Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Lauri Vaaran kirjaa ei netissä ole, mutta tiivistelmä ja sisällysluettelo löytyy:
http://www.taloustieto.fi/
muutkirjat/452_saatteeksi_
tiivistelma_ja_sisallys.pdfHeti alussa alkaa melkoinen julistus:
”Metsäalalla ymmärretään väärin sekä puuntuotannon toimialan että taloudellisen tehokkuuden (tuottavuuden) käsitteet. Puuntuotantoon luetaan vain puuston perustamisen ja kasvatuksen tuotantovaiheet, mutta ei puusadon korjuuta. Puunkorjuu katsotaan puunjalostusyrityksen talouteen kuuluvaksi toiminnaksi, vaikka korjuun kustannukset aina vähennetään metsän (tuotantopanoksen) hyödyntämisen tuotoista.”
Onko ongelma siinä, ettei minulla ole rasitteena 60-luvun metsäalan ajattelutapaa? En koskaan ole tullut ajatelleeksi, että korjuukustannukset olisivat jokin toimintaani liittymätön ulkopuolinen tekijä. Samaa ajatusta korostetaan jokaisessa alan kirjassa, joten en voi käsittää, mistä Vaaran tulkinta on syntynyt. Tietysti korjuuyrittäjällä on sopimus ostajan kanssa, johon en voi vaikuttaa, mutta minun kirjanpidossani viivan alle jäävään tulokseen vaikuttaminen on helppoa suunnittelemalla metsänhoito niin, että korjuukustannukset jäävät mahdollisimman alhaisiksi.
Konemiehet varmaan paremmin tietää, mutta eikös maataloustraktoriin kiinnitetyssä hakkuupäässä tule aika pian raja vastaan, kuinka isoja runkoja hallitusti voi käsitellä? Ehkä harsintametsien aikaan tilanne oli toinen, mutta nykyään etenkin hoidetuissa päätehakkuumetsissä on paljon järeätä tavaraa, jota en näin maallikkona neuvoisi kevyellä kalustolla korjaamaan. Harvennuksissa hallittavuuden merkitys korostuu jo pienemmällä runkokoolla. Eikä Jessen 0,3 ha/54m3 tonttipuiden hakkuukaan varmaan olisi ollut mielekästä traktorilla hoitaa.
Metsänvartija: ”Kasvattaa itse siirtotaimista avomaalla/ esim. maitopurkeissa.
Taimimateriaali on ilmaista ja itse kun istuttaa saa hyvän palkan. Ei sosialistisia kustannuksia+välikäsiä.”Mahtaa maitopurkkitaimien istutus olla sujuvaa. Kai neliskanttista pottiputkea joku sitten valmistaa, mutta mhy:ltä voi olla turha sellaista lainaksi kysyä.
Mutta kai tuostakin palkan saa, jos vähään tyytyy.
Juuri noin kuten A. Jalkanen toteaa. Harvennukseen ja oikeastaan kasvatuskelpoisten yksilöiden arviointiin liittyy myös eräs yksityiskohta. Riukuuntuneessa metsässä on yleensä syytä tehdä alaharvennus. Isoimmat puut ovat noissa olosuhteissa elinvoimaisia, elävää latvustakin on eniten. Muuton kallistun vaihtoehdon C suuntaan eli alaharvennus kuusta suosien, mutta lehtipuuta mahdollisimman paljon jättäen, ei kuitenkaan ylitiheäksi. Sopivasti lehtipuuta seassa ei tutkimusten mukaan vaikuta kasvuun juuri mitään ja jos määrä pysyttelee n. 10 prosentissa, ei taloudellinen tuloskaan heikkene. Kuitenkin silmämääräisesti arvioituna metsä mielestäni näyttää sekapuuston ansiosta terveemmältä, joten itse uskon lehtipuun säilyttämisen olevan kannattavaa. Kehitysvaiheen edetessä osuutta vähennetään. Sinun tapauksessasi osuuden kuitenkin määrittelee tilanne, tutkimuksissa saatuja prosenttilukuja ei kannata liikaa tuijottaa.
