Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Metsäsuunnitelman heikkouksista olikin jo aiemmin oma keskustelunsa. Julkisuudessa moititaan rakentamista, mutta kyllä ainakin minun suunnitelmassani on vähintään pahasti epäonnistunutta rakennusta vastaava määrä tiedoista virheellisiä. Onneksi ne on helppo itse korjata sillä tarkkuudella kuin on tarpeen, mutta se ei ole puolustus virheen tekijää kohtaan.
Paljonko muuten hybridin taimet maksaa? Kuusikon jälkeinen lehtipuun pikakasvatus voisi teoriassa olla hyvä vaihtoehto, mutta riittääkö haavan tuotto nostamaan yhden kiertoajan tuoton plussalle? Vai olisiko kannattavampaa rikkoa pinta jollain tavalla ja sitten odotella hieskoivikkoa Pukkalan malliin? Erona alussa esitettyihin laskelmiin olisi tosiaan muokkaus ja pari raivauskertaa. Optiona olisi alikasvoskuusikko, joka syntyy tai sitten ei.
Toisaalta, miksi kasvattaa tuollaista silppua? Ihan varteenotettavia vaihtoehtojakin on ilman pienipiirteistä tuhertamista. 15-30 vuotta on kuitenkin pitkä aika liiketaloudellisesta näkökulmasta katsottuna. Monissa tapauksissa omistajakin ehtii jo vaihtua, eikä alkuperäiset ajatukset ehkä enää siirry jatkajalle.
Jees: ”Ei erilainen kasvunopeus tuossa kohtaa ole kuin eduksi. H-haapahan ottaa muuta puustoa sopivasti kiinni kasvussa kun lähtee vesoista perään. Lykkyvoimaa kyllä piisaa. Paikkaa vallan hyvin hakkuun aukot.
Tosin tämän tunnustan olevan omaa teoriaa koska ei ole vielä käytännössä testattu.”Hybridin käyttäytymistä en tunne, mutta voi haapa hyvinkin pärjätä kilpailussa. Riippuu tietysti tilan määrästä (kuusten tiheys ja pituus). Tuo ei silti ole ainoa asia, millä on merkitystä. Jos haapa saa kasvunsa vauhtiin, tuleeko sen käsittely ajankohtaiseksi eri aikaan kuin kuusen?
Jees: ”Mutta siellä muokkaamattomissa H-vallankin haavikoissa sinnittelee jokunen mänty alla ja ikää haavikolla sentään jo kaksitoista kasvun vuotta. Ettei se kaikkea valopuutakaan välttämäti altaan tapa.”
Ei tapa, mutta kasvatuskelpoisia taimiakaan ei tule. Vain hentoja, moneen suuntaan vääriä näreitä.
Mitä enemmän näitä asioita kun tässä pyörittelee ja maastossa erilaisia nuoria metsiä katselee, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että pyörää ei kannata yrittää keksiä uudestaan. Työ on turhaa, koska lopputulos on kulmikas.
Ihan varma en ole, ymmärsinkö Jees oikein nuo ajatuksesi kasvatuksesta. Korjaatko, jos menee pieleen?
Hybridin alle on kasvamassa luontainen taimikko, joten teet ehkä haapaan päätehakkuun ja jatkat luontaisen taimikon kasvattamista?
Hybridihaavan kasvatuksesta en mitään tiedä, mutta taimethan ovat kalliita, eikä homma vielä ensimmäisellä kierroksella kannata, laskentakorosta riippuen tietysti. Uhraatko siis haavan taimet, mutta päätehakkuussa joudut varomaan luontaista taimikkoa, josta väkisinkin iso osa vahingoittuu.
Alle varmaan syntyy kuusivaltainen puusto, koska valopuut ei siellä elinvoimaiseksi kehity. Toki päätehakkuun jälkeen alkaa haapaa tulla ns. tarpeeksi. Pysyykö ne alikasvoksena kurissa, annatko niiden kasvaa vai pyritkö hävittämään ne jollain tavalla? Jos kasvatat luontaista taimikkoa sekaisin hybridin kanssa, eikö erilainen kasvunopeus aiheuta jossain vaiheessa ongelmia?
