Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
”Kuten todettua on vieläkin saattaa ensimmäinen kymmenen vuotta vierähtää ettei kuusen latvustakaan vielä aukolla näy. Kaikkea muuta kyllä näkyy.”
Noin käy, kun hoito ryssitään. Mutta eipä silloin mantran mukaan olekaan toimittu.
Harsuista kuusita puheen ollen. Tapion mukaan ”Metsikön uudistamista suositellaan, kun se on taloudellisesti uudistuskypsä eli sen vuotuinen suhteellinen tuotto laskee pysyvästi metsänomistajan vaihtoehtoisen investointi- tai sijoituskohteen tuottoa pienemmäksi.”
Usein vanhempien kuusikoiden historiaan kuuluu harsintaa tai sitten jossain vaiheessa ylitiheäksi päässyt vaihe. Kuvaan kuuluu, että lehtipuuta ei seassa juurikaan ole. On luonnollista, että nuo kärsivät jonkinlaisista häiriöistä. Mutta kannattaako niitä käyttää referenssinä, se onkin toinen juttu. Yhtä lailla voisin sanoa, että koivikot lahoavat nuorina tai ne ovat rungoltaan muulla tavalla vikaantuneita ja tukki-% vaatimaton. Ei siis kannata kasvattaa. Mutta en sano, koska tuossa on vain osatotuus.
Jees: ”Kyllä meillä sentään uudistuspakko on joten jotain sinne pitää tällätä. Kun kaikki se mikä energiaksi kelpaa ei kelpaa viralliseksi kasvatuspuuksi. Mutta ei se hinnaltaan parinkymmenen sentin kuusinysä mielestäni vie aivan katastrofiksi hommaa vaikka sen tilalle valitsee lopulta kasvatukseen nopean lehtipuun vierestä.”
Samantekevää, maksaako kuusi 20 senttiä vai euron. Jos se ei kasva, on kyseessä hukkaan heitetty raha, eikä mikään vakavasti otettava taho voi sellaista suositella. Älytöntä olisi laittaa taimia alalle yksin lainlaatijan mieliksi. Ja se, että virheinvestointi ei aiheuta tekijänsä kukkarossa katastrofia, on vain osoitus siitä, että tekijällä on varaa harrastaa. Hyvä niin, mutta mitään tekemistä tällä ei ole metsätalouden kanssa.
Metlan tutkijoiden rakentaman Motti-simulaattorin kasvumallit edustavat keskimääräisyyttä, johon aktiivisen kasvattajan pitäisi helposti päästä. Katsotaan, mitä saadaan lähtöarvoilla Harjavalta, tuore kangas, kuusen istutus 2000 kpl, eloonjäämis-% = 90, laikkumätästys, ei jättöpuita:
Ensiharvennus 36 v, 58 m3
2. harvennus 49 v, 85 m3
Päätehakkuu 66 v, 326 m3.Kovin kaukana on siis tutkijoiden käsitys kerran 60 vuodessa tapahtuvasta harvennuksesta. Toki nuoruudessaan kovia kokeneita metsiä meillä on pilvin pimein, jotka eivät mitään enää tuota. Mutta kun nykyinen sukupolvi hoitaa puuston alusta asti hyvin, on seuraavien helppo siitä jatkaa.
Jees: ”Kun pinta rikotaan muokkauksella sinne tulee lähes kaikkia puulajeja, yleisiä edutukseen. Niistä mielestäni voi ja pitääkin valita järkevimmät kasvatettavat. Oli sitten törkkinyt sinne maahan mitä vain kasvamaan. Sekametsän kasvatus on sitä munien moneen koriin laittoa jolla turvataan joku lopputulos ja mitä lehtipuuvoittoisempi on ensimmäinen kierros kuusikon uudistuksen jälkeen sitä enemmän on valinnanvaraa lopputulemassa. Asia joka tuntuu joillekkin olevan käsittämättömän vaikeaa ymmärtää.”
Vaikeata tässä on vain se, miksi eri menetelmiin liittyvät asiat sekaantuvat niin tehokkaasti.
