Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Hesarin juttu taitaa perustua tähän:
http://www.oulu.fi/yliopisto
/uutiset/2013/05/v%C3%A4
it%C3%B6s-suomen-ja-
ven%C3%A4j%C3%A4n-
susien-geenit-eiv%C3%A4
t-en%C3%A4%C3%A4-vaihduMetsäalan tutkimus ei ihan heti vanhene, ovathan 100 vuotiaatkin tiedot yhä käyttökelpoisia. Siksi on surullista, jos tehty työ menee osittain hukkaan. Tutkijoilla varmaan on keinot, jolla olemassa oleva tieto löytyy, mutta muilla mahdollisuudet tähän ovat heikommat. Tosin kun juurikäävästäkin on yli 2000 julkaisua, väkisinkin herää epäilys, onko usein julkisin varoin tehty työ varmasti tehokasta, vai onko pyörä keksitty jo useampaan otteeseen uudestaan. Käsittääkseni sinä olet alan ammattilainen, tai ainakin saanut alan koulutuksen. Silti mielestäsi perintötekijät ovat ympäristötekijöitä merkittävämpi asia puun laadun määräytymisessä, vaikka tutkimus on päinvastaista mieltä. Eli olemassa oleva ja edelleen ajankohtainen tieto ei ole tavoittanut sinua.
Se mitä tutkitaan tulevaisuudessa on sitten kokonaan eri asia. Siihen en osaa ottaa kantaa, kun en tiedä, mitä kaikkea tähän saakka on tutkittu tai mitä tällä hetkellä tutkitaan. Tiedätkö sinä?
Suorittava: ”Korjuukertojen vähentäminen kaukana tiestä olevilla tai hankalasti korjattavilla kohteilla ei ollut aivan oma ajatukseni. Tätä on joku viisaampi jopa laskelmin perustellut.”
Minullekaan tuo ei ollut uusi ajatus. Teoriassa noin, käytännössä mukaan tulee monia muuttujia. Laskelma olisi mukava nähdä, mitä kaikkia asioita on huomioitu ja millä tavalla, jotta 300 metriin päädytään. Ihan vain esimerkkinä se, mitkä ovat omistajan mahdollisuudet vaikuttaa 70 vuoden kiertoajalla hoitoon. Tai se, kuinka harvennuskertojen vähentäminen pienentää muista hakkuukerroista kertyvää määrää.
Suorittava: ”Mainitsin koneyritysten (koko Suomen) kehnoista talousluvuista. Tämä on eritysen huolestuttavaa , koska työmäärä on lisääntynyt , mutta tulos on pysynyt heikkona. Yksi kolmasosa yrityksistä on kirjannut tappiollisen tuloksen . Tämä heijastuu tulevaisuudessa väkisinkin palvelujen tarjontaan ja laatuun.”
Edelleen olen sitä mieltä, että minun kannattaa pyrkiä huolehtimaan korjuuyrittäjän olosuhteista mutta esittämäsi rajat (esim. ensiharvennuksessa 1500 runkoa, päätehakkuussa 350-400 runkoa ja yli 300 m ajomatkalla kaksi harvennusta) eivät ole realismia metsänomistajalle. Sitäpaitsi, kilpailluilla markkoinoilla tahtoo olla taipumus ulosmitata saavutettu hyöty. Jos siis noilla spekseillä metsää yleisesti ottaen kasvatettaisiin, urakoitsijalle maksettava korvaus alenisi nykyisestä.
Jos on istutettu 3000 mäntyä, ei tosiaan kannata niiden päällä euron koivuja kasvattaa. Kyse oli siitä, paljonko heinikko hidastaa taimien kasvua. Heinikolla ei ole kykyä säästää parhaita yksilöitä, vaan se kilpailee kaikkien kohdalle sattuvien kanssa. Siten taimimäärä ei vaikuta heinäntorjunnan tarpeellisuuteen. Mutta älä pelkää, jokaista taimea ei valinnaiskokeeseen saada, vaikka miten hyvin hoitaisi. Luonto ottaa aina omansa ja hirvikarjakin pyrkii jaolle. Senkin takia taimivaiheen nopea kasvu on vain hyvä asia.
Koska motokuski tekee valinnan yhdestä suunnasta katsoen, on omistajan rooli hoitaa lähtökohta mahdollisimman hyväksi. Tällöin huteja tulee motokuskillekin vähemmän. Euron (tai oikeastaan 15-litraisina viimeisimmän tilaston mukaan 0,22 €) etukasvuiset koivut ei siinä ole eduksi, eikä heinäntorjunnan tarpeen vähättely.
Jees, tavoitteena onkin tehdä tuosta niin laadukas kuvio kuin mahdollista kannattavuus säilyttäen. Minusta tuollainen istutusmännikkö koivusekoituksella on paras vaihtoehto (olettaen, että männyt ovat tavanomaista laatua). Vesasyntyiset koivut eivät pääsee lähellekään samaa, jos niistä alkaa pääpuulajia kasvattaa.
Paljonko on harvaan? 1300, 1600 vai 2000? Maaperä lienee mustikkatyyppiä.
