Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Minulle sopii Tiirolan ehdotus ja Simonkatu. Ajankohta?
Ei tosiaan ole näköpiirissä suosion hiipumista ja siten alennusmyyntejä. Vaikka ulkopuolisesta kuulostaa täysin käsittämättömältä, että Inarijärven jäällä ei kelkat mahdut kohtaamaan, ei nämä tapaukset suosiota vähennä. Etelässä tulee jo uutisia siitä, kuinka laduilla ja metsissä ajellaan kelkoilla ja mönkijöillä. Ja kyllähän tuonta näkee itsekin, pojat ja poikamaiset isät siellä pörräävät. Samaan sarjaan tämä kuuluu, kun mopoautojen yleistyminen. Enää ei töihin pääse ilman, että vähintään kerran mopoauton vetämässä jonossa madellaan. Hämmästellä täytyy vain sitä, mistä rahat noihin otetaan.
Upea juttu, että Tiirola kommentoit asiaa tällä! Vaikka tämä keskustelupalsta ei MTK:n tiedotuskanava olekaan, merkittävä metsäalan ajatustenvaihtopaikka kuitenkin tämä on.
Itse arvostan MTK:n toimintaa ja etenkin sen mahdollisuuksia Brysselissä ja Helsingissä. Näyttöä toiminnan tuloksista on tosin vaikeata saada. Kuten edellä todettiin, kansallisen, suoraan ruohonjuuritason toimintaan vaikuttavan lobbauksen teho on eniten kritiikkiä aiheuttavaa. Hirviasiat varmaan yhtenä merkittävimmistä ja nykytilaltaan vaikeimmin ymmärrettävistä monitahoisen ongelmien aiheuttamisen takia. Tulkinnanvaraisia juhlapuheita riittää, mutta käsitys MTK:n linjauksista eli lobbauksen suunnasta ja keinoista tavoitteiden toteuttamiseksi on jäänyt ainakin minulle hämärän peittoon. Lainsäädäntöä valmistelevissa työryhmissä MTK on mukana, mutta tietoa MTK:n kannasta ei julkisuuteen juurikaan ole tippunut. Toisin on esim. vihreillä, jotka julkistavat kommenttinsa sellaisenaan. Tämä on sikäli merkittävä asia, että MTK on ilmoittanut hyväksyvänsä uuden metsälain, vaikka siinä on puutteita. Samoin metsätuholain käsittelyssä on hirvet ja siten juurikääpä käsitelty liian kevyesti.
Toimista pyydän siis lisää julkisuutta, jotta edunvalvonnan mielekkyyttä olisi parempi arvioida. Voihan olla, että asiat ovat paremmassa hoidossa kuin uskonkaan.
(muutama kirjoitusvirhe korjattu)
Tätä keskustelua taatusti seurataan MTK:ssa. Olisi hienoa, jos siellä avoimesti otettaisiin esitetyt haasteet vastaan ja kerrottaisiin, miten asioita tästä eteenpäin kehitetään. Juhlapuheet ei enää lämmitä, vaikka kiistatta erittäin paljon hyvääkin niidenkin taustalta löytyy. Kenties Metsälehtikin valmistelee jotain asiaan liittyvää, koska aiheesta on äänestyskin menossa.
Olen samaa mieltä siitä, että metsässä lainsäädäntöön ja verorahojen käyttöön liittyen ei puoluekannalla ole niin väliä, poislukien vihreät ja ehkä vasemmisto. Mutta jos tamperelaisen ensimmäisen lauseen oikein tulkitsin, politrukeille ei noiden asioiden käsittelyä silti pidä jättää. Nämä eivät ole asiantuntijoita, vaan juoksupoikia ja -tyttöjä. Mielestäni MTK:sta puhuttaessa kenties tärkein tehtävä on olla mukana vaikuttamassa näihin asioihin, koska millään muulla järjestöllä ei ole tällaiseen resursseja tai uskottavuutta.
Uusimmasta Talouselämästä (11/2013) kannattaa lukea Raimo Sailaksen haastattelu. Virkamiestyönä tehty asioiden valmistelu on menettänyt merkitystä: ”Tämän hallituksen aikana on entistä selvemmin lähdetty siitä, että poliitikot asettavat työryhmiä, joiden lopputulos on määritelty jo kokoonpanolla ja toimeksiannolla.” Guzenina ja Risikko sote-uudistuksen valmistelutyöstä: ”Ei vastaa poliittista linjausta”.
Juttu löytyy netistä lyhennettynä, mutta täydellisenä se on lehdessä. Tämä siis pohjustuksena siihen, millä tavalla asioita nykyään käsitellään. On varmaa, että metsänomistajia koskettavissa päätöksissä on teollisuudella merkittävä rooli. Työryhmien kokoonpanostakin sen jo näkee. Kun noin hataralla pohjalla mennään, metsänomistajien/puuntuottajien edunvalvonta on mielestäni entistäkin tärkeämpää. Enää vain kaivataan MTK:lta tiettyä ryhdistäytymistä, jotta metsänomistajilta löytyisi riittävästi selkänojaa tuota työtä varten.
Tuo Juurikkalan kommentti osoittaa tervettä lähestymistapaa metsätalouteen. Mutta keskustelun alkuperäinen ajatus ei ollut hirvikannan laskun tavoittelu, sen kannatettavuudesta huolimatta. Tarkoitus oli pohtia sitä, mitä nyt vallitsevissa olosuhteissa pitäisi tehdä, kun uudistaminen on ajankohtainen. Onko viisainta kuitenkin istuttaa kuusen taimia rajallinen määrä ja pyrkiä välttämään pahimpia lahoja kohtia? Tuloksena tuosta on toivottavasti lehtipuuvaltainen ensiharvennus ja jonka ansiosta vuoroviljelyn merkitys vähenee. Hyvä siemenvuosi on hyvä juttu, koska jo käsitellyllä aluella todennäköisesti luontaista täydennystä tulee riittävästi. Vuoden kuluttua tilanne onkin paljon surkeampi.
Kyseinen hakkuu oli varmasti perusteltu, koska talon pihalta avautuva maisema haluttiin säästää, eikä tavoitteena ollut taloudellisen tuloksen maksimonti. Millään tavalla tuo ei toimi esimerkkinä tavanomaiselle talousmetsälle.
Itsekin veikkaan, että seuraavaan hakkuuajankohtaan mennessä kasvatuskelpoista erirakenteisuutta ei juurikaan ole. Mutta mitä se haittaa. Omistajat olivat eläkkeella oleva pariskunta, joten metsää voi harventaa kevyesti tai olla harventamatta. Ei se heidän elinaikanaan pystyyn lahoa tai umpeen kasva siinä määrin, että maisemaksi jäisi metsätuhoalue. Päinvastoin, mukava iäkäs metsähän siinä seisoo, josta varmaan löytää sieniä ja marjojakin. Ainoa riski on, jos nyt syntyi tuulille herkkä puusto.
Lehdessä oli kiinnostava kohta siinäkin, kun hieskoivikon alle oli kasvanut kuusikko. Ok, mutta kun 20 vuoden takainen ajourakin oli näkyvissä liki puhtaana, ei luontaista uudistumista näytä enää ylispuiden poiston jälkeen tapahtuvan. Jk-menetelmässähän neuvotaan tekemään ajourat aina eri paikkoihin, joten 2-3 hakkuun jälkeen alkaa olla aika tyhjää metsässä.