Entä sitten tänä kesänä tehtävä energiakorjuu sille 3 ha alalle, josta on ollut useasti juttua. Saatko sinne jäämään luontaisen hies- ja rauduskoivun lisäksi muutakin puustoa? Vai kuittaatko homman sillä, että seassa on mäntyvaltaisia kohtia, eikä isoa yhtenäistä kuviota synny?
Entä muut koivutaimikot, joita olet aidannut?
”Vastakysymys Gla: Miten koivikon ensiharvennuksessa voi tulla sekametsä?”
Erittäin hyvä kysymys, jota on syytä pohtia tarkemmin. Ovathan ympäristöasiat niin kemikaalien käytön, yleisen monimuotoisuuden ja metsien terveyden suhteen lähellä meidän molempien sydäntä.
Minä en muuta vastausta tiedä, kuin että ei mitenkään. Ja kun on syytä olettaa, että puusto joutuu kovan stressin alaiseksi tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen takia, sekametsä on minun käsittääkseni varmin tapa suojautua takaiskuilta. Tämän takia on yllättävää, että pyrit kasvattamaan edelleen tietoisesti yhden puulajin metsiä. Toki minullakin niitä on, mutta niiden kehitykseen en olekaan voinut vaikuttaa. Ja muutenkin menneitä on turha surkutella, nyt katsotaan eteenpäin.
”Ja kun ”uskoani” kummastellaan kannattaa lukea päivän metsäuutiset ja vielä illalla käydä omat kuusikot vaikka tarkastamassa millaisia ötököitä sitä tänään on tullut kasvateltua.”
Milloinkaan en ole pitänyt yhden puulajin muodostamaa metsää tavoiteltavana, varsinkaan vanhaa kuusikkoa. Tämän hetkisen näkemykseni mukaan en aukkoja yhdelle lajille edes uudista, sekoitusta tulee 30-50%, vaikka se suositusten mukainen luku ei olekaan. Mutta se on minun näkemykseni tulevaisuuteen varautumisesta.
Glyfosaattikeskustelussa tämä vielä jätevesiasetuksesta: Enestam oli ympäristöministerinä 2003 ja laati 2004 voimaan tulleen jätevesiasetuksen. Ongelma kärjistyi siirtymäaikojen takia vasta vuosia myöhemmin Lehtomäen aikaan. Tuolloin Enestam tosiaan tunnusti, ettei tiennyt mitä aikanaan teki. Lehtomäki oli 2003 ulkomaankauppaministerinä, eikä tuolloin puuttunut millään tavalla jätevesiasetukseen. Vasta myöhemmin ollessaan ympäristöministerinä lievensi jätevesiasetusta.
Tavoite on hyvä, mutta toteutus vaatii joissain tapauksissa kohtuuttomia investointeja hyötyyn nähden. Täytyy kuitenkin muistaa, että maalla on muutakin kuormitusta kuin mummoja, joilta joskus lirahtaa pari tippaa pissaa.
http://www.ymparisto.fi/
default.asp?node=8568&lan=fiJees: ”Kun mennään tämän vuosisadan loppupuolelle tuo voi olla todellisuutta huomattavasti nuoremmalle puustolle.”
Kaikki on mahdollista. Sekin, että kannattavuus paranee nykysuositusten mukaisella metsänhoidolla sen 60% mitä tutkijat ennustivat, kunhan kuusta ei kuivahkolla tai sitä karummalla paikalla yritä kasvattaa. Mitä nyt koivun lehdet kellastuu joinain vuosina kuivuuden takia elokuun alussa kuten vuonna 2006.
Jees: ”Tiedän kyllä että nuo esimerkkini ovat molemmat jo tavallaan menetetyt puut taloudellisesti. Mutta kuusen tappoi muutama itikka mutta koivu ei kuollut salamastakaan.”
Entä sitten? Sehän tässä juuri pointtina on, että molemmat puut olivat jo taloudellisesti menetettyjä. Turha niistä on mitään yrittää päätellä. Laita istutuskuusen viereen energiapöheikön luontaisesti syntynyt hieskoivu tai harmaaleppä ja kokeile, kumpi kasvaa vanhemmaksi ja kummassa on arvokkaampi runko 41-vuotiaana eli silloin, kun sinun uskomustesi mukaan kuuset ovat kuolleet kuivuuteen.