Jos muokataan ja istutetaan, kannattaa istutettujen yksilöiden kasvun edellytyksistä huolehtia. Vesakon kasvattaminen päälle ja sen hakkaaminen energiaksi vie hommasta kannattavuuden, vaikka ensimmäisen tilin saisikin hiukan nopeammin. Tehdyn investoinnin tuotto on nolla eli perustetta investoinnille ei ollut. Energiapuustoa voit halutessasi kasvattaa ilman, että istutat mitään. Tässä vaiheessa Pukkalan laskelma on käyttökelpoinen, koska se paljastaa, ettei homma yleensa kannata. Parempi on siis istuttaa ja hoitaa sitä. Homman voi hoitaa myös koivulla tai sekoituksella. Jos yhtään olet perehtynyt koivusta saatuihin tutkimustuloksiin, tiedät istuttamisen tarjoavan ainakin rauduksella edellytyksen parhaimpaan kannattavuuteen. Mutta kuten toisessa ketjussa totesin, hirvi on oleellinen tekijä päätösprosessissa. Sinä et kuitenkaan ole tarjonnut vesakkomalliasi hirven takia, vaan neuvonnan yksipuolisuuden takia.
Jees: ”Paljolti riippu mikä on vertailuajanjakso. Jos mennään se kuuskytä vuotta vaikka niin aika monta e-puu tai koivukuitutiliä siitä irtoaa.”
Osoitin kyllä kysymykseni Kantonalle, mutta Pukkala otti laskelmassaan huomioon vertailuajanjakson vaikutuksen.
Jees: ”Saatko kuusikosta vielä sitä yhtäkään Gla? Korkeintaan yhden harvennuksen.”
Huimimmat kasvattajat tavoittelee kahta harvennusta + päätehakkuu tuossa ajassa. Minäkin takaan, että kakkosharvennus on 60 vuotiaana tehty ja jäljelle on jäänyt kasvamaan, ei hieskoivuvitelikkö, vaan n. 10 000 €/ha arvoinen tukkimetsä.
Jees: ”Ja tuo kuuskytä tuli sieltä kun mainitsit sen niin hienoksi ajanjaksoksi metsätaloudessa. Ettei vain olisi yhtä kuin nousu ja tuho. Niin saattaa käydä jos jatkamme metsien yksipuolistyranniaaa jossa kuusi tuntuu olevan lähes ainoa virallisesti hyväksytty ”kisalaji”.”
Hienoa, että sentään tunnustat nousun. Nyt meillä on varaa keskustella tämän tyyppisistä asioista. Tilanne oli toinen 60 vuotta sitten.
Jossitteluun ei kuitenkaan ole tarvetta, koska kuusen julistaminen ainoaksi hyväksytyksi kisalajiksi ei perustu mihinkään faktaan. Johan kopioin suosituksistakin kohdan, jossa virallisia kisalajeja oli maaperän laadusta riippuen oli 3-4. Lisäksi oli muutama musta hevonen. Noita täydentämään oli valjastettu kymmenkunta muuta lajia. Suosituksissa vain karuimmat kasvupaikat suositellaan uudistaman yhdellä lajilla. Kuivalla kankaalla kun koivu kovin heikosti kasvaa.
Melkoista mielikuvitusta tarvitaan siihen, että näkee kuusen lähes ainoana virallisesti hyväksyttynä menetelmänä. Huomaatko, että ongelma ei olekaan missään tyranniassa, vaan omistajan korvien välissä, jos kuusta pitää lähes ainoana vaihtoehtona? Meillä ei kukaan edes teoriassa voi pakottaa uudistamaan jotain alaa kuuselle. Päätös on omistajan. Mutta jos omistajan kantti tai osaaminen ei päätöksen tekoon riitä, vika ei ole suosituksissa. Ulkopuolisista tekijöistä vain hirvi on asia, joka yksipuolistaa luontoamme.
Onko sinulla esittää laskelmia lepän tai hieskoivun kasvatuksen kannattavuuden paremmuudesta verrattuna suositusten mukaisiin vaihtoehtoihin?
Teollisuuden torppari tosiaan olen, kun omaan käyttöön tarvittavat puut kasvaa puolen hehtaarin alalla eli käytännössä ojan pientareilla ja ajourien reunoilla yms paikoissa. Omko sinulla esittää muita toimintamalleja?
Ok, huolestasi palstan jälleenmyyntiarvosta päättelin, että luopuminen olisi edessä laajemminkin.
