Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Lisää aiheesta:
http://www.mmm.fi/fi/index/
etusivu/tiedotteet/130312_
hirvikannan_hoitosuunnitelma.htmlMTK on saanut minulta kritiikkiä, mutta hedän sivuillaan on tervehenkinen kommentti aiheesta viime syksyltä:
http://www.mtk.fi/ajankohtaista/
tiedotteet/tiedotteet_2012/
syyskuu/fi_FI/hirvikannan_
hoitosuunnitelma/Esitystä en netistä löytänyt, toivottavasti se sinne pian tulee. Ja edelleen kaipaan MTK:n lopullista kommenttia aiheesta. Suunnitelman vastustamisen (mikäli sisältö on em. kaavailujen mukainen) lisäksi kaipaan lukuja siitä, mikä olisi MTK:n mielestä sopiva tilanne.
Toivottavasti MTK vihdoin julkistaa kommenttinsa sellaisenaan kun se ministeriöön annetaan. Koska MTK on lausunnon antajista metsänomistajien kannalta ehkä merkittävin taho, voi metsänomistajat ja etenkin MTK:n jäsenet tätä pyytää. Itse en jäsen ole, mutta kun MTK itseään edunvalvojaksi nimittää, olisi toiminnasta konkreettista näyttöä hyvä saada. Toistaiseksi julkisuuteen on päästetty pääosin ympäripyöreitä juhlapuheita.
Aika kunnioitettavaa aktiivisuutta, vaikka moni eri mieltä kaverin kanssa onkin. Mutta nyt nähdään, mihin maataloustraktorista on. Tai olisi, jos maailma olisi toisenlainen.
Metsälehdessä oli jokin aika sitten juttu energiapuun hinnoista. Eiköhän ne totuudenmukaisia olleet.
Kun omistaja tarjoaa raivattuja, ajomatkaltaan, rankakoolta ja kertymältään järkeviä kohteita, saadaan korjuukulut pidettyä kurissa ja energiapuukauppa hyväksi vaihtoehdoksi kuidulle. Näin siis ainakin niillä alueilla, joilla hintataso on paras. Erot olivat aika suuria, joten kaikkialla tämä ei varmaan päde. Miellyttävää nousupainetta hinnassa kyllä on, joten ylärajana lienee kuitupuun hinta.
Ei metsäteollisuudessakaan toisilleen vaatimuksia olla esitetty, joten vähintään tärähtäneenä metsänomistajia pidettäisiin tuollaisten kannattavuustalkoiden esittämisen myötä.
Huonolta kuulostaa. Tuollaista uusjakoa ei voi hallitusti ja oikeudenmukaisesti tehdä.
Kovin näyttää puun tuottaminen olevan haluttua, vaikka kannattavuusongelmia onkin. Joten antaa markkinoiden jatkossakin hoitaa tämä puoli asiasta kuntoon. Miten joku voisi markkinataloudessa olla liian kallista?
Olosuhteethan ovat ne, jotka nykyään vallitsevat. Mitkä ovat siis vaihtoehdot mt-kankaalla, jos ensimmäinen yritys on epäonnistunut?
Jos myyjää sitoo sopimuksessa mainittu velvoite, mutta tätä ei ole hoidettu, on mielestäni ostajalla puheoikeus syntyneisiin kustannuksiin. Ihan normaalia sopimusjuridiikkaa, jota ei tarvitse uusilla säännöillä mutkistaa ja johon ei muiden osapuolien pidä tulla väliin.
Jos sen sijaan sopimuksessa ei ole mainintaa raivauksesta, ei ostajalla ole mitään sanottavaa asian suhteen. Raivaa, jos katsoo tarpeelliseksi ja saa siihen luvan.
Tuossa Petrin tilanteessa onkin pohtimista. Pitkän kannon merkityksestä en tiedä, saattaa hyvinkin auttaa. Toisaalta tiheikössä on kantoja paljon, joten tartuntariskikin on kova.
Metsälehden artikkelissa oli maininta raivauksen yhteydessä tehtävästä kantokäsittelystä. Jonkinlainen pensselin oli teipattu putkeen terän viereen ja siihen johti letku jostain ylempää. En tiedä, millainen pumppu siinä oli vai tuliko aine painovoimaisesti keskelle sutia. Tuolla virityksellä voi ainakin periaatteessa käsitellä kannot. Aikamoiselta kikkailulta kyllä se vaikutti, joten toinen vaihtoehto on se, että raivaa esim. tunnin ja sitten käy käsittelemässä ruiskulla tai pensselillä kannot. Tai sitten vaimo/tyttöystävä tulee raivaajan perässä.
Jollei sinulla Metsälehden artikkelia ole, kirjastosta se varmaan löytyy.