Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Tamperelainen: ”Eikö yksikään kansanedustaja pysty ottamaan hirviasiaa esille Arkadianmäellä ?”
Asia on otettu esiin useasti, mutta aina on tyydytty selittelemään nykytilanteen erinomaisuutta.
Mikko Alatalo (kesk) teki asiasta kirjallisen kysymyksen vuonna 2007 eli aikana, jolloin hirvikanta oli nykyistäkin suurempi.
”Millä keinoin hirvikolareita voidaan tehokkaimmin vähentää, ja
voidaanko hirvien kaatolupia lisätä, jolloin hirvikantaa voidaan pienentää?”Silloinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk) antoi seuraavan vastauksen:
”Hirvivahinkoja pyritään ehkäisemään pitämällä hirvikanta hirvitalousalueittain vakaana tavoitteiden mukaisella tasolla 2—4 hirveä tuhatta hehtaaria kohti ja lisäämällä kuljettajien tietoutta
hirvieläinonnettomuuksiin vaikuttavista tekijöistä.”Kun ylimmän päättävän tahon mukaan vahinkoja pyritään vähentämään pitämällä kanta vakaana, on rivikansalaisella vitsit vähissä näin aprillipäivänäkin.
http://www.eduskunta.fi/
triphome/bin/thw.cgi/trip/
?${APPL}=utpkk&${BASE}
=faktautpkk&${THWIDS}
=0.8/1364785988_216092
&${TRIPPIFE}=PDF.pdfOnneksi Anttilan kaudella on tapahtunut hirviasiassa pientä edistystäkin:
http://www.parlament.fi/
faktatmp/utatmp/akxtmp/
kk_444_2009_p.shtmlhttp://www.parlament.fi/
faktatmp/utatmp/akxtmp/
kk_834_2008_p.shtmlJos gradun väite pitää paikkaansa, energiapuukauppa sekoittaa kuitupuukauppiaiden kuviot. Ostajia on mahtava määrä kuitupuuta käyttäviin verrattuna, joten hinnoittelussa toteutuu markkinatalous paremmin. Tietysti kuitupuun hinnan saavuttaminen alkaa nousua hillitä, mutta hyvä taso tuokin on.
Metsälehden metsätilakauppaa käsittelevän artikkelin mukaan tyypillinen ostaja on 50-70 vuotias mies, jolla metsää on jo entuudestaan. Asetelma on ymmärrettävä, pahimmista asuntoveloista on jo selvitty, omat lapset jo sen verran isoja, että aikaa ainakin periaatteessa metsän hoitoon riittää ja metsätilan edellyttämä määrä rahaakin on mahdollisuus sitoa tilakauppaan. Kuulostaa hyvältä, joten tuossako on porukka, jolla riittää resursseja metsätaloden yrittäjämäiseen suuntaan kehittämiselle ja johon kannattaa satsata?
Iän myötä halu tehdä puukauppaa vähenee. Syitä tähän on helppo löytää, joten tieto vaikuttaa uskottavalta. Puukaupan edistämistavoitteiden mukaan tilannehan pitäisi olla päinvastainen kuin nyt eli keskimääräisen ostajan pitäisi aloittaa pohdinnat, kuinka metsänhoito siirretään seuraavalle polvelle. Olihan jossain laskelma siitä, kuinka tilakoon kasvattaminen 10 hehtaarilla ja omistajien keski-iän pudottaminen 10 vuodella parantaisi aktiivisuutta. Lukuja en muista, mutta merkittäviä ne olivat.
Tuosta pari sivua kun uusinta Metsälehteä käännetään, tulee vastaan metsien harvennusta käsittelevä artikkeli. Sen lopussa tehtyä laskelmaa kannattaa pureskella. Päätehakkuita olisi voitu tehdä 50000 ha nykyistä enemmän. Tämän takia metsänomistajilta jäi saamatta puoli miljardia. Teoriassa noin ehkä on, mutta olisiko teollisuudessa ollut valmius ostaa tuollainen määrä puuta? Entä jos 50000 ha päätehakkuuleimikoita olisi tullut markkinoille, mikä olisi ollut sen vaikutus puun hintatasoon? Tapani-myrsky tukki markkinat jo huomattavasti pienemmällä puumäärällä. Yrittäjämäinen toiminta luonnollisesti pyrkisi tuomaan tuon 50000 ha puuta markkinoille.
Tämä kaikki keskustelu antaa syyn epäillä, ettei kokonaisuus ole oikein kenelläkään hallussa.
Toivottavasti Mikko tai joku muu MTK:sta ottaa kantaa Pentti Hyttisen kolumniin. Ihan vain muistaen, että keskimääräinen tilakoko on meillä 30 ha ja siten tuossa porukassa on merkittävä jäsenpotentiaali kuten myös tuotettu puumäärä.