Kannattako harvennus tehdä kerralla vai kahdessa vaiheessa, siihen on paikkaa näkemättä vaikea ottaa kantaa ja onhan asia jossain määrin tulkinnanvarainenkin. Veikkaan parhaan ratkaisun löytyvän kahdesta, n. 10 vuoden välein tehtävästä harvennuskerrasta. Nyt jätetään hiukan tiheämmäksi kuin normaalisti tehtäisiin, runkoluku arvioidaan latvusten tarvitseman tilan perusteella, ei minkään harvennusmallin mukaan. Seuraava harvennus tehdään n. 10 vuoden kuluttua. Lasketaanko tuo 1 vai 2 kerralla tehdyksi, lienee kai makuasia.
Itse tekisin aluksi perkauksen, jossa poistaisin jokseenkin kaikki raivaussahakokoiset rungot. Tuossa metsä siistiytyisi melkoisesti, jolloin varsinainen harvennustarve olisi helpompi määritellä.
Lähinnä oli ajatuksena kaksijakoisen metsikön kasvattaminen. Tällöin ei ole kyse 70-vuotiaista ”taimista”. Vanhan kuusikon alla, jossa tuollaista puustoa esiintyy, ei alikasvosta yleensä kannata edes yrittää säästää. Samoin jokin taimiryhmä pienaukossa ei ole kiinnostava. Mielummin alikasvosta tekee mieli kasvattaa valoisamman koivikon, männikön tai ehkä sekametsän alla.
Jos kaksi paikkaa riittää, mikäs Hiluxilla on ajaessa. Vaan ne käyttökustannukset, kun polttoainetta menee henkilöautoon verrattuna kaksinkertainen määrä ja huoltokustannuksetkin ovat korkeat. Helposti 1000 euroa siis saa vuositasolla tuosta riemusta maksaa, joten vastinetta kyllä tarvitaan. Ja laittaa miettimään vaihtoehtoja. Jos vaikka laskee, millainen kuitupuupino tuon maksamiseen tarvitaan, saa kivasti mittakaavaa asialle.
6m3: ”Tuossa Hiluxissa miellyttää se että sillä jo kuljettelee polttopuutkin kaupunkiin lavalla. Ei tarvitse peräkärryä perässä vetää jatkuvasti.”
Kuljetatko jatkuvasti polttopuuta Hiluxin lavalla?
Vaikka avolavasta autona pidänkin, siviilikäytössä silti mielummin otan autooni takapenkin. Ne satunnaiset kerrat, jolloin tavaratila ei riitä, peräkärry hoitaa homman huolettomasti. Nykyisen jarruttoman tilalla jarrullinen olisi parempi, mutta niin suuri tarve ei ole, että vaihtamaan vielä alkaisin. Polttopuuta n. 1 p-m3 kulkee jarruttomassakin, vaikka hiukan ylikuorman puolelle meneekin.
Susanna Huovinen (sdp) tyytyi ympäripyöreisiin latteuksiin Petri Salon (kok) ja Pertti Hemmilän (kok) kysymyksessä ”Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä perustaakseen sektorirajat ylittävän yhteistyöelimen, jonka tarkoituksena on parantaa liikenneturvallisuutta hirvivaaroja vähentämällä?”
http://www.parlament.fi/
faktatmp/utatmp/akxtmp/
kk_170_2006_p.shtmlSuullisen kyselytunnin asia SKT 144/2005 vp Aulis Ranta-Muotio /kesk:
”Aikooko hallitus tehostaa hirvikannan säätelyä ja rajoittaa tätä kantaa?”
Vastauksesta ei ole tietoa.
Hakukoneen avulla tuli vastaan tuore ja yllättävä Sauli Ahvenjärven (kd) kysymys:
”Millä käytännön toimenpiteillä aiotte varmistaa sen, että hirvikannat eivät vaarannu erityisesti kovan verotuksen kohteena olleista Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Lapin alueilta ja näettekö tarpeellisena lisätä riistakeskusten johdon virkavastuuta lupien myöntämisessä, jotta metsästyslain 20 § ei vaarannu, vaikka tämä vaatisi lisäystä metsästyslain 26 §:ään tai metsästysasetukseen 666/1993 mahdollisuudesta riitauttaa lupien myöntäminen?”