Tutkimusten mukaan koivusekoitus vähentää oksien paksuutta, mutta ilmeisesti havaittavaan vaikutukseen tarvitaan melkoinen pusikko. Siitä taas tulee omat ongelmansa, joten todennäköisesti perkaisin mäntyä isommat lehtipuut tässä vaiheessa ja tarpeen mukaan tietysti myös pienempiäkin. Ensiharvennuksessa sitten katsotaan tilannetta, miten jatketaan. Vesakoivuista saa kuitua ja energiaa, joten ei niitä pidä liiaksi hylkiä. Siemensyntyisiäkin varmaan mahtuu sekaan, joten niistä saa jopa hiukan tukkia myöhemmässä vaiheessa.
Pystykarsinta on olemassa oleva mahdollisuus paikata harvan taimikon laatua, jos aikaa ja viitseliäisyyttä riittää. Mutta jos kyseessä on tavanomainen istutuskohde, koivusekoituksen avulla tuosta tulee laadultaan ihan tavanomainen räkämännikkö, mutta muuten nätti sekametsä, jossa ei laadun heikkoudesta kannata liikoja kannata murehtia. Kyllä tavanomainen istutuslaatu kelpaa sahoille ainakin tällä hetkellä. Kunhan pidät huolen siitä, että ensiharvennus tulee tehtyä ajallaan. Lykkääminen ei enää oksia poista, mutta hidastaa rungon paksuuntumista eli karsiutuneiden oksien umpeenkasvua.
”Monessa asiassa olen suorittavan kannassa samaa mieltä mutta siinä en ole että metsänomistajan tarvitsi murehtia hakkuun kustannuksista.”
Minusta metsänomistajan kannattaa murehtia hakkuun kustannuksista. Ihan varmasti kantohinnassa on eroa, jos hakkuu on mahdollista tehdä tehokkaasti verrattuna tehottomaan leimikkoon. Samoin siinä, saako leimikon etenkin hiljaisempana aikana edes kaupaksi.
Suorittavalla on hirviasiat poislukien paljon hyviä näkemyksiä, mutta viime aikoina jutuissa on paistanut aika räikeästi läpi yksipuolinen urakoitsijan näkemys. Ihan suoraan en siis kasvatusmalleja niistä poimi. Jessen puheet ovat toisessa äärilaidassa, eivätkä nekään minun ajatusteni mukaisia.
300 m etäisyys on käytännössä aika epärealistinen, koska ainakin minä niputan tilan kuviot yhteen ja pyrin saamaan hakkuista kohtuullisen isoja kokonaisuuksia. Tähän kuvioon ei sovi se, että yli 300 m ajomatkan päässä olevat (minulla n. 40% pinta-alasta) hakataan vain kaksi kertaa kiertoaikana. Toki suorittava sanoikin, että ”saattaa olla viisasta”, mutta jos ajomatka vedetään noin tiukalle ja kyseessä ei ole pääsääntöinen raja, samaan tasoon neuvonnassa päästään lukemalla horoskooppeja. Aina löytyy poikkeuksia.
Tässä keskustelupalstan kommentissani on muutama linkki:
Metsalehti/Keskustelut/
Aihe/Viestiketju/?topicId=1210Tietenkään kuusta ja mäntyä ei voi verrata suoraan, koska kuusia istutetaan yleensä herkemmin heinittyvälle paikalle ja kuusi sietää paremmin varjoa kuin mänty. Muitakin eroja varmaan on. Mutta kun pellonmetsityskokeessa 15 vuodessa paakkutaimella asiallinen hoito tuotti 3,8-kertaisen määrän puuta käsittelemättömään verrattuna, alkaa asian merkitys valjeta. Samalla havaittiin, että heinikko ei suojaa hallatuhoilta, joten siitä ei saa veruketta jättää heinäystä tekemättä.
Taimitassun mainoksessa hehkutetaan ”jopa” 25% kasvun lisäystä, mutta tulos on saatu vertaamalla taimitassun käyttöä käsittelemättömään verrattuna. Tulos on siis heikko tätä taustaa vasten. Kiinnostavaa on vain se, että taimitassun tutkimuksen mukaan myyrätuhot vähenivät, mutta Metsätieteen aikakauskirjassa olevan artikkelin mukaan katteet lisäävät myyrätuhon riskiä.
Katson vielä illalla, löytyykö muita hyviä tutkimuksia.
Tutkimusta on tehty valtavat määrät, joten varmasti iso osa kiinnostavista aiheista on jo tutkittu, mutta tieto on vaikeasti saatavissa. Siksi kenties tärkein asia tutkimukseen liittyen olisi saada metsänomistajille ja alan ammattilaisille selkeä ja siten käyttökelpoinen tietokanta jo tehdyistä tutkimuksista ja itse tutkimukset tai ainakin lyhennelmät (esim. Metsätieteellisen aikakauskirjan tapaan) niistä ja ennenkaikkea suomenkielisina. Hyviä aiheittan ryhmiteltyjä lähdeluetteloita on kirjallisuudessa, mutta usein itse tutkimuksia ei ole helposti saatavissa eikä suomeksi kirjoitettuna.