Mutta minulla on tuon kaavoihin kangistuneen organisaation tekemä metsäsuunnitelma, jossa suositellaan muutaman kuvion uudistamiseen koivun istutusta ja kahdelle mt-kuviolle mäntyä. Kuusta ei muistaakseni suositella mihinkään. Lisäksi yhden koivukuvion hoidossa mainitaan energiapuu. Tuo tosin tuli jo harvennettua, joten se ei enää ole ajankohtainen.
Energiapuun käyttö otetaan huomioon uudistettavissa suosituksissa, jotka on parhaillaan tekeillä. Nykyiset suosituksethan ovat vuodelta 2006, jolloin energiapuun tilanne oli aivan erilainen nykyiseen verrattuna. Suositustenhan vain pitää perustua edes jonkinlaiseen laskentaan, ei mutu-pohjaiseen hoitoon. Vuonna 2006 energiapuun kasvatus ei ollut kilpailukykyinen vaihtoehto huomattavasti nykyistä alhaisemman hintatasonsa takia. Kuten Pukkalan laskelmasta huomaamme, vielä nykyäänkään kannattavuus ei ole sillä tasolla, että uudistamisessa tuo olisi kannattava suunta. Tietysti 15-30 vuoden kuluttua, jolloin nyt uudistettavilta kuvioilta puuta seuraavan kerran voidaan korjata, tilanne on taas toinen. Vaan mikä, sitä ei tiedä kukaan. Epätodennäköistä kuitenkin on, että pieniläpimittaisen puun passiivinen kasvatus johtaisi hyvään tulokseen. Menee puu sitten selluksi, poltettavaksi tai johonkin uuteen käyttöön.
Mitä tarkoitit Glan varmalla 60 vuodella?
Jees: ”Kyllä taas ihmetytti kun päivän Maaseudun lueskelin illalla.
Yllä kovalla paatoksella pelastettiin kuusen taimia. Ja kas kummaa, alla varoiteltiin lisääntyvistä kuusen kirjanpainajatuhoista.
Kartalla paljon esiintymäpisteitä. Silti ei sanaakaan että kannattaisiko kuitenkin alkaa muuttaa joskus lehtipuullekkin noita taimetuksia, edes sekana joukkoon jättää. Eli kaikki edelleen yhteen koriin vaikka korin pohja mädäntyy käsiin.”Minusta alkaa tuntua siltä, että ainoa vaihtoehdoton näkemys aiheesta on sinulla. Puulajivaintaa ei tehdä MT:n jutun tai minkään muunkaan vastaavan lähteen perusteella. Tapion suosituksissa kohdassa 6.4 käsitellään tätä asiaa:
”Havupuuvaltaisiin metsiköihin tavoitellaan karuimpia kasvupaikkoja lukuun ottamatta ekologisista ja osin taloudellisista syistä lievää lehtipuusekoitusta. Uudistettavaksi puulajiksi suositellaan taloudellisesti arvokkaimpia puulajejamme, kuusta, mäntyä ja rauduskoivua sekä eräillä turvemailla myös hieskoivua. Muita luontaisesti syntyneitä puita suositellaan kasvatettavan sekapuuna silloin, kun pääpuulajien muodostama puusto muutoin jäisi aukkoiseksi. Kasvatuskelpoisia puulajeja ovat edellä mainittujen pääpuulajien lisäksi haapa, tervaleppä, tammi, kynä- ja vuorijalava, metsälehmus, saarni, vaahtera sekä siperianlehtikuusi, joka rinnastetaan kotimaisiin puulajeihin. Lisäksi visakoivun ja hybridihaavan kasvatus voi olla taloudellisesti perusteltua.”
Kuten aikaisemmin olen todennut, eri mieltä olen havuvaltaisten puustojen lehtisekoituksen osuudesta. Se kuitenkin on vain hienosäätöä. Olennaista tässä keskustelussa on suositusten melkoisesti laajempi haarukka kuin sinun hieskoivun tiheikkökasvatuksesi. Tosin vaihtoehtojen puutteesta moittiminen on metsästä puhuttaessa osittain harhaanjohtavaa. Muutama vuosi sitten olit kovasti hybridin puolesta, nyt olet luopumassa siitä ja tavoitteena on toisenlaiset linjat. Mitä seuraavaksi? Vaihtoehtoja riittää, mutta maailmaasi mahtuu vain yksi malli kerrallaan.
