Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Pinsiöntien korjauksesta kerrottua: ”Soratien rakennekerroksessa käytettävää kuitutuhkaa saadaan lisäämällä yleissementtiä ja vettä kuitusaven ja lentotuhkan seokseen.”
Jos tuhkan käyttö yleisesti ottaen menee tuolla systeemillä, sementti varmaan sitoo materiaalia hyvin, eikä isoja päästöjä tule. Mutta edelleen tuossa maaperään haudataan haitallisia aineita sisältävää materiaalia, mikä ei kuulosta hyvältä ajatukselta.
Ehkäpä joskus tutkimukset valmistuvat, jolloin saadaan arvailujen tueksi lisää tietoa.
Yhden tarjouksen perusteella ei saa käsitystä markkinahinnasta. Tarjous voi siis olla mitä tahansa 2 ja 15 euron väliltä. Veikkaan 3 €.
Tuosta 100 km länteen maksetaan haarukan yläpään mukaan, jos korjuuolot ovat kohdallaan eli ajomatka lyhyt ja rankakoko normaalin ensiharvennuksen luokkaa. Kemerakohteessa tuskin on.
Missä päin Suomea ollaan?
Laskelmassa oli koivutukin mittana oli 20 cm. Jos sen muuttaa 16 senttiin, muuttuu osuudet seuraavasti: Kuitua 237 m3 ja tukkia 155 m3.
Kuusella ei ollut pikkutukkia mukana. Mittana oli 15,5 cm, mutta jos se muutetaan samaksi koivun kanssa eli 16 cm, on kuusen tulos seuraava: Kuitua 165 m3, tukkia 305 m3.Hiukan alakanttiin vaikuttaisi tosiaan olevan. Syynä on ehkä se, että kasvumallit perustuvat mittauksiin. Valtaosaa metsistä ei ehkä ole hoidettu niin aktiivisesti, että kasvu olisi kelvollista.
Sama pätee kuuseen.
Motti-simulaattorin mukaan Harjavaltaan tuoreelle kankaalle 1600 koivua vastaavin lähtöarvoin kuin kuusiesimerkissäni tuottaa Tapion mukaan seuraavan kasvatusketjun:
1. harvennus 37 v: 65 m3
2. harvennus 50 v: 76 m3
Päätehakkuu 64 v: 251 m3.Tuo on siis tutkijoiden näkemys aiheesta.
Taloudellinen tulos riippuu tietysti siitä, millaisia hintoja laskelmissani käyttää. Minun asetuksillani ja 3% korolla koivu meni 120 € tappiolle, kuusi 1200 € plussalle. Nuo siis ilman tukkivähennystä, joka on koivulla isompi kuin kuusella.
Tietenkään päätöksentekoa ei pidä orjallisesti tuohon laskelmaan sitoa, mutta suuntaa se antaa. Mutta sen tietää, että jos ensin istuttaa kuuset ja sitten pilaa niiden kasvun vesakolla, lopputulos on kaikkein huonoin. Menetelmää voisi verrata pienaukkojen tekoon.
Koivulla kiertoaika tuottaa kuitua 304 m3 ja tukkia 88 m3, yhteensä 392 m3. Kuusella vastaavat luvut ovat 155 ja 314. Yhteensä 469 m3.
Absoluuttisiin määriin ei kannata tarttua, mutta lajien välinen suhde etenkin tukin osuudesta kertoo jotain. Siksi kuuselle uudistettavalla alalla on minusta viisasta kasvattaa sekoitusta, jossa kiertoajan edetessä lehtipuun osuutta voi vähentää. Tärkeintä kuitenkin on, että raivaukset tulee tehtyä ajoissa ja siten kasvatettavilla yksilöillä on lajista riippumatta edellytykset kasvaa nopeasti järeäksi.
Noilla etäisyyksillä ja tuon ikäisenä tuskin kuusi olisi sen parempi kaveri kuuselle kuin koivukaan. Vain, jos muilla sivuilla olisi reilusti tilaa, silloin vierekkäiset puut voisi jättää kasvamaan.
Kuvat nuoresta metsästä olivat keskustelun kannalta valaisevia. Kun vertaa kuvia onnistuneista taimikoista noihin ja muistaa, että pohjana on ollut periaatteessa samanlainen investointi, voin vain hämmästellä tätä keskustelun määrää, joka aiheesta on syntynyt.
”Mikä sen metsätalouden huonommaksi muuttaa jos vierestä valitsee kasvatukseen paremmin kasvavan puulajin?”
Vieruspuut olisi saanut palstalle ilman istuttamistakin. Tuossa mallissa istutetaan puusto, mutta korjataan ilmaiseksi syntynyt puusto. Jos tavoitteena on hakata vieruspuustoa, kannattaisi alusta asti keskittyä sen kasvattamiseen ilman nollatuottoisia investointeja.
”Ilmeisesti niitä ”aktiivisia” ei sitten täälläpäin ainakaan kuusta viljele. Eikä ole viljellytkään. Eikä täällä kyllä montaa harvennusta kuulu kuusikon kasvatuksen tapoihinkaan. Ensiharvennus ja sen jälkeen yleensä harvemmin liikettä siinä metsässä näkyy.
Eli se 58 mottia olisi muuten hyvä mutta menee tuplaten siinäkin liikaa aikaa. Ja käytännössä vielä enemmän.”Eli moititko nyt sittenkin passiivisia omistajia, etkä mantraa?
Ei koivikkokaan kaksinen näky ole, jos hoito on passiivista.