Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Kun tänne linkitetyn Heldan arkiston vanhoja kirjoja olen lueskellut, samaan johdonmukaisuuteen olen kiinnittänyt huomiota. Pari asiaa tulee mieleeni. Ensinnäkin se, että mitä oleellista tutkimus on viimeisen sadan vuoden aikana saanut selville. Toisaalta tällainen pitkäjänteisyys antaa aihetta varovaisuuteen uusien villitysten suhteen.
Metsässä ”voi kokeilla”-tyyliset jutut metsänomistajatasolla ovat aika arveluttavia. Jos nyt istutan vaikka siperianpihtaa ja saan aikaiseksi hyvän taimikon, ensimmäiset merkit onnistumisesta tai epäonnistumisesta saan ehkä silloin kun on aika luopua metsistä. Toisaalta kokeilut pitäisi tehdä isommassa mittakaavassa, jotta niistä voisi joskus olla iloa. Pieni erikoisempaa puulajia oleva kuvio tuskin on kiinnostava ostokohde kenellekään, ellei sitten kelpaa massapuuksi kuusen tai männyn sekaan. Isommassa kohteessa taas riskit kasvaa, joten itse jätän tällaiset kokeilut Metlan murheeksi.
Ostaamyy: ”Talousjärjestelmä joka perustuu jatkuvaan kasvuun on murrosvaiheessa kohta ei enää yksi maapallo riitä kulutuksen kattamiseksi.”
Totta, oikeastaan tuo tilanne on vallinnut jo jonkin aikaa. Ratkaisuja haetaan jatkuvasti, parhaimmillaan varsin mielikuvituksellisista tavoista. Niistä eräässä ei edes yritetä pärjätä yhden maapallon varassa:
http://www.tekniikkatalous.fi/
innovaatiot/avaruus/totta+se+
on+miljardoorit+perustavat+
kaivosyhtion+avaruuteen/a802770Edellä kirjoitinkin, että sinun mielestä kantaa ei tarvitse alentaa metsästämällä. Se on eri asia kuin pelkkä hirvien metsästäminen. En siis ole laittanut sanoja suuhusi. Sinä ainoastaan kuvittelet niin.
Tässä yhteiskunnassa asiat nyt vain menee niin, että jos halutaan luoda jollekin asialle riittävät edellytykset, pitää siihen vaikuttaviin asioihin puuttua. Jotta nykyisin metsänhoidossa vallitsevalla tavalla olisi edellytykset onnistua taloudellisesti, edellyttää se tiettyä sorkkimista metsätaloudelle ongelmia aiheuttaviin tekijöihin. Luonnollisesti haittoja pitää siis vähentää. Asia on periaatteessa sama kuin vaikkapa liikenteen aiheuttama melu. Jos melu alkaa haitata asutusta, on syytä rakentaa meluvalli. Olisi epärealistista pyrkiä vähentämään liikennettä melun vähentämiseksi. Aivan sama pätee sinun ajatuksiisi metsän kasvattamisesta ilman taimikoita, koska vain realististen keinojen käyttöä on syytä harkita. Siinä olet kyllä oikeassa, että hirviltä loppuu ruoka ja siten kanta alenee, mutta niin loppuu myös edellytykset kilpailukykyiseltä metsänhoidoltakin. Harsimalla ei vanhan kuusikon tilalle saa kasvatuskelpoista männikköä tai koivikkoa aikaan ainakaan ilman, että voidaan puhua taimikoista luopumisesta.
Todennäköisesti männyntaimikko sinne tuleekin istutettavaksi. Pointti tuossa edellä kuitenkin oli se, että n-merkin mielestä hirvikantaa ei ole tarvetta alentaa metsästämällä. Parempi tapa olisi hänen mielestään luopua taimikoiden kasvattamisesta, jolloin kanta alenee ravinnon vähentyessä itsestään. Koitin sitten kysellä, miten tuo malli palvelee käytännön metsänhoitoa, mutta vastausta en ole saanut. Ainoastaan moitteita siitä, että jaksan inttää asiasta.
Itsekään en hoksaa, mikä kaipuu monilla on unohtaa Talvivaara ja keskittyä muihin, kenties isompiin ongelmiin. Kyllä Talvivaara on riittävän iso ongelma, jotta se pitää saada hoidettua kuntoon. Lisäksi tässä rakennetaa pohjaa tulevaisuuden kaivostoiminnalle. Hyväksytäänkö tällainen siirtomaakulttuuria muistuttava toiminta vai laitetaanko rima hiukan korkeammalle.
Käsipeliä itsekin ajattelin, siksi kysyin pinta-alaa. Mutta käytännössä 3 hehtaarilta 40-vuotiaasta kuviosta tulee sellainen määrä pölkkyjä, että käsipelillä tapahtuvan siirron voi unohtaa. Samoin kikkailun jäädyttämisen kanssa, kun lännessä talvet on mitä sattuu.
Minusta tuossa on muutama realistinen vaihtoehto. Ensimmäisenä selvittää mahdollisuus tiehen naapurin puolelta. Jos kulku naapurin puolelta onnistuu, kannattaa koittaa yhdistää se mahdollisen naapurin metsäkauppaan ja siten saada paremmin ostajaa kiinnostava kohde aikaan. Toissijaisesti koittaa myydä koko kuvio naapurille tai vaihtoehtoisesti jättää se oman onnensa nojaan. Korkeintaan hakea sieltä vuosittain omat polttopuut, jos tieyhteydet edes joen omalle puolelle on kunnossa.
