Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Kemeratille tiedoksi, että minun autokouluautossani ei ollut peruutuskameraa. Oli vain betonilaatta lavalla lisäpainona. Olikohan kouluautolle jokin minimipainoraja, pelkkä kuorma-auto ei siihen riittänyt.
Tuskin oli Visakallonkaan autossa kameraa.
Visakallo: ”Kun ajoi kuorma-autolla ajokortin, henkilöauton ajo tuntui sen jälkeen kyllä vaikeammalta.”
Tuollaista tunnetta en muista. Sen muistan, että aina ennen peruuttamista olisi ollut fiksua käyttää apumiestä varmistamassa takaosan katveen. Teoriatunnilla myös kerrottiin, kuka on vastuussa, jos osuu johonkin peruuttaessa. Ei ihme, että peruutushälyttimet ja kamerat on noihin sittemmin tullut.
Kuten Annelin esimerkistä huomataan, hallittu kaistan vaihto edellyttää pään kääntämistä. Vain sivupeiliä tarkkailemalla takaviistoon jää todennäköisesti katve. Samasta syystä kannattaa välttää ajamista tuossa kohdassa, vieressä ajava voi kiilata eteen. Tätä edesauttaa se, että suurin osa kuskeista alkaa vilkuttaa ja siirtää autoa sivusuunnassa samanaikaisesti, joten aikaa reagointiin jää vähemmän kuin tältä osin ajamisen alkeet hallitsevan kohdalla.
Risteysajossa pään liikuttelun merkitys korostuu. Kukaan ei näe pilarien, pääntukien ja matkustajien läpi. Jos aikoo varmistaa reitin olevan vapaa, katveet on pakko tarkistaa. Monille tosin riittää, ettei näe väistettävää.
Jannen mukaan 100 m3/ha on tavallinen määrä lahopuuta etelässä. EU edellyttää tieteeseen perustuvia kriteereitä ja luontokadon pysäyttämistä.
”Ympäristöministeriö pitää vanhan metsän rajana kymmentä prosenttia tai kahtakymmentä kuutiota lahopuuta hehtaarilla.”
”Maa- ja metsätalousministeriö taas vaatisi moninkertaisen määrän, jopa 50 kuutiota lahopuuta hehtaarilta Etelä-Suomen kuusi- ja lehtipuuvaltaisissa metsissä. Etelän mäntymetsissä raja olisi 40 kuutiota. Pohjoisimmassa Lapissa lahopuuta taas pitäisi olla 20 kuutiota hehtaarilla.”
Nyt täytyisi päättää, missä suuruusluokissa liikutaan lahopuukeskustelussa.
”Esimerkiksi vuonna 1982 suojellussa Isojärven kansallispuistossa Kuhmoisissa on laskettu 30 kuutiota lahopuuta hehtaarilla alueella, jolla puusto on 150-vuotiasta.”
Peilit ovat tosiaan korkeammalla muissa paitsi Jätkän korkeissa autoissa, joissa ikkunoiden alareuna on samalla tasolla matalien autojen kanssa. Peilien korkeus ei kuitenkaan ole merkittävä tekijä näkyvyyttä ajatellen. Vai katseleeko korkeiden autojen kuljettajat peileistäkin muiden autojen yli.
Vahinkojen vertaaminen susikannan tiheyteen on harhautusta, maskirovka sanoisi r**sä. Täällä on puolet Suomen susista ja kotieläinvahingot sen mukaiset. Lampaita taisi mennä satoja, vaikka ainakin osa niistä oli suojatuilla laitumilla.
Haluaisitko maakuntaasi 150 sutta ja 30kpl / 1000 ha peuraa niille ravinnoksi vai onko nykytila sittenkin parempi?
Panun kommentti hinnoittelusta oli hyvä, kun lukee sen loppuun saakka, eikä pysähdy Timpan lainaukseen. Toisaalta kaikki työelämässä olevat tietävät, miten tarjouskisoissa tulee laskentavirheitä. Onpa moni toimittaja kaatunutkin väärin hinnoiteltuun voittoon. Joskus olisi halvempaa seisottaa kalustoa/orkesteria kuin tehdä tappiollinen toimitus.
Tilastokelpoista dataa ei saada yhden tarjouskisan tuloksista.
Jossiteltavaa kuutiohinnan lisäksi jää paljon. Oliko hakkuu onnistunut tai oliko suunnittelu onnistunut. Jos hakkuu olisi suunniteltu toisenlaisena, miten se olisi vaikuttanut kuutiohintaan ja lopputulokseen.
Ainoa fakta tuosta kohteesta on täydellinen epäonnistuminen. Se ei anna kovin hyvää pohjaa markkinoida menetelmän paremmuutta.
