Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Taneli: ”Pitäisi ymmärtää että mäännynmaa on männyn maata ja kuusenmaa on kuusen maata, ei niitä saa sekoittaa.”
Ihan noin jyrkkää rajanvetoa en itse tee tai ainakin noiden välissä on olemassa selkeä rajavyöhyke. Samaa mieltä olen nykyhetken hintojen ja muiden muotivirtausten vaikutuksesta lajivalintaan.
Ainakin luonnossa männyn ja kuusen kasvupaikat menevät ristiin ja samaa ne tekevät Tapion suosituksissakin. Joissain paikoissa tosin olosuhteet ovat sellaiset, että vain toinen laji menestyy, vaikka mitään päälle päin näkyvää syytä ei olekaan. Ja oma lukunsa on tietysti pyrkimys vaihtaa puulajia uudistamisvaiheessa.
Jotenkin näissä keskusteluissa usein mänty nähdään soveltuvaksi vain karuimmille paikoille, mikä taitaa olla vastareaktiota vuosien takaisille epäonnistumisille. Siinä suhteessa listaasi tehtyjen virheiden syistä on hyvä pureskella ennen automaattista kuusen valintaa. Kunhan vain… no jääköön tässä ketjussa sanomatta.
Tässä on nyt hyvä erottaa kaksi asiaa. Toinen on kannon saastuminen ja toinen on juurikäävän leviäminen. Itiöillä ei ole mittaa mukanaan, vaan idea kannon koon alarajassa perustuu Pirin mukaan juuri nopeaan kuivumiseen tai lahoamiseen. Siten tuo 2-4 cm kannoista todettu leviäminen vaatii lähellä olevan toisen puun. Se, että asia ei koskisi istutustaimikoita, on hiukan harhaanjohtava toteamus. Luontaisesti syntyneitä tiheikköjä on esim. ojien reunoilla ja muuallakin on satunnaisia luontaisia taimia istutustaimien lähellä. Vaikka taimikko ei kokonaisuudessaan ylitiheä olisikaan, riski taudin leviämiseen on mielestäni olemassa. Siten ohje raivata kuusia ja myös mäntyjä isänpäivästä aitienpäivään on mielestäni hyvä.
Tuskin verorahojen maksun ja palautumisen suhde sen huonompi metsässä on kuin tuotannossa yleensäkään, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Vaan eipä verorahoja kuulukaan maksajalle takaisin antaa, mitä järkeä niitä muuten olisi kerätä. Yhteiskunnalla on menoja ihan tarpeeksi muutenkin.
Annelille vielä kerran kiitos mainioista linkeistä. Lukaisin viimein tarkemmin artikkelin 1/2007, jossa juurikääpää ennustettiin Rotstand-simulointimallilla. Tuollaisiin sisältyy aina riski siitä, että yhteys todellisuuteen on kovin etäinen, mutta koska artikkelin mukaan tulokset ovat linjassa kenttätutkimusten kanssa, saa laskelmista todennäköisesti hyvän käsityksen aiheesta.
Kiinnostavaa ei niinkään laskelmissa ollut se, että ryssimällä hoito saadaan juurikääpäongelma räjähtämään käsiin. Näin tapahtuu tietysti kesähakkuissa ilman kantokäsittelyä niin uudistamis- kuin harvennusvaiheessa. Ainoa kiinnostava asia tuohon liittyen on se, että kesäharvennuksissa ilman kantokäsittelyä kuusen osuuden vähentäminen vähentää myös juurikääpää suht suoraviivaisesti. Sen sijaan tärkeämpi tieto on se, että lahon kuusikon tilalle tehdyn kuusikon päätehakkuussa lahoa on asiallisellakin hoidolla n. 1,5-kertainen määrä edelliseen päätehakkuuseen verrattuna. Lisäksi lahon kuusikon tilalle kasvatettu sekapuusto vähentää vain vähän lahon määrää. Tämä selittyy ilmeisesti sillä, että järeät saastuneet päätehakkuukannot yltävät niin laajalle, että tartunta on merkittävää jopa 1/3 kuusen osuudella. Sekapuuston kasvattamisella juurikääpää ei siis käytännössä saada kuusikosta vähennettyä, vaan enintään estettyä ongelman paheneminen. Näin siis, vaikka kuusta olisi vain 30% kokonaisuudesta. Artikkelissa arvellaan, että lievästi saastuneissa kohteissa hyöty on parempi. Nämä luvut perustuvat siis runkolukumäärien osuuteen. Rahallinen merkitys on eri asia.
Yllätys oli minulle se, että sekametsässä lehtipuusto on havaittu merkitykseltään vähäisemmäksi juurikäävän torjunnassa kuin mänty.
Kiinnostavaa on sekin, että juurikääpä etenkin tukin määrän vähenemisen lisäksi heikentää puuston kasvua. Tämän takia yläharvennus pahentaa juurikäävän merkitystä ja tappiot ovat suuremmat kuin lahon määrästä voisi päätellä.
Jees: ”saanto e-puulla alkaa jo mottihinnaltaan lähestyä ensiharvennuskuidun hintaa ja saantohan tulee kokopuusta ja kaikesta sekulaisesta muu-puusta.”
Kuutiomäärä tosiaan on parempi, koska latvatkin otetaan mukaan, kaikki puulajit kelpaa, eikä viallisia puita aivan pahimpia lukuunottamatta hylätä. Uudistamista ja perinteistä kuituharvennusta ajatellen tämä on hieno juttu, koska ns. roskapuusta saa liki kuidun hinnan. Mutta merkitystä sillä on vain ensiharvennusikäisen puuston kohdalla. Jos lähdet harventamaan vajaa 20 vuotiasta puustoa, jossa puuston pituus on n. 8-10 metriä ja runkoluku vajaat 4000, ei kuutioita yksinkertaisesti tuollaisesta pusikosta löydy kuin 30-50. Näinollen kuutioita ei latvuksista tule kun ei sitä tule muistakaan rungon osista. Sen sijaan tulee korjuuvaurioita ja muita korjuukustannuksia. Vaurioista lisää juurikääpäkeskustelussa. Jäävän puuston latvus on jo tuossa vaiheessa supistunut niin, että kasvun elpyminen ottaa aikansa. Ajouratkin tehdään, vaikka niitä voisi hyödyntää vielä useita vuosia puun kasvatuksessa. Mönkijällä ei kuitenkaan puita kannata kaupallisessa hakkuussa ajaa, eikä seuraavaan harvennukseen mennessä ajourille tullut alikasvos ole korjuukokoista.
Ainoa hyöty on siis oksien karsiutuminen, mutta siihen riittää taimivaiheessa tehty harvennus 1000-1500 kpl alhaisempaan runkolukuun. Tällöin puustoa voi järeyttää kohtuulliseen kokoon ennen ensimmäistä korjuuta.
Oletan siis tässä, että energiaharvennus on ylimääräinen hakkuu ennen ensiharvennusta. Näin olen ymmärtänyt sinun toimivan.
Näin meillä suhtaudutaan biotalouteen:
http://yle.fi/uutiset/eduskunta
_sai_kasiteltavakseen_
ensimmaisen_kansalais
aloitteen/6524372Onneksi vain yksi puolue vastustaa kotimaisen biotalouden harjoittamista, joten turhan byrokratian pyörittämisen lisäksi muuta vahinkoa ei tuosta aloitteesta tule.
