Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Makuasia, mutta minusta monenkirjava tilkkutäkki ei ole maisemallisesti edullista metsää. Talousmetsässä tavoittelemani mahdollisimman laajat yhtenäiset tasarakenteiset kuviot ovat minusta parempia. Tuskin siis yrittäisin tuossa tilanteessa hyödyntää alikasvosta. En ainakaan niitä 20 metrisiä, kun niistä saa päätehakkuussa jo tukkia päätehakkuun hinnalla. Jatkossa epätasaisen kuvion hoito olisi työlästä ja kantohinnat alhaalla. Ainoa tilanne alikasvoksen hyödyntämisessä voisi olla kaksijakoinen puusto, joko koivun tai männyn alla.
Kannattaa myös selata keskusteluja taaksepäin. Muutamassa yhteydessä on ollut juttua juurikäävästä.
Metsuri motokuski, metsästyksen tavoitteena on maksimoida hirvikannan tuottavuus. On ihmeellistä alkaa puhua elinvoimaisuuden heikentämisestä ympäristötekijöihin puuttumalla, kun tavoite on päinvastainen. Johan kaatolupia vähennettiin, jotta elinvoimaisuus ei kärsisi. Minusta onkin parempi pitää kanta elinvoimaisena ja kaatolupakäytännöllä huolehtia lukumäärästä ja tasapainosta. Tappaminen ei siis ole hätäratkaisu. Se on jo vuosikymmeniä käytetty menetelmä.
’
Suorittava porras: ”Näillä tienoilla oli hirviä runsaasti jo 70-luvun lopulla . Tuonaikaiset arviointimenetelmät antoivat kuitenkin kannasta todellista pienemmät lukemat. Minäkin rustailin sillon ensimmäiset hirvivahinkoilmoitukset . Vahingot todettiin kuitenkin niin vähäisiksi , että korvauksia en saanut maatalouden enkä metsän puolelle . Tuosta tilanteesta hirvien määrä kasvoi aina 2000- luvulle saakka , jolloin tehometsästys alkoi JA JONKA TULOKSENA HIRVITYHJIÖITÄ alkoi syntyä .”
Täytyy todeta, että on teillä erikoiset metsät. Keskimäärin kanta on vaihdellut Suomessa 20000 ja 140000 välillä, mutta teillä tuo trendi ei ole vaikuttanut. Ellei sitten käytössäsi olevassa dokumentaatiossa 40 vuoden jaksolta ole lieviä puutteita.
Suorittava porras: ”Mäntyä on lähialueillamme istutettu ja kasvatettu menestyksekkäästi siinä , kun kuustakin. Sekä yhtiöt , että metsätaloudesta toimeentulonsa saavat metsänomistajat ovat uudistaneet metsänsä maapohjalle parhaiten sopivalla puulajilla.”
Epäilen, koska koivua ei ole istutettu. Päätehakatun rehevän kuusikon jälkeen kuusi ei ole maapohjalle parhaiten sopiva puulaji kuin poikkeustapauksissa.
Suorittava porras: ”Hirvivahinkoilmoituksien määrä on kuitenkin pysynyt lähes vakiona 70-luvulta lähtien RIIPPUMATTA HIRVIEN MÄÄRÄSTÄ.”
Tuokin on niin erikoinen asia, etten sitä ihan tuollaisenaan ole valmis nielaisemaan.
Suorittava porras: ”Suosittelisin Tiirolan Mikon tapaan jokaisen mielestään vahinkoa kärsineen tekemään edes sen vahinkoilmoituksen , jotta on perusteita anoa enemmän hirvilupia.”
Näin olen tehnyt. Mutta koska omistajia on 739000, mahtuu sekaan tietysti monenlaista käytäntöä. Jos taimikot on hoitamatta, varmaan vahinkoilmoituksetkin jäävät herkästi tekemättä.
Metsuri motokuski: ”Ei varmaankaan hirvityhjiöitä synny jos haavikoita kasvatetaan ja taimikot hoidetaan energiapuunkasvatus mielessä. Tuollaiset ryteköt ovat hirville kuin kutsu ”syömään”.”
Hirvikannan säätely tapahtuu lain mukaan metsästämällä ja toimintaa pyörittää riistahallinto. Jos hirvikannan tuottavuus laskee, kompensoidaan se kaatolupia vähentämällä, joten taimikoiden määrää ei pidä tähän asiaan sekoittaa.
