toimenpiteen määrittelyyn vaikuttavia tekijöitä tulikin aiemmissa kommenteissa esiin. Yleistää ei voi.
Jees: ”Kun se koivu vesomallaan sen kuitenkin siellä alla pitää.”
Varmaan toinenkin raivauskerta tarvitaan. Koivu ei kuitenkaan tiedä,
katkaiseeko sen raivurin vain moton terä. Ajatus siitä, että moton terän katkaisema koivu alkaa vesoa ja kilpailla kuusten kanssa, saa ainakin minun päässäni kellot soimaan.Jees: ”Kuten tuolla lukijoiden kuvissakin huomautin kannattaa tämän vuosisadan metsäntilaa kasvatuksella jo aivan hiukan miettiäkkin. Jos vaikka lukaisee Metsälehti Makasiinin teemajutun ilmastonmuutos. Pään seinään tai kallioon hakkaamisen palkaksi voi saada tuhoutuvan kuusimetsän.”
Kuusen sanottiin kärsivän, jos se istutetaan liian kuivaan paikkaan eli männylle soveltuville maalle. Tuo oli sen tason viisautta, jonka oivaltamiseen ei tutkijan koulutusta olisi tarvittu ja joka ei liity ilmastonmuutokseen millään tavalla. Epäilemättä tulevaisuudessa kuusi saa osansa stressitekijöistä, mutta syy ei ole ilmastossa. Syy on hirvipolitiikassa. Se taas ei ole tämän keskustelun aihe. Toivoa kuitenkin sopii, että 20-40 vuoden kuluttua ei sen aikaiset maailmanlopun ennustajat saa ajatuksiaan ilmastonmuutoksen tai saasteiden tuhoamista kuusikoista vallitsevaksi näkemykseksi.
Timppa: ”Kyllä Jesse niillä tukieuroilla on oleellinen merkitys. Nehän ovat ”puhdasta” markkinahinnoista riippumatonta rahaa. Jos vaikka energian hinta laskee siten, että e-puusta kannattaa maksaa tienvarressa esim 20 €/m3, niin sehän merkitsee, ettei sillä ole kantohintaa lainkaan. Tuki pelastaa. Mutta tukipolitiikan varaan ei todentotta kannata talouttaan tai metsienkäsittelyä perustaa.”
Jos johonkin pitää uskoa, energian hinta on yksi helpoimmista asioista. Se ei tule laskemaan. Ja energiapuun korjuu on kannattavaa jo nyt ilman tukia, joten tukipolitiikalla ei ainakaan minulle ole merkitystä. Minulla ei taida olla edes tukikelpoisia kohteita.
Ai niin. Edellisessä hakkuussa tuosta tienvarsihinnasta olisi kyllä jäänyt kantohintakin. Jossain yhteydessä sinähän sanoit 5 euron olevan erittäin kannattavaa metsänomistajalle, joten tuskin 3-4 euroa tilannetta oleellisesti muuttaa.
(Timppa 3.7.2013 sivulla 10: ”Jos esim energiapuusta maksetaan vaikka 5 €/m3, niin sehän on metsänomistajalle erittäin kannattavaa. Saa metsät kuntoon ja vielä vähän suolarahaakin. Ja voi odotella hyvää tiliä tukinmyynnistä.”)
Suorittava: ”Niinpä niin…päätehakkuun kylkiäisiksi noita ns energiapalstoja saadaan kiilattua , mutta menepäs tarjoamaan erikseen hehtaarin tai puolentoista keppipalstaa vähänkin kauempana tiestä.”
Miksi leimikot pitäisi rakentaa noin järjettömästi? Ei normali hehtaarin ensiharvennuskaan tai edes kakkosharvennus mikään houkutteleva kohde ole. Vajaan sadan kuution leimikko, jossa koneen siirtokustannukset ovat puolet kuitu- tai energiapuun kantohinnasta.
Vain jos mhy:n tai ostajan kone sattuu muutenkin olemaan tulossa naapurustooon, tilanne muuttuu. Ja tettämällä työ hankintakaupalla homma varmaan hoituu nätisti. Jos tiedossa on asiallinen motokuski, tuo ei ole ollenkaan huono vaihtoehto.
Luontaisen taimikon aukkoisuudesta vielä.
Jees: ”Ni niinpä varmaan onkin. Siinähän tuo olennainen erhe onkin kun Gla edellä mainitsi. Eipä tullut mieleen. Nuo ovat juuri niitä puulajeja joista joitain varmasti lähes löytyy ja välistä kaikkeakin. Ja minä kun en erottele puulajia vaan teen sen 3500-4000 pohjan juuri niistä mitä löytyy.”
Täytyy sen verran malttaa, että kun tutkimuksessa on todettu isoja prosentteja vajauksessa rauduksen, kuusen tai männyn taimien suhteen ja jos niihin saadaan hiestä, leppää, haapaa tai pihlajaa, ei tilanne välttämättä ensiharvennuksen jälkeen erityisen hyvä ole. Todennäköisesti vähemmän arvokasta puuta jää vielä kakkosharvennukseen energiapuuta tuottamaan. Kuusesta saisi jo tukkia.