Haluaako Mtk tukea Kataisen verolinjaa, jossa pääomalle annetaan verohelpotuksia, jotka tavallinen kansa maksaa? Vai halutaanko kaikkien toimintaedellytyksiä kehittää tasapuolisesti?
Täysin samaa mieltä Mikon ja Eliisan kanssa pääkirjoituksesta. Edunvalvontaa tarvitaan, mutta käytännössä suurin ongelma tuntuu olevan metsänomistajatason tuen saaminen toiminnalle.
Mikko tämän keskusteluketjun alkupäässä 19.3.2013 ilmoitti, että Mhy:n ja MTK:n jäsenyyksien pakkoliitosta ei tule, vaan homma perustuu vapaaehtoisuuteen. Hyvä näin, jos tuollainen ajatus toteutuu. Ja kun katsoo edunvalvontaketjun nykyistä rakennetta, muutokselle todellakin vaikuttaisi olevan vahvat perusteet. Kolmiportainen järjestelmä ei voi olla tehokas, rajapintoja on liikaa. MTK:n ja Mhy:n yhdistämisellä ainakin teoriassa saataisiin toimiva paketti. Siten itse ainakin mielenkiinnolla odotan lopullisen esityksen valmistumista.
Metsäuutiset: ”Valtion talousmetsien virkistyskäyttöä edistävät panostukset ovat yhteiskunnan näkökulmasta perusteltuja ja kannattavia. Voisi sanoa, että miljoonan euron panostus on tuonut yhteiskunnalle vähintään kahden miljoonan euron arvosta virkistyshyötyjä, metsien monikäytön talouden professori Artti Juutinen sanoo.”
Tuo kommentti on syytä lukea ajatuksella. Panostukset ovat kannattavia, kun eurolla saadaan kaksi. Sijoittajan korviin kuulostaa hyvältä, mutta mikä on todellinen lopputulos? Eurolla ei saadaakaan kahta euroa, vaan virkistyskäyttäjien miellyttävä kokemus, jonka he kyselytutkimuksessa arvioivat kahden euron hintaiseksi. Rahaa ei kuitenkaan liiku, joten kenen intresseihin virkistyskäyttöä parantavat panostukset kuuluvat?
Ei sillä, etteikö metsien virkistysarvo olisi merkittävä ja etteikö sitä etenkin tiettyä kärpäskantaa alentamalla kannattaisi parantaa silloin, kun euromääräistä hyötyä (=vahinkojen vähenemistä) koituu metsänomistajalle. Mutta virtuaalirahaan suhtautuminen onkin huomattavasti vaikeampaa. Itse en metsässä kävellessäni ole koskaan ajatellut, että virkistysarvon yksikkö on euro.
Mikko Tiirola: ”Seuratkaa mhy-lehtiä kevään aikana, niin kirjoitan kokemuksistani tarkemmin.”
Hyrrä pyörii väärään suuntaan. Ihan hyvä, mutta toivottavasti viesti saa julkisuutta muuallakin kuin kritiikittömästi mhy:n toimintaa kehuvassa lehdessä. Toistemme selkään taputtelu ei nyt auta.
Katainen jaksoi hymyillä eilen telkkarin haastattelussa verotuksen muutoksia selitellessä. Toimittajan kysymyksiin ei kuitenkaan vastannut. Toivottavasti muutokset silti ovat osa hyrrän pyörimissuunnan vaihtoa. Vähän epäilyttää, mutta enpä minä tuon alan asiantuntija olekaan. Hallituksen toiminnasta ei pisteitä tippunut, kun Kataisen jälkeen Guzenina jatkoi kiemurtelua Kataistakin enemmän.
Kuten totesin, summat eivät vastaa todellisuutta. Kuitenkin niiden avulla voidaan peilata demareiden ja versowoodin kaipaaman metsämaan verottamisen merkitystä yhteiskunnallisesti. Ei ole ollenkaan mahdotonta, että vaatimukset virkistysarvojen maksamisesta kovenee, jos jotain veroja tulee.
Maksun mielekkyys riippuu kovasti hallinnassa olevan metsästä. Jos kyseessä on iso yhtenäinen ala, johon saa houkuteltua turistiporukat metsästämään, homma on ok. Kuusamon yhteismetsän tilannetta en tunne, mutta keskiverto 30 ha omistajan näkövinkkelistä ei maksun periminen tunnu hyvältä ajatukselta. Paikallisen hirviporukan lukemattoman monista tiloista muodostuvassa lupa-alueessa maksujen periminen olisi minusta kohtuutonta. En tideä, mikä olisi kohtuullinen hehtaarihinta, mutta lihakimpaleen arvo tuskin jää kohtuullista maksua pienemmäksi.