Metsuri motokuski: ”Olin tässä parisen vuotta metsäliiton taimikoiden raivuussa kesän ja oli aika suuri ero niiden taimikoiden välillä joissa lehtipuuta oli hyvinkin rajoitetusti tai niiden välillä jotka oliva ns. ”ryteköitä”. Olen samaa mieltä (jälleen) suorittavan kanssa siitä yhtiöiden metsissä on hirvivahinkoja suhteellisesti vähemmän pinta-alaan verrattuna.”
Onhan tuo täysin selvä asia, että hoitamaton taimikko on monessakin suhteessa huono. Mutta miksi tämäkin asia nousee joka kerta esiin, kun hirvivahingoista keskustellaan? Eikös täällä puhuta metsätaloudesta?
Pete jo ketjun alussa kiteytti laatuun liittyvän asian. Kun nykyään puuta on metsissä huomattavasti enemmän kuin ennen, vaihteluakin löytyy. Ja koska ihmisen mieli toimii kuten toimii, vertailu entisaikojen tilanteeseen on vaikeaa.
Tehokkuusajattelustakin olen eri mieltä. Kannattavuus ei ole mitenkään huikeaa puuntuottamisessa, joten parannettavaa löytyy. Mutta kuten metsänhoidon kehitystä tarkastelemalla huomataan, ei tehokkuuden tarvitse olla vastakohta luontoarvoille tai puun laadulle. Toki huonolaatuista mäntyä voi kasvattaa tehokkaasti (paljon kuutioita/aikayksikkö), mutta ei se ole ainoa nykyaikainen tapa. Se on vain eräs tapa.
Itse olisin tuossa haastattelussa korostanut huolta nykyajan muodista, jossa ei anneta luonnon kiertokululle sille kuuluvaa arvoa. Taustalla on tietysti ainakin osittain hirvi, joka rajoittaa lehtipuuvaiheen käyttöä päätehakkuun jälkeen.
Metsänvartijan kanssa olen myös eri mieltä toimivista kasvatustavoista. Vaikka ajourat vievätkin n. 20% kuvion pinta-alasta, vaikutus puuston kasvuun on vain puolet tuosta. Ja koska tuotantolaitos pitää olla kunnossa, lasken ajourat perusedellytykseksi. Pinta-alaa ei koskaan ole tarpeeksi, siksi tilakaupat ovat aina ajankohtainen asia. Ajourista luopumalla en sitä kompensoi. Tässä on sekin puoli, että leimikot pitää saada mahdollisimman isoiksi, joten ajourattomat kuviot sotivat tätä ajatusta vastaan tehokkaasti. Mutta minun tavoitteena ei olekaan maksimaalinen puuntuotos ja valiorunkojen järeyttäminen, vaan taloudellinen kannattavuus.
Suorittava porras: ”Tänä päivänä ja nykyisillä hirvitiheyksillä ei Kärkkäisenkään tarvitse ”hiivistellä” valitessaan uudistusaloilleen sopivia puulajeja. Tilanne on muuttunut merkittävästi 1970- 2005 vuosien välisestä tilanteesta.”
On tosiaan muuttunut. 70-luvun alun jälkeen tilanne on vaihdellut heikosta katastrofaaliseen. Tällä hetkellä ei olla edes sillä tasolla, josta vuoden 2002 huippulukeemiin johtavat tapahtumat alkoivat.
Suoittava porras: ”Kumma kyllä lähialueiden suuret metsätilalliset eivät ole jättäneet hirvivahinkoilmoituksia edes hirvikannan ollessa runsaimmillaan .”
Ei kuusen istuttamisessa mitään hirviriskiä olekaan. Ja tähän asti jokaisessa yhteydessä olet muistanut mainita sikäläisestä hirvityhjiöstä, joten mistäpä vahinkoilmoituksiakaan saisi aikaan.
Vuosina 1961–2003 merenpinta nousi keskimäärin 1,8 millimetriä vuodessa. Vuosina 1993–2003 nousunopeus nousi 3,1 millimetriin vuodessa. Nousunopeuden kiihtyminen johtuu osittain jäätikköjen ja mannerjäiden sulamisen kiihtymisestä. Merenpinta nousi 1900-luvulla yhteensä 12–22 senttimetriä.
Lähde: Wikipedia
Suorittava porras: ”Todelliset puuntuottajat huolehtivat omaisuudestaan ja vahingot ovat peräti harvinaisia heidän metsissään.”
Tarkoitatko esimerkiksi Matti Kärkkäistä, joka ei juurikaan koivua kasvata ja jolla siksi ei hirvituhoja ole? Vahingot siirtyvät vuosikymmenien päähän, mutta juurikääpäähän ei hirvituhoksi ainakaan vielä lasketa.
