Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
A. Jalkasen peräänkuuluttamasta tiedosta lehtipuusekoituksen vaikutuksesta löytyy Sauli Valkosen kirjoitus kirjasta Tuottava metsänkasvatus. Ainoa vika tuossa on, että se käsittelee kuivia ja kuivahkoja kankaita, ei tuoreita.
”Lisäksi olisi hyvä saada havaintoja siitä, käykö lehtipuu männyn tiheyttä lisääväksi puuksi keskimääräisen rehevillä kasvupaikoilla.”
Ainakin tutkimustulos tuosta on olemassa. Sen mukaan lehtipuusto auttaa, mutta käytännössä en tiedä, kuinka 3000-5000 runkoluvulla mänty sopii sekaan. Luulisi vahinkoa tulevan piiskaamisesta ja oma lukunsa on hirven vaikutus laatuun.
Jotenkin mutupohjaisen havainnoinnin mukaan kuusi on parempi sekoitus, mutta siinä taas tulee usein juurikääpä rajoittavaksi tekijäksi.
Veikkaan, että sahojen käytännöt laadun suhteen muuttuvat tulevaisuudessa, kun tukkien skannausmenetelmät yleistyvät ja kehittyvät. Laatuhinnoittelu tulee näin jossain muodossa vaikuttamaan. Todennäköisesti niin, että hyvästä laadusta saa saman kuin nytkin, mutta vähänkin huonommasta saa nykyistä huonomman hinnan. Keskimääräinen hinta siis alenee. Siksi pyrin kasvattamaan niin hyvää laatua, kuin tavanomaisilla istutustaimimäärillä on mahdollista. Karumpia kylvöaloja ei minulla ole. Apuna laadussa käytän pääosin luonnon menetelmiä. Yhdessä rehevän paikan räkämännikössä kokeilen parhaiden yksilöiden pystykarsintaa. Siinä mennään kaikkien pystykarsintaohjeita vastaisesti, mutta pitäähän tulos itse nähdä, jotta tietää miten mänty käyttäytyy.
Oksien karsiutumisen tavasta olen samaa mieltä kuin Pete. Taimivaihe ratkaisee, myöhemmin ei mahdollista vahinkoa ilman kohtuutona työmäärää voi paikata. Varovainen ensiharvennus ei auta kuolleiden oksien karsiutumiseen, päinvastoin. Varovaisuus on perusteltua esim. silloin, kun ollaan rästikohteessa tai muusta syystä on syytä pelätä lumituhoja. Hiihtoniilon Marttuusenmäen sarkan olosuhteita en tunne, mutta jos erityistä riskiä lumituhoista ei ole, laadun puolesta siinä tapauksessa olisi voinut harventaa reippaammin. Karsiutuminen ja järeytyminen olisi nopeutunut ja oksien päälle kasvanut enemmän ehjää puuta. Omissa männikön ensiharvennuskuvissa hakkuu tehtii hiukan myöhässä, mutta karsiutunmista se ei auttanut. Suorat rungot tuottavat sillä kuviolla vain tavanomaista laatua.
Pitäisi varmaan siirtää keskustelu sopivamman otsikon alle, mutta olkoon tässä. Yrityksen perustamisvaiheessa auton valintaan keskittyminen on tehokkain tapa munata koko juttu.
Mutta kun kerta puheeksi tuli, niin jatketaan. Usalaiset autot on nykyään luotettavuustilastojen häntäpäässä. Ranskalaiset ja italialaisetkin pärjää paremmin.
Dacia Dusteriin kävin tutustumassa jokin aika sitten. Auton tutkiminen sisäpuolelta sai minut vakuuttuneeksi siitä, että pitkän tähtäimen hankintaa ei siitä tule, vaikka paperilla se onkin erittäin kiinnostava. 3 vuoden välein uusittavana se menettelisi, mutta samalla hintaetukin häviäisi. Heppoisuus ja rakenteiden toteutustapa viittaa siihen, että halpaa hintaa ei ole saatu katetta alentamalla ja jättämällä imagoarvoa hinnoittelematta. Vaikka tekniikka periaateessa onkin Nissanista (tai oikeastaan Renaultista), halpoja komponentteja nykyaikaiseen autoon mahtuu silti särkymään lukematon määrä. Asia korostuu Dusterin kaltaisessa autossa, jolla ajetaan muuallakin kuin kuivalla asfaltilla.
Tuohon lisäykseesi vielä kommentti. En usko suojelualueverkoston muodostuvan elinaikanani (n. 50% jäljellä keskimääräisestä miehen eliniästä tilastoennusteen mukaan) sellaiseksi, että se sen avulla talousmetsissä luonto kykenisi hoitamaan kyseisiä asioita. Talousmetsä, jossa monimuotoisuusasiat on hoidettu hyvin, ei tosiaan korvaa suojelualuetta, mutta antaa silti edes jonkinlaisen pohjan vastustuskyvyn kehittymiselle.
Leevin ensimmäisellä sivulla linkittämä Risto Sulkavan kirjoitus on kiinnostava. Samaa ajattelutapaa itsekin pyrkin noudattamaan, vaikken luonnon mekanismeja sen yksityiskohtaisemmin olekaan mallintanut. Ajatuksena on ollut ainoastaan yleistys siitä, että monimuotoinen metsä kestää stressiä paremmin kuin yksipuolinen.
Luonto-lehdessä olevat jutut tahtoo olla vähintään yhtä voimaakkaasti asenteellisia kuin Metsälehdessä tai muissa alan julkaisuissa kirjoitetut, joten tarkkuuttaa lukijalta vaaditaan. Siksi ei pidäkään olettaa, että hygieniasta ei tarvitsisi välittää talousmetsässä. Kuten artikkelissa sivumennen todetaan, yksipuolinen puupelto omaa heikon vastustuskyvyn ja siksi sen hoito on kaikkea muuta kuin riskitöntä, vaikka puun kasvu ja taloudelliset laskelmat saataisiinkin teoriassa optimaalisiksi. Ongelmatapauksissa vahinkojen rajoittaminen voi olla hyvinkin hankalaa.
Kiinnostava kysymys on se, kuinka kuviokoko saadaan riittävän suureksi, jotta luonnon tasapainoa ylläpitäville tekijöille jää riittävät edellytykset toimia.
Lisää tietoa lahopuun määrän kehityksestä:
http://www.metla.fi/
tiedotteet/2009/2009-
03-31-vmi-lahopuu.htmVelan määrän minäkin kytken tähän asiaan. Vaikka meillä velkaa on paljon, useimmilla muilla sitä on vielä enemmän. Eikös jonkun kriisimaan tukemisen yhteydessä todettu, että ne maksaa veroja 10%-yks vähemmän kuin me. Kelpaa siinä elintasoa ylläpitää, kunhan maksaja löytyy.
Olosuhteet eri valtioiden kesken muuttuisivat radikaalisti, jos kaikki eläisivät vastuullisesti rahojensa puolesta. Tulisi todelliset erot kilpailukyvyssä, ostovoimassa ja monessa muussakin asiassa esiin. Veikkaan, että Suomen asiat ei ole ollenkaan niin huonosti kuin monesti muihin maihin vertaamalla annetaan ymmärtää.
